Amerikan historia on Pohjois- ja Etelä-Amerikan historiaa, johon kuuluvat myös Keski-Amerikka ja Karibia. Se alkaa siitä, kun ihmiset muuttivat näille alueille Aasiasta ja mahdollisesti Oseaniasta jääkauden huippuvaiheessa. Näiden ryhmien uskotaan yleisesti olleen eristyksissä "vanhan maailman" kansoista, kunnes eurooppalaiset tulivat 10-15 vuosisadalla.

Nykyisten intiaanien esi-isät olivat metsästäjä-keräilijöitä, jotka muuttivat Pohjois-Amerikkaan. Suosituimman teorian mukaan siirtolaiset tulivat Amerikkaan Beringin maasillan eli Beringian, Beringinsalmen kylmien merivesien peittämän maamassan, kautta. Pienet paleo-intiaaniryhmät seurasivat todennäköisesti mammutin ja muiden saaliseläinten mukana. On mahdollista, että ihmisryhmät ovat kulkeneet Pohjois-Amerikkaan myös Tyynenmeren pohjoisrannikkoa pitkin kulkevalla hylly- tai mannerjäällä.

Ensimmäisten maahanmuuttajien mukanaan tuomat kulttuuriset piirteet kehittyivät myöhemmin ja synnyttivät sellaisia kulttuureja kuin Pohjois-Amerikan irokeesit ja Etelä-Amerikan quechuat. Nämä kulttuurit kehittyivät myöhemmin sivilisaatioiksi. Monissa tapauksissa nämä kulttuurit laajenivat myöhemmin kuin vanhan maailman kulttuurit. Edistyneinä tai sivistyneinä voidaan pitää muun muassa seuraavia kulttuureja: Zapotekit, tolteekit, olmekit, mayat, atsteekit ja inkat.

Saapuminen ja varhaiset asukkaat

Arkeologiset ja geneettiset tutkimukset viittaavat siihen, että ensimmäiset ihmiset saapuivat Amerikkaan vähintään 15 000 vuotta sitten, ja mahdollisesti vielä aiemmin. Tunnetuimpia varhaisia kulttuurimuistoja edustaa Clovis-kulttuuri, jonka ajoitus on noin 13 000 vuotta sitten, mutta viime vuosikymmenien löydöt (esimerkiksi Monte Verden kaltaiset kohteet Chilessä) ovat osoittaneet, että ihmiset saattoivat asuttaa Amerikat ennen Clovisia.

Muutama keskeinen huomio saapumisesta:

  • Beringian maasilta tarjosi mahdollisen reitin Siperiasta Pohjois-Amerikkaan matalan meritason aikana.
  • Rannikkoreitti Tyynenmeren pohjoisrannikkoa pitkin on vaihtoehtoinen selitys, ja se sopii siihen, että ihmisiä olisi voinut liikkua pitkin rannikkoa veneillä tai jääpeitteen reunoja hyödyntäen.
  • Geneettinen aineisto (mitokondrion ja y-kromosomin haplotyypit sekä genomitutkimukset) osoittaa pääosin siperialaisia yhteyksiä, mutta tutkimukset osoittavat myös monimutkaisia yhteyksiä ja mahdollisia erillisiä maahanmuuttovaiheita.

Maanviljely ja sivilisaatioiden synty

Neoliittinen vallankumous Mesoamerikassa ja Andeilla tapahtui erilaisten kotieläinten puuttuessa: painopiste oli kasvien kesyttämisessä. Keskeinen saavutus oli maissin (zea mays) kesyttäminen Meksikossa, mikä mahdollisti suurten väestöjen ja monimutkaisten yhteiskuntien syntymisen. Andeilaisessa ympäristössä puolestaan perunan ja muiden korkealla kasvavien kasvien kehittäminen oli tärkeää.

Merkittäviä esikolumbiaanisia sivilisaatioita:

  • Olmekit (noin 1200–400 eaa.): usein mainitaan "äitisivilisaationa" Mesoamerikassa, tunnettuja kivipäistään ja monumentaalista arkkitehtuurista.
  • Majat (kukoistuskautta 250–900 ja sitä ennen/jälkeen): kehittyneet kaupunkivaltiot, matematiikka, kalenteri ja hieroglyfikirjoitus.
  • Teotihuacán (noin 100–750 jaa.): suuri kaupunkikeskus Meksikossa monumentaalisine pyramideineen.
  • Tolteekit ja atskeet Mesoamerikassa sekä Zapotekit etelässä: sotilaallisia ja uskonnollisia valtakeskuksia.
  • Inkat Andeilla (15.–16. vuosisata): laaja imperiumi, tehokas hallinto-, tie- ja varastojärjestelmä sekä terrassiviljelyn kehittynyt teknologia.
  • Pohjois-Amerikassa merkittävää edistystä edustivat mm. Mississippian kulttuuri (Cahokia ja suuret hautamuodostelmat), sekä Ancestral Puebloans (Chaco Canyon, Mesa Verde) ja Irokeesien kaltaiset poliittiset liittoumat.

Eurooppalaisten saapuminen ja seuraukset

Eurooppalaisten vaikutus Amerikoihin tapahtui useassa aallossa. Varhaisimmat tunnetut eurooppalaisten vierailut ovat viikinkien retket noin 1000-luvulla (L'Anse aux Meadows Newfoundlandissa), mutta laajamittainen vaikutus alkoi Kristoffer Kolumbuksen ja muiden tutkimusmatkailijoiden myötä vuoden 1492 jälkeen.

Eurooppalaisten saapumisen vaikutukset olivat radikaaleja:

  • Taudit: eurooppalaisten mukana tulleet tartuntataudit (esim. isorokko, influenssa) aiheuttivat valtavan väestöromahduksen alkuperäiskansojen keskuudessa, paikoin jopa yli 70–90 % väestöstä.
  • Siirtokunnat ja valloitus: monet alkuperäiskansojen valtakunnat kukistuivat aseellisen ylivoiman, liittosuhteiden manipuloinnin ja taloudellisten paineiden vuoksi.
  • Taloudelliset ja kulttuuriset muutokset: uuden siirtomaatalouden kehittyminen (sokeri, vilja, kaivostoiminta), orjakauppa, uskonnollinen käännytys ja kulttuurinen assimilaation paine muovasivat mantereen historiaa.

Jälkivaikutukset ja nykyisyys

Amerikan alkuperäiskansojen perinteet, kielet ja yhteisöt ovat monin paikoin säilyneet ja elpyneet. Nykyään alkuperäiskansat kamppailevat usein oikeudellisesta tunnustuksesta, maa- ja kulttuuriperinnön suojelusta, sekä itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta. Samalla monet yhteisöt pitävät yllä elinvoimaisia kulttuuriperinteitä, kieliä ja nykyaikaista poliittista toimintaa.

Amerikan historia on monivaiheinen kertomus pitkästä siirtymästä, monista itsenäisistä kulttuurikehityksistä ja siitä, miten ulkopuoliset kontaktit ovat muovanneet mantereen yhteiskuntia. Tutkimus jatkuu aktiivisesti: arkeologia, paleogenetiikka ja etnografia tuottavat jatkuvasti uutta tietoa koko Amerikan varhaisesta historiasta ja sen monimuotoisuudesta.