Pohjois-Atlantin sopimus on sopimus, jolla Nato perustettiin. Se allekirjoitettiin Washingtonissa 4. huhtikuuta 1949.

Tausta ja tarkoitus

Pohjois-Atlantin sopimus (tunnetaan myös nimellä Washingtonin sopimus) laadittiin toisen maailmansodan jälkeisessä turvallisuustilanteessa. Sopimuksen päätarkoitus oli luoda poliittinen ja sotilaallinen yhteistyöjärjestely, joka turvaisi jäsenvaltioiden yhteisen puolustuksen, estäisi uuden laajamittaisen hyökkäyksen ja edistäisi vakautta Pohjois-Atlantin alueella.

Keskeiset määräykset

  • Artikla 5: Yhteinen puolustus — sopimuksen kuuluisin pykälä määrää, että aseellinen hyökkäys yhtä tai useampaa jäsenvaltiota vastaan katsotaan hyökkäykseksi kaikkia vastaan; jäsenet sitoutuvat auttamaan hyökkäyksen kohdetta, myös sotilaallisin keinoin. Tämä artikla on kutsuttu voimaan historian saatossa harvoin; merkittävin vedäntö tapahtui syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen vuonna 2001.
  • Artikla 4: Konsultointioikeus — jäsenvaltio voi pyytää neuvotteluja, jos sen turvallisuus koetaan uhattuna.
  • Artikla 10: Jäsenyyden laajentaminen — määrää, että sopimusta voidaan laajentaa muihin Euroopan alueen valtioihin sopimalla menettelystä ja saaden nykyisten jäsenten yksimielisen hyväksynnän.

Perustajajäsenet ja laajentuminen

Sopimuksen allekirjoitti alun perin 12 valtiota. Perustajajäsenet olivat:

  • Yhdysvallat
  • Kanada
  • Yhdistynyt kuningaskunta
  • Ranska
  • Italia
  • Belgia
  • Alankomaat
  • Luxemburg
  • Norja
  • Tanska
  • Portugali
  • Islanti

Sopimuksen voimaantulon jälkeen Nato on laajentunut useaan otteeseen. Laajentuminen tapahtuu jäsenvaltioiden yksimielisellä ratifioinnilla ja liittymisprotokollien hyväksymisellä.

Organisaatio ja toiminta

Sopimus loi pohjan Naton poliittisille ja sotilaallisille instituutioille, kuten Pohjois-Atlantin neuvostolle (North Atlantic Council) ja sotilasjärjestelmille. Nato toimii sekä kollektiivisen puolustuksen että kriisinhallinnan puitteissa; se on osallistunut erilaisiin operaatioihin kylmän sodan jälkeisinä vuosikymmeninä (esimerkiksi Kosovon, Afganistanin ja Libyan operaatiot) sekä harjoitustoimintaan ja koulutukseen.

Sopimuksen merkitys ja kansainvälinen oikeus

Pohjois-Atlantin sopimus on kansainvälinen sopimus, joka sitoo sen osapuolia kansainvälisen oikeuden perusteella. Sopimus yhdistää poliittisen selustatuen ja sotilaallisen yhteistyön, ja sen periaatteet — erityisesti kollektiivinen puolustus — ovat keskeinen osa euroatlanttista turvallisuusarkkitehtuuria. Sopimuksen artikloja voidaan tulkita ja soveltaa ajantasaisesti, mutta sopimuksen perusrakenne on säilynyt muuttumattomana.

Lisätietoja

Washingtonin sopimus on perusta Naton toiminnalle ja yhteistyölle jäsenmaiden välillä. Sopimuksen teksti, historialliset asiakirjat sekä tiedot Naton kansainvälisistä toiminnoista löytyvät laajemmin julkisista lähteistä ja Naton virallisista julkaisuista.