As-molli on molliasteikko, joka alkaa A♭-sävelestä. Siinä on seitsemän säveltä (eli seitsemän eri sävelaskelta), ja sen perusmuotona pidetään luonnollista mollia.

Sen suhteellinen duuri on C-duuri (tarkemmin kirjoitettu C♭-duuriksi, koska As-mollin ja C♭-duurin avainmerkistöt ovat samat) ja sen rinnakkainen duuri on As-duuri. Sen enharmoninen vastine on gis-molli, jota käytetään käytännössä huomattavasti useammin, koska gis-mollissa on selkeämpi avainmerkistö.

Skaalat ja avainmerkistö

As-mollin luonnollinen asteikko muodostuu sävelistä: A♭ – B♭ – C♭ – D♭ – E♭ – F♭ – G♭ – A♭. Avainmerkistössä on seitsemän b-etumerkkiä: B♭, E♭, A♭, D♭, G♭, C♭ ja F♭.

Tyypilliset muunnelmat:

  • Luonnollinen molli: A♭ – B♭ – C♭ – D♭ – E♭ – F♭ – G♭ – A♭
  • Harmoninen molli: A♭ – B♭ – C♭ – D♭ – E♭ – F♭ – G♮ – A♭ (seisova 7. aste korotetaan)
  • Molekulaarinen/melodinen molli: nouseva: A♭ – B♭ – C♭ – D♭ – E♭ – F♮ – G♮ – A♭; laskevassa muodossa usein luonnollinen molli

Harmonia ja soinnut

Luonnollisen As-mollin tärkeimpiä kolmisointuja ovat esimerkiksi:

  • i: A♭–C♭–E♭ (A♭m)
  • ii°: B♭–D♭–F♭ (B♭ diminished)
  • III: C♭–E♭–G♭ (C♭ major)
  • iv: D♭–F♭–A♭ (D♭m)
  • v: E♭–G♭–B♭ (E♭m)
  • VI: F♭–A♭–C♭ (F♭ major)
  • VII: G♭–B♭–D♭ (G♭ major)

Monissa näissä triadeissa esiintyy C♭ ja F♭, mikä tekee nuotinnuksesta kirjallisesti kömpelöä verrattuna enharmoniseen gis-molliin (G#-molliin), jossa vastaavat sävelet esiintyvät yhtenäisemmin ylennetyin merkinnöin.

Käyttö ja nuotinnukselliset seikat

As-mollia käytetään harvoin sävellajina koko teoksen pääasuunana. Syynä on käytännöllisyys: enharmoninen vastine gis-molli on nuotinnuksellisesti yksinkertaisempi (muun muassa vähemmän etumerkkejä) ja siksi useimmat säveltäjät ja kustantajat valitsevat sen. As-mollin avainmerkistössä on seitsemän b:tä, mikä lisää monimutkaisuutta erityisesti koristeiden ja mollin harmonisten muunnosten yhteydessä.

Joissain partituureissa, etenkin vanhemmissa painoksissa tai erityisissä merkintäkäytännöissä, As-mollin bassoääniosuudet tai etumerkit voivat näyttää epätavallisilta. Esimerkiksi bassoviivastossa F-ääni sijaitsee toiseksi ylimmällä viivalla, ja kun kyseessä on F♭, se merkitään kyseiselle viivalle välimerkkinä mahdollisesti luonnosmerkinnällä tai lisämerkinnällä. Tämän vuoksi joissain tapauksissa saatetaan transponoida, muuttaa avainmerkkiä tai käyttää enharmonista muunnosta (gis-molli) käytettävyyden parantamiseksi.

Yhteenveto

  • As-molli: luonnollinen skaala A♭–B♭–C♭–D♭–E♭–F♭–G♭.
  • Avainmerkistö: seitsemän b-etumerkkiä (B♭, E♭, A♭, D♭, G♭, C♭, F♭).
  • Suhteellinen duuri: C♭-duuri (linkissä näkyy C-duuri, mutta käytännössä oikea notaatio on C♭-duuri).
  • Rinnakkainen duuri: As-duuri.
  • Enharmoninen vastine: gis-molli, jota käytetään yleisemmin sen yksinkertaisemman nuotinnuksen vuoksi.