Pohjois-Atlantin sopimus (NATO) – perustamissopimus, allekirjoitus 1949

Tutustu Pohjois-Atlantin sopimuksen (NATO) perustamissopimukseen: allekirjoitus Washingtonissa 4.4.1949, tausta, vaikutukset ja merkitys kansainväliselle turvallisuudelle.

Tekijä: Leandro Alegsa

10-01-2026 21:20

Pohjois-Atlantin sopimus on sopimus, jolla Nato perustettiin. Se allekirjoitettiin Washingtonissa 4. huhtikuuta 1949.

Tausta ja tarkoitus

Pohjois-Atlantin sopimus (tunnetaan myös nimellä Washingtonin sopimus) laadittiin toisen maailmansodan jälkeisessä turvallisuustilanteessa. Sopimuksen päätarkoitus oli luoda poliittinen ja sotilaallinen yhteistyöjärjestely, joka turvaisi jäsenvaltioiden yhteisen puolustuksen, estäisi uuden laajamittaisen hyökkäyksen ja edistäisi vakautta Pohjois-Atlantin alueella.

Keskeiset määräykset

Artikla 5: Yhteinen puolustus — sopimuksen kuuluisin pykälä määrää, että aseellinen hyökkäys yhtä tai useampaa jäsenvaltiota vastaan katsotaan hyökkäykseksi kaikkia vastaan; jäsenet sitoutuvat auttamaan hyökkäyksen kohdetta, myös sotilaallisin keinoin. Tämä artikla on kutsuttu voimaan historian saatossa harvoin; merkittävin vedäntö tapahtui syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen vuonna 2001.
Artikla 4: Konsultointioikeus — jäsenvaltio voi pyytää neuvotteluja, jos sen turvallisuus koetaan uhattuna.
Artikla 10: Jäsenyyden laajentaminen — määrää, että sopimusta voidaan laajentaa muihin Euroopan alueen valtioihin sopimalla menettelystä ja saaden nykyisten jäsenten yksimielisen hyväksynnän.

Perustajajäsenet ja laajentuminen

Sopimuksen allekirjoitti alun perin 12 valtiota. Perustajajäsenet olivat:

Yhdysvallat
Kanada
Yhdistynyt kuningaskunta
Ranska
Italia
Belgia
Alankomaat
Luxemburg
Norja
Tanska
Portugali
Islanti

Sopimuksen voimaantulon jälkeen Nato on laajentunut useaan otteeseen. Laajentuminen tapahtuu jäsenvaltioiden yksimielisellä ratifioinnilla ja liittymisprotokollien hyväksymisellä.

Organisaatio ja toiminta

Sopimus loi pohjan Naton poliittisille ja sotilaallisille instituutioille, kuten Pohjois-Atlantin neuvostolle (North Atlantic Council) ja sotilasjärjestelmille. Nato toimii sekä kollektiivisen puolustuksen että kriisinhallinnan puitteissa; se on osallistunut erilaisiin operaatioihin kylmän sodan jälkeisinä vuosikymmeninä (esimerkiksi Kosovon, Afganistanin ja Libyan operaatiot) sekä harjoitustoimintaan ja koulutukseen.

Sopimuksen merkitys ja kansainvälinen oikeus

Pohjois-Atlantin sopimus on kansainvälinen sopimus, joka sitoo sen osapuolia kansainvälisen oikeuden perusteella. Sopimus yhdistää poliittisen selustatuen ja sotilaallisen yhteistyön, ja sen periaatteet — erityisesti kollektiivinen puolustus — ovat keskeinen osa euroatlanttista turvallisuusarkkitehtuuria. Sopimuksen artikloja voidaan tulkita ja soveltaa ajantasaisesti, mutta sopimuksen perusrakenne on säilynyt muuttumattomana.

Lisätietoja

Washingtonin sopimus on perusta Naton toiminnalle ja yhteistyölle jäsenmaiden välillä. Sopimuksen teksti, historialliset asiakirjat sekä tiedot Naton kansainvälisistä toiminnoista löytyvät laajemmin julkisista lähteistä ja Naton virallisista julkaisuista.

Jäsenet

Alkuperäiset kaksitoista valtiota, jotka allekirjoittivat sopimuksen ja joista tuli Naton perustajajäseniä, olivat seuraavat:

Myöhemmin siihen liittyivät seuraavat kansakunnat:

Bulgaria
(2004)
Tšekin tasavalta
(1999)
Viro
(2004)
Länsi-Saksa
(1955)
Kreikka
(1952)
Unkari
(1999)
Latvia
(2004)

Liettua
(2004)
Puola
(1999)
Romania
(2004)
Slovakia
(2004)
Slovenia
(2004)
Espanja
(1982)
Turkki
(1952)

Kun Saksa yhdistyi vuonna 1990, koko maasta tuli Naton jäsen.

V artikla

Sopimuksen keskeinen kohta oli V artikla, jonka mukaan jokaisen jäsenvaltion on katsottava, että aseellinen hyökkäys yhtä valtiota vastaan on aseellinen hyökkäys kaikkia valtioita vastaan. Sopimus luotiin Neuvostoliiton Länsi-Eurooppaan kohdistuvaa aseellista hyökkäystä silmällä pitäen, mutta keskinäistä itsepuolustuslauseketta ei koskaan käytetty kylmän sodan aikana. Sitä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 2001, kun 11. syyskuuta 2001 tehtiin iskut World Trade Centeriin ja Pentagoniin.

Yhdysvaltain ja Naton suhde

Yhdysvalloissa senaatti hyväksyi sopimuksen äänin 82-13 21. heinäkuuta 1949.

Aiheeseen liittyvät sivut

NATO
Varsovan liitto

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Pohjois-Atlantin sopimus?

A: Pohjois-Atlantin sopimus on sopimus, jolla perustettiin Nato.

K: Milloin se allekirjoitettiin?

V: Se allekirjoitettiin Washingtonissa 4. huhtikuuta 1949.

Q: Kuka allekirjoitti sopimuksen?

V: Sopimuksen allekirjoittivat 12 maan edustajat, muun muassa Belgian, Kanadan, Tanskan, Ranskan, Islannin, Italian, Luxemburgin, Alankomaiden, Norjan, Portugalin, Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen edustajat.

K: Mitä sopimuksella tehdään?

V: Pohjois-Atlantin sopimuksella solmittiin allekirjoittajien keskinäinen puolustussopimus, jonka tarkoituksena on suojella toisiaan hyökkäyksiltä tai hyökkäyksiltä.

K: Kuinka monta maata kuuluu Natoon?

V: Natossa on tällä hetkellä 29 jäsenvaltiota.

K: Mikä on Naton tarkoitus? V: Naton tarkoituksena on turvata jäsentensä vapaus ja turvallisuus poliittisin ja sotilaallisin keinoin.

Etsiä