Neville Chamberlain

Varhainen elämä

Neville syntyi Edgbastonin kaupunginosassa Birminghamissa Englannissa. Hänen isänsä oli Joseph Chamberlain, merkittävä poliitikko. Hänen velipuolensa (heillä oli eri äidit) Austen Chamberlainista tuli myös poliitikko. Neville kävi Rugby-koulua. Hän kiinnostui kasvitieteestä (kasvit), linnuista ja kalastuksesta. Neville rakasti myös musiikkia ja kirjallisuutta (lukemista). Hän opiskeli metallurgiaa Mason collegessa, josta Joseph Chamberlain teki myöhemmin osan Birminghamin yliopistoa. Myöhemmin hänestä tuli oppipoika kirjanpitofirmassa.

Nevillestä tuli menestyvä johtaja teollisuusyrityksessä. Vuonna 1911, kun hän oli 42-vuotias, birminghamilaiset valitsivat hänet kaupunginvaltuustoon. Neuvostossa hänen tehtävänään oli suunnitella kaupungin kehittämistä, samaa työtä, jota hänen isänsä oli tehnyt. Hän suunnitteli uusia taloja köyhille ihmisille. Vuonna 1915 hänestä tuli Birminghamin pormestari, kuten hänen isänsäkin oli tehnyt. Tässä tehtävässä hän teki työtä kaupungin parantamiseksi, muun muassa perusti Birminghamin sinfoniaorkesterin.

Kansanedustaja

Vuonna 1916 pääministeri Lloyd George pyysi Chamberlainia asevelvollisuuden johtajaksi, mikä pakotti siviilit liittymään Britannian armeijaan ensimmäisessä maailmansodassa.Chamberlain ja Lloyd-George riitelivät usein, eivätkä he pian pitäneet toisistaan. Chamberlain jätti tehtävän seuraavana vuonna. Sen sijaan hän osallistui vuoden 1918 parlamenttivaaleihin ja tuli konservatiivien kansanedustajaksi Birminghamin Ladywoodiin.

Hallitus

Vuonna 1923 pääministeri Andrew Bonar Law teki Chamberlainista terveysministerin. Tässä tehtävässä Chamberlain teki enemmän työtä köyhien ihmisten auttamiseksi. Hän teki esimerkiksi lain, joka kytki vuokrien hinnat siihen, kuinka hyvässä kunnossa rakennus oli. Tämän jälkeen Chamberlain oli lyhyen aikaa talousasioista vastaava valtiovarainministeri. Vuoden 1924 parlamenttivaalien jälkeen hänestä tuli jälleen terveysministeri, jossa hän pysyi, kunnes konservatiivit hävisivät vuoden 1929 parlamenttivaalit. Vuosien 1924 ja 1929 välillä Chamberlain auttoi laatimaan monia uusia lakeja köyhien ihmisten auttamiseksi, muun muassa eläkejärjestelmän, joka auttoi luomaan Britannian hyvinvointivaltion toisen maailmansodan jälkeen.

Vuonna 1929 konservatiivit hävisivät parlamenttivaalit, ja Ramsay MacDonaldista tuli uusi työväenpuolueen pääministeri. Tuohon aikaan konservatiivipuolue yritti asettaa tuontitulleja (veroja) vahvistaakseen kauppaa Britannian imperiumissa. Muut ihmiset, kuten lordi Beaverbrook, liikemies, joka omisti paljon sanomalehtiä, olivat eri mieltä ja sanoivat, että kaupan pitäisi olla vapaata. Lordi Beaverbrook perusti uuden puolueen taistellakseen konservatiiveja vastaan. Chamberlain taisteli Beaverbrookin puoluetta vastaan vaaleissa ja voitti. Tämä teki hänestä hyvin suositun konservatiivipuolueessa.

Vuoden 1931 talouskriisi johti uusiin parlamenttivaaleihin. Vaalien jälkeen Chamberlainista tuli valtiovarainministeri. Tässä tehtävässä hän työskenteli sodasta aiheutuneiden velkojen kuolettamiseksi. Vuonna 1932 hän pystyi aloittamaan tariffijärjestelmän. Hänen isänsä Joseph Chamberlain oli työskennellyt pitkään vahvemman brittiläisen imperiumin puolesta toimiessaan ulkoministerinä. Myös hän teki kovasti töitä tullijärjestelmän puolesta, koska hän uskoi sen tekevän imperiumista taloudellisesti riippumattoman. Neville oli tyytyväinen saadessaan toteuttaa isänsä toiveet.

Sodasta tulee todennäköinen

Vuoteen 1934 mennessä Chamberlainin mielestä talous oli elpynyt. Monet tärkeät ihmiset, kuten Chamberlainin velipuoli Austen ja Winston Churchill, varoittivat kuitenkin tuohon aikaan, että natsi-Saksa aseistautui uudelleen (rakensi armeijaansa). Nämä miehet sanoivat, että myös Britannian on aseistettava itsensä uudelleen. Heinäkuussa 1934 hallitus kertoi parlamentille, että sillä oli suunnitelma kuninkaallisten ilmavoimien vahvistamiseksi huomattavasti.

Kaikki eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä asevarustelukilpailuun (kilpailu Saksan kanssa suuremman armeijan rakentamisesta). Ensimmäinen maailmansota oli vielä ihmisten muistissa, ja maassa vallitsi pasifistinen asenne. Chamberlain neuvoi pääministeri Stanley Baldwinia puhumaan uudelleenvarustelusta vuoden 1935 parlamenttivaaleissa. Baldwin pelkäsi, että ihmiset eivät äänestäisi häntä, jos hän puhuisi armeijan vahvistamisesta, joten hän puhui sen sijaan asumisesta ja työttömyydestä.

Chamberlain teki kovasti töitä hitaassa taloudessa. Hallitus osti tehtaita, joita ei käytetty, ja käytti rahaa niiden uudistamiseen. Tämä ajatus auttoi sodan alkaessa, koska Britannialla oli nykyaikaisin kalusto. Kun Chamberlain julkisti (kertoi yleisölle) budjettinsa (taloussuunnitelmansa) vuonna 1935, työväenpuolue sanoi, että hän halusi sotaa. Toiset sanoivat edelleen, ettei hän tehnyt tarpeeksi armeijan rakentamiseksi. Vuonna 1936 hallitus ilmoitti suunnitelmista rakentaa kuninkaallinen laivasto.

Pääministeri

Stanley Baldwin jäi eläkkeelle vuonna 1937, ja Chamberlainista tuli uusi pääministeri 28. toukokuuta. Chamberlain muistetaan lähinnä siitä, että hän oli pääministerinä Euroopan siirtyessä toiseen maailmansotaan, mutta pääministerinä hän teki myös joitakin tärkeitä muutoksia Britanniassa. Hän teki lakeja, jotka paransivat työoloja. Hän rajoitti naisten ja lasten työaikaa. Hän otti käyttöön palkallisen loman suurelle osalle väestöä. Hän otti käyttöön lakeja, joilla yritettiin tehdä väestöstä terveempää liikunnan ja lääkärintarkastusten avulla. Monia muitakin muutoksia suunniteltiin, mutta sodan alkaminen esti näiden muutosten toteutumisen.

1930-luvulla Irlannin Taoiseach (pääministerin kaltainen henkilö) oli Éamon de Valera. de Valera työskenteli Irlannin uuden perustuslain (lakikokoelman) laatimiseksi. Hän halusi tehdä Irlannista riippumattoman Britanniasta. Irlannilla oli oma hallitus, mutta Britannia hallitsi edelleen Pohjois-Irlantia, ja sillä oli Irlannissa merisatamia (joita kutsutaan sopimussatamiksi). de Valera halusi, että tämä valvonta lopetettaisiin. Chamberlain halusi Irlannin tukevan Britanniaa sodan syttyessä, koska hän tiesi, että ilman Irlannin apua Atlantin valtameren puolustaminen olisi vaikeaa. Chamberlain ja hänen ulkoministerinsä Malcolm MacDonald tekivät sopimuksen sopimussatamien palauttamisesta Irlannille, mutta toivoivat, että brittiläiset sota-alukset voisivat käyttää niitä sodassa.

Monet konservatiivit, mukaan lukien Winston Churchill (joka oli tehnyt sopimuksen sopimuksen satamista vuonna 1921), olivat tästä suunnitelmasta jyrkästi eri mieltä. Tämä sopimus sekä suunnitelma rajoittaa Palestiinaan (joka oli tuolloin Britannian hallinnassa) muuttavien juutalaisten määrää tekivät Chamberlainista epäsuositun monien ihmisten keskuudessa.

Münchenin sopimus

Vaikka monet varoittivat natsi-Saksan uhasta, Chamberlain valitsi ministerit, jotka olivat hänen kanssaan samaa mieltä, ja hän halusi välttää uuden sodan. Chamberlain, kuten monet muutkin samanikäiset, olivat hyvin huolissaan sodasta. He uskoivat, että Adolf Hitlerin kaltaiset ihmiset olivat vallassa, koska heidän kansansa koki tilanteensa epäoikeudenmukaiseksi. Saksan kansa koki, että Versaillesin sopimus, sopimus, joka tehtiin ensimmäisen maailmansodan päättämiseksi, oli epäoikeudenmukainen. Kun natsi-Saksa hyökkäsi (otti haltuunsa) Itävallan ja Sudeettimaat (osa Tšekkoslovakiaa), Chamberlain yritti säilyttää rauhan.

Syyskuussa 1938 hän lensi Müncheniin puhumaan Hitlerin kanssa. Yhdessä Ranskan pääministerin Édouard Daladierin ja Italian diktaattorin Benito Mussolinin kanssa hän teki sopimuksen Hitlerin kanssa. Hän sai hallita Sudeettimaata, mutta hänen oli suostuttava siihen, että hän ei käyttäisi armeijaansa tulevien kiistojen (erimielisyyksien) ratkaisemiseen. Kun Chamberlain palasi kotiin, monet sanoivat, että hän oli tehnyt hienoa työtä. Chamberlain oli hyvin tyytyväinen ja sanoi, että sopimus merkitsi "rauhaa meidän aikanamme".

Chamberlain palasi kotiinsa Hitlerin luvattuaan olla hyökkäämättä muihin maihin.

War

Maaliskuussa 1939 Saksan armeija siirtyi hallitsemaan loputkin Tšekkoslovakiasta. Tämä oli vastoin Münchenin sopimusta. Chamberlain tajusi, että hänen yrityksensä hallita Hitleriä olivat epäonnistuneet. Hän ryhtyi valmistelemaan Britanniaa sotaan käyttämällä uusia tehtaita, joita oli rakennettu. Rakennettiin monia uusia aseita, kuten Supermarine Spitfire (hävittäjälentokone) ja tutka. Kun saksalaiset tunkeutuivat Puolaan 1. syyskuuta. 1939, britit ja ranskalaiset keskustelivat keskenään ja päättivät julistaa sodan Saksalle (kertovat Saksalle sodan alkaneen). Chamberlain puhui radiossa ja kertoi Britannian kansalle, että sota oli alkanut.

Chamberlain muodosti uuden hallituksen, johon kuului Winston Churchill. Kun saksalaiset hyökkäsivät Norjaan huhtikuussa 1940, britit lähettivät merivoimat taistelemaan heitä vastaan. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, eikä parlamentti enää tukenut Chamberlainia. 10. toukokuuta 1940 Chamberlain erosi. Churchillistä tuli pääministeri, mutta Chamberlain pysyi hallituksessa. Myöhemmin toukokuussa Saksa tarjosi rauhanehtoja (asioita, joita he halusivat lopettaa taistelut). Suurin osa hallituksesta, myös Chamberlain, halusi suostua Saksan kanssa ja lopettaa taistelut. Churchill ei halunnut sopia Saksan kanssa. Hän keskusteli Chamberlainin kanssa, ja pian Chamberlain alkoi olla samaa mieltä Churchillin kanssa. Tuloksena oli, että Britannia pysyi sodassa.

Kuolema

Kesällä 1940 Chamberlain sairastui. Heinäkuussa hänelle tehtiin vatsaleikkaus syövän hoitamiseksi. Hän yritti palata töihin, mutta tuli liian heikoksi ja joutui jäämään eläkkeelle. Hän kuoli 9. marraskuuta 1940 suolistosyöpään. Hän oli 71-vuotias. Winston Churchill puhui parlamentille kertoakseen Chamberlainin kuolemasta. Hän kehui Chamberlainia hyväksi ja rehelliseksi mieheksi.

Chamberlainin historiasta ollaan eri mieltä. Joidenkin mielestä hänen toimintansa oli väärin, koska hän ei pysäyttänyt Hitleriä. Toiset sanovat, että hän antoi Britannialle ja Ranskalle enemmän aikaa valmistautua sotaan.

Elämäkerrat

• Dilks, David. Neville Chamberlain, volume 1: Pioneering and Reform, 1869-1929 Cambridge University Press, 1984.
• Dutton, David. Neville Chamberlain. Hodder Arnold, 2001
• Feiling, Keith. Neville Chamberlainin elämä. Macmillan & Co. Ltd, 1946.
• Gilbert, Martin. Appeasementin juuret. New American Library, 1966.
• Self, Robert. Neville Chamberlain: Chamberlain: A Biography. Ashgate, 2006
• Wheeler-Bennett, John München : Prologi tragediaan, New York : Duell, Sloan and Pearce, 1948.
• Oxford Dictionary of National Biography