Ensimmäinen maailma on termi, jota käytetään politiikassa ja taloudessa viittaamaan rikkaampiin ja kehittyneempiin maihin. Näissä maissa suurin osa ihmisistä kuuluu keskiluokkaan ja nauttii hyvästä elintasosta. Tätä termiä käytetään yhä vähemmän, kun termit kuten globaali pohjoinen ja kehittynyt maailma yleistyvät.

Ominaisuuksia

  • Korkea elintaso ja suurin osa asukkaista kaupunkimaisia työllisyys- tai palvelutoimialoilla.
  • Taloudelliset mittarit kuten korkea BKT tai BNI asukasta kohden.
  • Toimiva infrastruktuuri: laajat liikenneyhteydet, puhdas vesi, sähkö ja laajakaistayhteydet.
  • Vakaat poliittiset instituutiot ja suhteellisen korkea yhteiskunnallinen turvallisuus.
  • Hyvinvointipalvelut: terveydenhuolto, koulutus ja sosiaaliturva ovat laajasti saatavilla.
  • Korkea inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ja usein jäsenyys kansainvälisissä järjestöissä kuten OECD.

Historia

Termi juontaa juurensa kylmän sodan aikakaudelle, jolloin maailmaa jaettiin poliittisesti kolmeen blokkiin: ensimmäinen maailma tarkoitti Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten kapitalistisia maita, toinen maailma Neuvostoliiton johtamaa sosialistista blokkia ja kolmas maailma puolueettomia tai kehitysmaita. Kylmän sodan päätyttyä termi alkoi tarkoittaa enemmän taloudellista kehitystasoa kuin ideologista kuulumista.

Esimerkkejä maista

Usein ensimmäisen maailman ryhmään luetaan Yhdysvallat, Kanada, useimmat Länsi-Euroopan valtiot, Japani, Etelä-Korea, Australia ja Uusi-Seelanti. Tarkka luokittelu vaihtelee riippuen määritelmästä ja käytetystä mittarista.

Mittarit ja kansainväliset luokitukset

Nykyisin kansainvälisissä arvioissa käytetään tarkempia mittareita, kuten BKT/henkilö, bruttokansantulo (GNI) per capita, inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ja World Bankin tuloluokat (low, lower-middle, upper-middle, high income). Kansainväliset järjestöt puhuvat yleensä high-income-maista tai kehittyneistä talouksista sen sijaan, että käyttäisivät kylmässä sodassa syntynyttä "ensimmäinen maailma" -terminologiaa.

Rajoitukset ja kritiikki

  • Yksinkertaistaa monimutkaisia eroja: yhden maan luokittelu "ensimmäiseksi maailmaksi" voi peittää alleen alueelliset erot ja sosioekonomiset epätasa-arvot.
  • Historialliset ja poliittiset sävyt: termissä on kylmän sodan perintöä ja joskus kolonialistisia tai leimaavia nyansseja.
  • Ei ota huomioon nousevia talouksia: maat kuten Kiina, Intia tai Brasilia haastavat perinteiset jakolinjat, koska niillä on sekä erittäin kehittyneitä sektoreita että edelleen kehittyviä alueita.
  • Tieteellisessä ja kehitystyön diskurssissa suositellaan käyttämään täsmällisiä mittareita eikä laajaa leimaa.

Nykykäyttö ja suositus

Termiä käytetään edelleen satunnaisesti populaarikeskustelussa, mutta akateemisissa ja virallisissa yhteyksissä suositaan täsmällisempiä ja neutraaleja määrittelyjä kuten kehittyneet taloudet, high-income-maat tai alueelliset käsitteet kuten globaali pohjoinen. Kun puhutaan maiden kehitystasosta, on yleensä selkeämpää viitata tiettyihin mittareihin (esim. BKT/henkilö, HDI) tai käyttää World Bankin ja IMF:n luokituksia.

Yhteenveto

”Ensimmäinen maailma” on historiallisesti merkittävä käsite, joka kuvaa yleisesti vauraita ja taloudellisesti kehittyneitä maita. Kuitenkin sen käyttö on vähentynyt, koska käsite on karkeistava ja saattaa peittää alleen maiden sisäiset erot sekä muuttuvan globaalin talouden monimuotoisuuden. Tarkempaa ja vähemmän värjäytynyttä kieltä suositellaan esimerkiksi puhuessa taloudellisesta kehitystasosta tai hyvinvoinnista.