Maustebasilika

Basilika ruoanlaittoon

Useimmiten basilika tulisi käyttää tuoreena. Resepteissä se lisätään yleensä vasta viime hetkellä. Keittäminen tuhoaa aterian nopeasti. Tuoretta yrttiä voi säilyttää muovipusseissa jääkaapissa lyhyen aikaa. Pakastimessa se säilyy pidempään. Molemmissa tapauksissa se on blanchoitava nopeasti kiehuvassa vedessä. Kuivattu yrtti menettää myös suurimman osan maustaan, ja se vähäinenkin maku, joka jää jäljelle, maistuu hyvin erilaiselta, heikon kumariinin makuiselta, heinän kaltaiselta.

Välimeren ja indokiinalaisessa keittiössä käytetään usein basilikaa. Välimeren keittiössä se yhdistetään usein tomaattiin. Basilika on yksi tärkeimmistä ainesosista pestossa, vihreässä italialaisessa öljy-yrttikastikkeessa, joka on peräisin Genovan kaupungista. Peston kaksi muuta pääainesosaa ovat oliiviöljy ja pinjansiemenet. Yleisimmin käytetyt Välimeren basilikan lajikkeet ovat "Genovese", "Purple Ruffles", "Mammoth", "Cinnamon", "Lemon", "Globe" ja "African Blue". Kiinalaiset käyttävät myös tuoretta tai kuivattua basilikaa keittoihin ja muihin ruokiin. Taiwanissa ihmiset lisäävät tuoreita basilikan lehtiä paksuihin keittoihin (羹湯; gēngtāng). He myös syövät paistettua kanaa, jossa on friteerattuja basilikanlehtiä.

Basilikaa käytetään joskus tuoreiden hedelmien kanssa sekä hedelmähilloissa ja kastikkeissa. Yleisimmin sitä käytetään mansikoiden, mutta myös vadelmien tai tummanväristen luumujen kanssa. Jotkut sanovat, että vietnamilaisessa keittiössä käytetty litteälehtinen basilika sopii paremmin hedelmien kanssa käytettäväksi.

Basilikan siemenet

Useiden basilikalajikkeiden siemenet muuttuvat vedessä liotettuna hyytelömäisiksi. Niitä käytetään aasialaisissa juomissa ja jälkiruoissa, kuten faloodassa tai sorbetissa. Tällaisia siemeniä kutsutaan nimillä sabja, subja, takmaria, tukmaria, falooda tai hột é. Niitä käytetään niiden lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi Intian perinteisessä lääketieteellisessä Ayurveda-järjestelmässä.

Kuivatut basilikan lehdet.

muut tyypit

Katso Luettelo basilikan lajikkeista

Monilla Aasian alueilla viljellään useita muita basilika- ja Ocimum-lajeja, mukaan lukien joitakin muita Ocimum-lajeja. Useimmissa aasialaisissa basilikoissa on neilikan maku, joka on yleensä voimakkaampi kuin Välimeren basilikoissa. Kiinassa paikallista lajiketta kutsutaan nimellä 九層塔 (jiǔcéngtǎ; kirjaimellisesti "yhdeksänportainen pagodi"), kun taas tuontilajikkeita kutsutaan nimenomaan nimellä 羅勒 (luólè) tai 巴西里 (bāxīlǐ), vaikka [巴西里] viittaa usein toiseen eri kasvilajiin - päärynään.

Sitruunabasilikan tuoksu ja maku poikkeavat voimakkaasti muista lajikkeista, sillä se sisältää sitraaliksi kutsuttua kemikaalia. Sitä käytetään laajalti Indonesiassa, jossa sitä kutsutaan nimellä kemangi ja sitä tarjoillaan raakana yhdessä raakakaalin, vihreiden papujen ja kurkun kanssa paistetun kalan tai ankan lisukkeena. Sen kukat ovat murskattuina mauste salaattiin.

Kasvava basilika

Basilika kasvaa hyvin kuumalla säällä. Se käyttäytyy kuin yksivuotinen kasvi, jos pakkasen mahdollisuus on olemassa. Pohjois-Euroopassa, Yhdysvaltojen pohjoisissa osavaltioissa ja Uuden-Seelannin eteläisellä saarella se kasvaa parhaiten, jos se kylvetään lasin alle turvepataan. Se voidaan istuttaa myöhään keväällä/alkukesällä, kun pakkasriski on vähäinen. Se viihtyy parhaiten hyvin ojitetulla aurinkoisella paikalla.

Vaikka basilika kasvaa parhaiten ulkona, sitä voi kasvattaa sisällä ruukussa. Kuten useimmat yrtit, se viihtyy parhaiten etelään suuntautuvalla ikkunalaudalla (pohjoisella pallonpuoliskolla). Se on pidettävä poissa erittäin kylmältä vedolta. Se kasvaa parhaiten voimakkaassa auringonvalossa. Kasvihuone tai cloche on ihanteellinen, jos sellainen on käytettävissä. Basilikankasveja voidaan kasvattaa jopa kellarissa loisteputkivalojen alla.

Jos sen lehdet ovat kuihtuneet veden puutteen vuoksi, se toipuu, jos sitä kastellaan perusteellisesti ja se sijoitetaan aurinkoiseen paikkaan. Keltaiset lehdet kasvin alaosassa ovat merkki siitä, että kasvi tarvitsee enemmän auringonvaloa tai vähemmän lannoitteita.

Aurinkoisemmassa ilmastossa, kuten Etelä-Euroopassa, Yhdysvaltojen eteläisissä osavaltioissa, Uuden-Seelannin pohjoisella saarella ja Australiassa, basilika menestyy hyvin, kun se istutetaan ulos. Se viihtyy kesäisin myös Yhdysvaltojen keski- ja pohjoisosissa, mutta kuolee pois, kun lämpötila saavuttaa pakkasrajan, kasvaakseen uudelleen seuraavana vuonna, jos sen annetaan kasvaa siemeniksi. Se tarvitsee säännöllistä kastelua, mutta ei niin paljon huomiota kuin muissa ilmastoissa.

Basilika voidaan myös lisätä erittäin luotettavasti pistokkaista täsmälleen samalla tavalla kuin "Busy Lizzie" (Impatiens), kun lyhyiden pistokkaiden varret pidetään vedessä noin kaksi viikkoa, kunnes juuret kehittyvät.

Jos varsi tuottaa menestyksekkäästi kypsiä kukkia, lehtien tuotanto hidastuu tai loppuu kaikista kukkivista varsista, varsi muuttuu puumaiseksi ja eteeristen öljyjen tuotanto vähenee.Tämän estämiseksi basilikan viljelijä voi nipistää kukkavarret pois ennen kuin ne ovat täysin kypsiä. Koska vain kukkivaan varteen kohdistuu tällainen vaikutus, osa varresta voidaan nipistää lehtien tuotantoa varten, kun taas osa varresta jätetään kukkimaan koristeeksi tai siemeniksi.

Kun kasvin annetaan kukkia, se voi tuottaa pieniä mustia siemeniä sisältäviä siemenkoteloita. Nämä voidaan säästää ja istuttaa seuraavana vuonna. Lehtien poimiminen kasvista auttaa "edistämään kasvua", lähinnä siksi, että kasvi reagoi siihen muuntamalla ylimpien lehtien vieressä olevat lehtiparit uusiksi varsiksi.

Taudit

Basilika kärsii useista kasvitauteja, jotka voivat pilata sadon ja vähentää satoa. Fusarium-laikku on maaperän sienitauti, joka tappaa nopeasti nuoremmat basilikakasvit. Taimia voi tappaa myös Pythiumin aiheuttama kosteusvaurio.

Yleinen basilikan lehtitauti on Botrytis cinerean aiheuttama harmaahome, joka voi aiheuttaa infektioita myös sadonkorjuun jälkeen ja voi tappaa koko kasvin. Mustalaikkua voi esiintyä myös basilikan lehdissä, ja sen aiheuttaa Colletotrichum-suvun sieni.

Terveysasiat

Basilika, kuten muutkin aromaattiset kasvit, kuten fenkoli ja tarragon, sisältää estragolia, joka on rotilla ja hiirillä tunnettu syöpää aiheuttava ja teratogeeninen aine. Vaikutuksia ihmisiin ei ole toistaiseksi tutkittu, mutta jyrsijäkokeet osoittavat, että syöpäriskin syntymiseen tarvittaisiin 100-1000-kertainen määrä tavanomaiseen odotettavissa olevaan altistumiseen verrattuna.

Kulttuurinäkökohdat

Basilikaan liittyy monia rituaaleja ja uskomuksia. Ranskalaiset kutsuvat basilikaa "herbe royale". Juutalaisen kansanperinteen mukaan se antaa voimaa paaston aikana. Nyky-Italiassa se on rakkauden symboli, mutta antiikin Kreikassa se edusti vihaa, ja eurooppalaisissa taruissa väitetään joskus, että basilika on saatanan symboli. Afrikkalainen legenda väittää basilikan suojaavan skorpioneilta, ja englantilainen kasvitieteilijä Culpeper mainitsee erään "Hilariuksen, ranskalaisen lääkärin" vahvistaneen, että basilikan liiallinen haistelu kasvattaa skorpioneja aivoissa.

Pyhää basilikaa, jota kutsutaan myös nimellä "Tulsi", kunnioitetaan suuresti hindulaisuudessa, ja sillä on uskonnollinen merkitys myös kreikkalaisessa ortodoksisessa kirkossa, jossa sitä käytetään pyhän veden valmistukseen. Sen sanotaan löytyneen Kristuksen haudan ympäriltä hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Serbian ortodoksinen kirkko, Makedonian ortodoksinen kirkko ja Romanian ortodoksinen kirkko käyttävät basilikaa (makedonialainen: босилек; romanialainen: busuioc, serbialainen: босиљак) pyhän veden valmistukseen, ja basilikaruukut on usein sijoitettu kirkkojen alttarien alle.

Euroopassa kuolleiden käsiin laitetaan basilika turvallisen matkan varmistamiseksi. Intiassa basilikaa laitetaan kuolevien suuhun, jotta he saavuttaisivat Jumalan. Muinaiset egyptiläiset ja muinaiset kreikkalaiset uskoivat sen avaavan taivaan portit poismenevälle ihmiselle.

Boccaccion Dekameronissa on mieleenpainuva sairaalloinen tarina (novelli V), jossa kerrotaan Lisabettasta, jonka veljet surmaavat hänen rakastajansa. Mies ilmestyy hänelle unessa ja näyttää, mihin hänet on haudattu. Hän irrottaa salaa pään ja asettaa sen basilikaruukkuun, jota hän kastelee päivittäisillä kyynelillään. Veljet vievät ruukun häneltä, ja hän kuolee suruunsa pian sen jälkeen. Boccaccion tarina on John Keatsin runon Isabella tai basilika-astia (Isabella or The Pot of Basil) lähde. Samankaltainen tarina kerrotaan pitkobardien kuningattaresta Rosalindista.

Kukkiva basilikan varsi