Sinfonia nro 7 "Leningrad" (Shostakovitš)

Sen koostumuksen historia

Šostakovitš antoi sinfonialle nimen, koska se kertoo siitä, mitä Leningradissa tapahtui vuonna 1941. Se tapahtui toisen maailmansodan aikana, ja Saksan armeija oli hyökännyt Neuvostoliittoon ja estänyt Leningradin (nykyisen Pietarin) kaupungin ja muun maailman välisen yhteyden. Olosuhteet olivat kamalat: ihmisillä ei ollut juuri mitään syötävää ja talvella oli hyvin kylmä. Noin miljoona ihmistä kuoli piirityksen aikana.

Šostakovitš eli suurimman osan elämästään pelossa, sillä jos Neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin ei pitänyt hänen musiikistaan, hänet olisi voitu lähettää vankilaan tai teloittaa. Joskus hallitus teki Šostakovitšista sankarin, ja joskus hänelle sanottiin, että hänen musiikkinsa ei ollut hyvää, koska se ei ollut hallituksen mielestä hänen säveltämänsä tyylinen. Sinfonia oli aluksi hyvin suosittu maissa, jotka taistelivat Venäjän kanssa samalla puolella toisessa maailmansodassa, sekä Venäjällä. Se esitettiin useita kertoja Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Monet ihmiset näissä maissa pitivät sinfoniasta, koska se näytti näyttävän venäläiset sankareina, jotka taistelevat pelastaakseen kaupunkinsa saksalaisilta. Myöhemmin, kylmän sodan aikana, monet ihmiset samoissa maissa eivät pitäneet teoksesta kovinkaan paljon, koska venäläiset olivat nyt heidän vihollisiaan ja he ajattelivat, että siellä kirjoitettu musiikki oli propagandaa, jonka tarkoituksena oli osoittaa Venäjä ja sen johtajat muita maita ja niiden johtajia paremmiksi. Viime vuosina ihmiset ovat jälleen kerran muuttaneet mielipiteitään musiikin merkityksestä. Jotkut musiikkia tutkivat ihmiset ovat nyt sitä mieltä, että musiikki osoittaa, miten julma Stalin oli ja miten kauhistuttavaa natsien hyökkäys oli. Toisten mielestä musiikki oli edelleen tarkoitettu tukemaan Venäjän hallitusta ja armeijaa sen taistellessa saksalaisia vastaan ja muistamaan ihmisiä, jotka kuolivat taisteluissa.

Yksi syy siihen, miksi on niin vaikea tietää, mitä sinfonia tarkoittaa, on se, että ihmiset ovat eri mieltä siitä, milloin Šostakovitš alkoi kirjoittaa sitä. Jos hän aloitti sen ennen sodan alkua, se kertoo luultavasti ainakin osittain neuvostohallituksesta, mutta jos hän aloitti sen sodan aikana, se saattaa kertoa vain sodasta.

Kuybïshevissa (nykyisessä Samarassa) 5. maaliskuuta 1942 pidetyn ensiesityksen jälkeen se esitettiin pian Moskovassa ja sen jälkeen Leningradissa, joka oli tuolloin vielä Saksan armeijan saartama. Nuotin kopio salakuljetettiin länteen mikrofilmillä. Sir Henry Wood esitti sen Lontoossa BBC:n studiossa 22. kesäkuuta ja seuraavalla viikolla Promenade-konsertissa. NBC:n sinfoniaorkesteri soitti sen 19. heinäkuuta New Yorkissa Arturo Toscaninin johtamana studiokonsertissa, joka soitettiin radiossa kaikkialla Yhdysvalloissa.

Musiikki

Teoksessa on neljä osaa:

• 1 Allegretto
• 2 Moderato (poco allegretto)
• 3 Adagio
• 4 Allegro non troppo

Ensimmäinen osa on pitkä, dramaattinen osa. Tämän osan keskimmäinen osa on marssi, jonka rytmi toistuu pikkurummun tahdissa ja joka alkaa hyvin pehmeästi, ja sävel kuuluu ensimmäisen kerran jousissa, jotka soittavat "pizzicato" (jousella soittamisen sijaan jousella nyppimällä). Joka kerta kun sävel soitetaan, se muuttuu kovemmaksi. Aikaisemmin ajateltiin, että tämä teema kertoi hyökkäävästä Saksan natsiarmeijasta, mutta nykyään jotkut ajattelevat, että se saattaa sen sijaan kertoa siitä, miten neuvostohallitus muutti Leningradin kaupunkia, tai molemmista näistä asioista. Toista osaa kutsutaan scherzoksi. Se on kevyempi osa ensimmäisen osan jännityksen jälkeen. Kolmas osa on hidas ja täynnä voimakkaita tunteita. Säveltäjän mukaan sen oli tarkoitus näyttää Leningradin kaupunki auringonlaskun aikaan. Viimeinen osa on taas nopeampi ja tuo takaisin osia aiemmasta musiikista, mutta ei ole selvää, onko loppu vakava vai ei.

Orkesteri on hyvin laaja, ja siinä on osia huilulle, pikcololle, oboelle, englannin kornille, klarinetille, bassoklarinetille, fagotille, kontrafagotille, käyrätorvelle, trumpetille, pasuunalle, tuuballe, pianolle, harpulle, viululle, alttoviululle, sellolle ja kontrabassolle sekä monille lyömäsoittimille.