Pakistanilaiset ovat sekoitus harappalaista, arjalaista, persialaista, hindulaista, kreikkalaista, saka-, parthialaista, kushalaista, valkoista hunnia, arabialaista, turkkilaista, afganistanilaista ja moguliperintöä. Maahantunkeutujien ja siirtolaisten aallot asettuivat Pakistaniin vuosisatojen kuluessa, vaikuttivat paikallisiin ja sulautuivat heihin. Pakistanin perustaja on Quaid-e-Azam.

Etninen tausta

Alueen asutushistoria ulottuu Indus-laakson sivilisaatioon (harappalainen kulttuuri), ja myöhemmät liikkuvat kansat, kuten arjalaiset, persialaiset, lukuisat keskiaasialaiset heimoja sekä valloitukset (kreikkalaiset Aleksanteri Suuren ajoista, saka-, parthiset ja kushanien aikakaudet) muodostivat geneettisen ja kulttuurisen pohjan. Keskiajalta lähtien islamilaiset dynastiat, arabien ja turkkilaisten vaikutteet sekä myöhemmin mogulivallan perintö ovat muokanneet alueen kieltä, hallintoa ja kulttuuria.

Kielet ja alueelliset ryhmät

Pakistan on monikielinen ja moni‑etninen. Suurimpia etnisiä ryhmiä ovat muun muassa punjabit, pashtunit (paštut), sindhit, balutsit, muhajirit (siirtolaisten jälkeläiset, jotka muuttivat Intiasta 1947) ja saraikit. Kielistä puhuttuja ovat mm. urdu (kansallinen kieli ja kansallinen yhteenliittäjä), englanti (virallinen), punjabi, pashto, sindhi, baluchi ja saraiki. Paikalliset kulttuurit eroavat toisistaan tavoissa, musiikissa, pukeutumisessa ja perinteissä, mutta yhteinen historia ja uskonto yhdistävät monia piirteitä.

Uskonto ja yhteiskunta

Islam on enemmistöuskonto Pakistanissa. Suurin osa muslimeista kuuluu sunnalaisuuteen, mutta shiialaisilla on myös merkittävä läsnäolo. Sufilaitosperinteellä on ollut vahva rooli kansanuskonnossa, rukouskäytännöissä ja kulttuurissa. Lisäksi maassa elää uskonnollisia vähemmistöjä, kuten kristittyjä, hindulaisia ja muita yhteisöjä, joilla on omat historialliset ja sosiaaliset asemansa.

Quaid-e-Azam — Pakistanin perustaja

Quaid-e-Azam on arvonimi, jolla viitataan Muhammad Ali Jinnaahiin, joka johti Muslimiliigaa ja oli keskeinen hahmo Pakistanin muodostamisessa. Hän syntyi 25. joulukuuta 1876 ja toimi juristina ja poliitikkona, joka puolusti muslimiväestön oikeuksia Intian alamaisuudessa. Jinnahin poliittinen työ johti lopulta siihen, että Pakistan julistautui itsenäiseksi 14. elokuuta 1947. Hän toimi itsenäistymisen jälkeen Pakistanin ensimmäisenä kuvernööripäällikkönä (Governor-General) ja jäi kansalliseen muistiin nimellä "Quaid-e-Azam" (suom. "Suurjohtaja").

Nykyajan haasteet ja kansallinen identiteetti

Nyky‑Pakistanissa etninen ja kulttuurinen moninaisuus on sekä rikkaus että haaste. Taloudelliset erot, aluepolitiikka, kielelliset kysymykset ja uskonnolliset jännitteet vaikuttavat yhteiskuntaan. Samalla kansallinen identiteetti rakentuu myös yhteisten instituutioiden, kielen (urdu) ja historiallisten muistojen, mukaan lukien Quaid-e-Azamin perintö, varaan.

Pakistanilaiset identiteetti on siten historiallisten kerrostumien, alueellisten perinteiden ja yhteisen poliittisen kokemuksen lopputulos — kansa, jonka juuret ja vaikutteet ulottuvat antiikin harappalaista perinteestä keskiaikaisten kansojen läpi nykypäivään.