Richmondin ja Pietarin kampanja oli sarja taisteluita, jotka käytiin 9. kesäkuuta 1864–25. maaliskuuta 1865 Pietarin ympärillä Virginiassa. Kampanja käytiin Yhdysvaltain sisällissodan aikana, ja se tunnetaan yleisemmin nimellä Petersburgin piiritys. Kyseessä ei kuitenkaan ollut klassinen sotilaallinen piiritys, jossa kaupunki täysin eristetään ja kaikki huoltolinjat katkaistaan. Toimet eivät myöskään rajoittuneet yksinomaan Pietarin välittömään ympäristöön, vaan käsittivät laajat hyökkäys- ja sivustatoimet alueen rautatieyhteyksien katkaisemiseksi ja Konfederaation resurssien kuluttamiseksi.

Kampanja alkoi kesäkuun hyökkäyksillä, joissa kenraaliluutnantti Ulysses S. Grantin johtamat unionin joukot pyrkivät murtamaan Konfederaation puolustuksen ja valloittamaan Pietarin. Hyökkäykset epäonnistuivat, minkä jälkeen unionilaiset rakensivat laajoja juoksuhautalinjoja. Nämä asemat kasvoivat ja lopulta ulottuivat yli 80 kilometrin (50 mailin) pituisina kiertäen Richmondin, Virginian osavaltion itärajoilta Pietarin itäisille ja eteläisille alueille. Pietari oli elintärkeä Konfederaation kenraaliluutnantti Robert E. Leen armeijan ja Konfederaation pääkaupunki Richmondin huoltolinjojen kannalta, sillä kaupungin rautatieyhteydet yhdistivät etelän ja Richmondin huoltoreitit.

Grant käytti kampanjassa niin sanottua kuluttamis- eli attritiostrategiaa: tavoitteena ei ollut ainoastaan kaupunkien valloitus, vaan myös vihollisen miehistön ja materiaalin kuluttaminen ja huoltoreittien katkaiseminen. Unionin hyökkäykset keskittyivät usein rautateihin, kuten South Side Railroadin ja Weldon Railroadin yhteyksiin, ja ne pakottivat Konfederaation venyttämään ja pidentämään puolustuslinjojaan, mikä kuormitti sen jo valmiiksi niukkoja resursseja. Kampanjan aikana käytiin useita erillisiä taisteluja ja operaatioita — muun muassa laajoja piiritysjaksoja, rintamien siirtoja ja paikallista hyökkäystäjuoksua — jotka pitkittyivät talveksi 1864–1865.

Yksi kampanjan kuuluisimmista ja verisimmistä kohtaamisista oli 30. heinäkuuta 1864 käyty Kraatterin taistelu, jossa unionin joukkojen IX armeijakunnan hyökkäys epäonnistui räjäytettyä juoksuhaudankuoppaa vastaan. Tässä taistelussa IX armeijakunnan 4. divisioonan noin 4 000 afroamerikkalaisesta sotilaasta yli puolet kuoli, haavoittui tai jäi vangiksi. Kokonaisuudessaan kampanja aiheutti suuria menetyksiä molemmille osapuolille: arvioiden mukaan unionin tappiot olivat kymmeniä tuhansia ja konfederaation arviolta useita kymmeniä tuhansia — tarkat luvut vaihtelevat lähteittäin.

Painostuksen ja pidempien huoltoreittien katkeamisen vuoksi Lee lopulta päätti vetäytyä; hän hylkäsi sekä Pietarin että Richmondin 3. huhtikuuta 1865 ja vetäytyi länttä kohti. Tämä tapahtumasarja johti Leen lopulliseen antautumiseen Appomattox Court Housessa 9. huhtikuuta 1865, mikä käytännössä päätti sotatoimet itärintamalla ja nopeutti sodan päättymistä. Pietarin juoksuhaudoista tuli myöhemmin esimerkki ensimmäisen maailmansodan juoksuhautojen kaltaisesta asemataistelusta, mikä on antanut kampanjalle erityisen aseman sotahistoriassa.

Kampanjan vaikutukset olivat laajat: se kulutti Konfederaation sotilaallisia ja taloudellisia resursseja, vaikutti siviiliväestön elinoloihin lähellä taistelukenttiä ja osoitti modernin sodankäynnin uusia piirteitä, kuten pitkitetyn asemataistelun, rautatie-logistiikan merkityksen ja aiempaa laajemman merkkityön käytön. Richmondin ja Pietarin menetykset mursivat pohjan Konfederaation kyvylle jatkaa suuria sotatoimia.