Ais-molli (A♯-molli): sävellaji, asteikko ja enharmoninen vastine
Ais-molli (A♯-molli): selitys, asteikko, suhteellinen & rinnakkainen duuri sekä enharmoninen vastine h-molli — käytännön esimerkit ja sävellyshistoria.
Ais-molli eli a♯-molli on ais-molliin perustuva molliasteikko. Siinä on seitsemän sävelkorkeutta ja se muodostuu samalla periaatteella kuin muutkin molliasteikot, mutta merkintäkäytännön vuoksi se on harvinainen ja hankala käyttää käytännön sävellyksessä ja nuotinnuksessa.
Asteikko (sävelet ja etumerkki)
Luonnollinen Ais-molli sisältää seuraavat nuotit (kirjallisesti suomalaisessa nimeämisessä ja samanoton merkinnöin):
- Ais (A♯)
- B♯ (kirjallisesti usein kirjoitetaan "B-is", vastaava C)
- Cis (C♯)
- Dis (D♯)
- E♯ (kirjallisesti "E-is", vastaava F)
- Fis (F♯)
- Gis (G♯)
- Ais (oktaavi)
Ais-mollin etumerkkinä on periaatteessa seitsemän ristiä (F♯, C♯, G♯, D♯, A♯, E♯ ja B♯), eli sama etumerkki kuin C♯-duurilla. Tämä tekee nuotinnuksesta epäkäytännöllistä, koska mahdollisesti tarvitaan myös kaksoisristiä harmonis- ja melodis-mollin muodoissa.
Harmoninen ja melodinen muoto
- Luonnollinen molli: Ais – B♯ – Cis – Dis – E♯ – Fis – Gis – Ais
- Harmoninen molli: nosta seitsemäs aste (Gis → Gis♯ eli käytännössä Giskaksoisristi, merkitään G##) → Ais – B♯ – Cis – Dis – E♯ – Fis – Gis## – Ais
- Melodinen molli: nosta kuudes ja seitsemäs aste noustessa (Fis → Fis##, Gis → Gis##); laskevassa kulussa palataan luonnolliseen muotoon.
Kuten edellä näkyy, harmoniseen ja melodiseen muotoon merkitään käytännössä kaksoisristiä (##), mikä lisää nuotinnuksen monimutkaisuutta.
Rinnakkais- ja suhteellinen duuri
Sen suhteellinen duuri on Cis-duuri (C♯-duuri). Sen rinnakkainen duuri on Ais-duuri. Käytännössä Ais-duuri korvataan usein helpommalla enharmonisesti vastaavalla sävellajilla: teksti mainitsee, että se usein korvataan B-duurilla, koska Ais-duurin merkinnät (kolme kaksoisristiä tms. eri tilanteissa) tekevät siitä epäkäytännöllisen. Chopinin Polonaise-Fantaisie As-duuri op. 61 -esimerkissä on poikkeuksellinen lyhyt kohta, jossa käytetään As-duuria ja tarvittavat kaksoissäröt on merkitty tahdittomiksi; tämä on osa teemaa, joka moduloituu hetkeksi As-duuriin.
Enharmoninen vastine ja käytännöllisyys
Alkuperäisessä tekstissä todettiin, että ais-molli vastaa enharmonisesti h-mollia. Tämä on virheellinen väite: oikea enharmoninen vastine Ais-mollille on B-as-molli (B♭-molli), koska sävel A♯ on enharmonisesti sama kuin B♭. Ais-mollin vaikeus nuotinnuksena johtuu juuri siitä, että se vaatisi paljon ristejä ja kaksoisristejä, joten sama äänimateriaali kirjoitetaan yleensä mieluummin enharmonisesti helpommassa muodossa (esim. B♭-molli tai vastaavasti käytetään Cis- / Des-tyyppisiä merkintöjä tilanteen mukaan).
Sointu- ja sointurakenne
Ais-mollin perussointu (tonika) sisältää sävelet Ais – Cis – E♯ (A♯–C♯–E♯). Muut soinnut muodostuvat samojen sävelten suhteista kuten muissakin mollisävellajeissa, mutta merkintöjen monimutkaisuus (E♯, B♯, joskus kaksoisristit) tekee analyysista ja nuotinkirjoituksesta hankalampaa.
Käyttö ja esimerkit
Ais-molli on yksi vähiten käytetyistä mollisävellajeista nuotinnuksessa. Useimmat säveltäjät ja nuottikirjoittajat valitsevat enharmonisen vastineen (esim. B-as-molli) tai muuten helpommin luettavan sävellajin. Siitä huolimatta jotkut teokset on kirjoitettu tai voidaan kirjoittaa Ais-mollissa; Christian Heinrich Rinckin Preludi nro 16 op. 15 on mainittu esimerkki, jossa sävellaji on ais-molli. Chopin-viittaus edellä osoittaa tilanteen, jossa sävellajien vaihtelu ja enharmonia ovat osa sävelkielellistä ilmaisua.
Yhteenveto
- Ais-molli = A♯-molli, sisältää seitsemän säveltä, etumerkkinä periaatteessa seitsemän ristiä.
- Enharmoninen vastine on käytännössä B♭-molli; Ais-molli nuotinnuksellisesti epäkäytännöllinen johtuen E♯-, B♯- ja kaksoisristien tarpeesta.
- Harmoninen ja melodinen muoto vaativat kaksoisristejä, mikä tekee Ais-mollista harvinaisen käytön sävellajin.
- Joissain historiallisissa teoksissa Ais-mollia on kuitenkin käytetty; nykymusiikissa yleisempi tapa on käyttää enharmonista vastinetta.
Asteikot ja avaimet
| Diatoniset asteikot ja avaimet | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Taulukosta näet, kuinka monta terää tai desiä kussakin asteikossa on. Molliasteikot kirjoitetaan pienellä. | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on a-sis-molli?
V: Ais-molli on molliasteikko, joka perustuu a-duuriin. Sen sävelkorkeudessa on seitsemän terssin säveltä.
K: Mikä on ais-mollin suhteellinen duuri?
V: Ais-mollin suhteellinen duuri on Cis-duuri.
K: Mikä on ais-mollin rinnakkaisduuri?
V: Asis-mollin rinnakkaisduuri korvataan yleensä B-duurilla, koska Asis-duurin kolme kaksoishäröä sävellajissa tekee siitä yleensä epäkäytännöllisen. Poikkeuksena on Chopinin Polonaise Fantaisie As-duuri op. 61, jossa on lyhyt kohta, joka on kirjoitettu As-duurissa ja jossa on akridaaleja.
Kysymys: Onko tällä avaimella enharmoninen vastine?
V: Kyllä, ais-mollin enharmoninen vastine on b-molli. Tätä avainta käytetään usein ais-mollin sijasta, koska se ei ole sävellyksissä kovin käyttökelpoinen ja koska se on yksi vähiten käytetyistä avaimista musiikissa.
K: Onko olemassa säveltäjiä, jotka ovat säveltäneet musiikkia tässä sävellajissa?
V: Kyllä, Christian Heinrich Rinck kirjoitti Preludi nro 16 op. 15:stä tässä sävellajissa.
K: Miksi B-duuri korvaa tässä asteikossa rinnakkaisduurin?
V: B-duuri korvaa rinnakkaisduurin tässä asteikossa, koska sen kolme kaksois-ärssin säveltä tekevät sen käyttämisen muuten epäkäytännölliseksi.
Etsiä