As-molli (A♭-molli): sävelasteikko, ominaisuudet ja enharmoninen vastine
As-molli (A♭-molli): perusteellinen opas sävelasteikosta, ominaisuuksista ja enharmonisesti vastineesta gis-mollista — harvinaisen mutta kiehtovan sävellajin analyysi.
As-molli on molliasteikko, joka alkaa A♭-sävelestä. Siinä on seitsemän säveltä (eli seitsemän eri sävelaskelta), ja sen perusmuotona pidetään luonnollista mollia.
Sen suhteellinen duuri on C-duuri (tarkemmin kirjoitettu C♭-duuriksi, koska As-mollin ja C♭-duurin avainmerkistöt ovat samat) ja sen rinnakkainen duuri on As-duuri. Sen enharmoninen vastine on gis-molli, jota käytetään käytännössä huomattavasti useammin, koska gis-mollissa on selkeämpi avainmerkistö.
Skaalat ja avainmerkistö
As-mollin luonnollinen asteikko muodostuu sävelistä: A♭ – B♭ – C♭ – D♭ – E♭ – F♭ – G♭ – A♭. Avainmerkistössä on seitsemän b-etumerkkiä: B♭, E♭, A♭, D♭, G♭, C♭ ja F♭.
Tyypilliset muunnelmat:
- Luonnollinen molli: A♭ – B♭ – C♭ – D♭ – E♭ – F♭ – G♭ – A♭
- Harmoninen molli: A♭ – B♭ – C♭ – D♭ – E♭ – F♭ – G♮ – A♭ (seisova 7. aste korotetaan)
- Molekulaarinen/melodinen molli: nouseva: A♭ – B♭ – C♭ – D♭ – E♭ – F♮ – G♮ – A♭; laskevassa muodossa usein luonnollinen molli
Harmonia ja soinnut
Luonnollisen As-mollin tärkeimpiä kolmisointuja ovat esimerkiksi:
- i: A♭–C♭–E♭ (A♭m)
- ii°: B♭–D♭–F♭ (B♭ diminished)
- III: C♭–E♭–G♭ (C♭ major)
- iv: D♭–F♭–A♭ (D♭m)
- v: E♭–G♭–B♭ (E♭m)
- VI: F♭–A♭–C♭ (F♭ major)
- VII: G♭–B♭–D♭ (G♭ major)
Monissa näissä triadeissa esiintyy C♭ ja F♭, mikä tekee nuotinnuksesta kirjallisesti kömpelöä verrattuna enharmoniseen gis-molliin (G#-molliin), jossa vastaavat sävelet esiintyvät yhtenäisemmin ylennetyin merkinnöin.
Käyttö ja nuotinnukselliset seikat
As-mollia käytetään harvoin sävellajina koko teoksen pääasuunana. Syynä on käytännöllisyys: enharmoninen vastine gis-molli on nuotinnuksellisesti yksinkertaisempi (muun muassa vähemmän etumerkkejä) ja siksi useimmat säveltäjät ja kustantajat valitsevat sen. As-mollin avainmerkistössä on seitsemän b:tä, mikä lisää monimutkaisuutta erityisesti koristeiden ja mollin harmonisten muunnosten yhteydessä.
Joissain partituureissa, etenkin vanhemmissa painoksissa tai erityisissä merkintäkäytännöissä, As-mollin bassoääniosuudet tai etumerkit voivat näyttää epätavallisilta. Esimerkiksi bassoviivastossa F-ääni sijaitsee toiseksi ylimmällä viivalla, ja kun kyseessä on F♭, se merkitään kyseiselle viivalle välimerkkinä mahdollisesti luonnosmerkinnällä tai lisämerkinnällä. Tämän vuoksi joissain tapauksissa saatetaan transponoida, muuttaa avainmerkkiä tai käyttää enharmonista muunnosta (gis-molli) käytettävyyden parantamiseksi.
Yhteenveto
- As-molli: luonnollinen skaala A♭–B♭–C♭–D♭–E♭–F♭–G♭.
- Avainmerkistö: seitsemän b-etumerkkiä (B♭, E♭, A♭, D♭, G♭, C♭, F♭).
- Suhteellinen duuri: C♭-duuri (linkissä näkyy C-duuri, mutta käytännössä oikea notaatio on C♭-duuri).
- Rinnakkainen duuri: As-duuri.
- Enharmoninen vastine: gis-molli, jota käytetään yleisemmin sen yksinkertaisemman nuotinnuksen vuoksi.
Klassisessa musiikissa
- Hautajaismarssi Ludwig van Beethovenin pianosonaatissa nro 12, op. 26.
- Beethovenin pianosonaatin nro 31, op. 110, viimeisen osan alkupuolisko (tosin tämän osan sävellajina on vain 6 desiä, ei 7).
- Johannes Brahmsin fuuga uruille (noin 1857)
- Max Bruchin konsertto kahdelle pianolle ja orkesterille, op. 88a (vaikka ainakin eräässä kahden pianon transkriptiossa käytetään 6:n desin sävellajia, samoin kuin Beethovenin op. 110:ssä).
- Evocación Isaac Albénizin Iberian kirjasta I.
- Isaac Albénizin La Vega (noin 1897)
- Leoš Janáček käyttää sitä viulusonaatissaan ja Glagoliittisen messunsa urkusoolossa.
- Moritz Moszkowski käytti sitä pianoetydissään opus 72 numero 13.
- Myös Poloneesi a-molli, Chopin
Populaarimusiikissa
As-mollia käytetään myös Frederick Loewen vuoden 1956 musiikkinäytelmän My Fair Lady partituurissa, jossa toinen palvelijoiden kuoro soi as-mollissa.
Toinen esimerkki populaarimusiikista as-mollissa on Smash Mouthin Walkin' on the Sun.
Asteikot ja avaimet
| Diatoniset asteikot ja avaimet | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Taulukosta näet, kuinka monta terää tai desiä kussakin asteikossa on. Molliasteikot kirjoitetaan pienellä. | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on as-molli?
V: As-molli on molliasteikko, joka alkaa A:sta♭. Sen sävelkulussa on seitsemän desiä.
K: Mikä on as-mollin suhteellinen duuri?
V: As-mollin suhteellinen duuri on C-duuri.
K: Mikä on as-mollin rinnakkaisduuri?
V: As-mollin rinnakkaisduuri on As-duuri.
K: Mikä on as-mollin enharmoninen vastine?
V: As-mollin enharmoninen vastine on gis-molli.
K: Onko tavallista käyttää as-mollia musiikkikappaleen päätaajuutena?
V: Ei, ei ole tavallista käyttää as-mollia musiikkikappaleen päätavassa.
K: Miksi as-mollissa on vain vähän teoksia?
V: As-mollissa on vain vähän teoksia, koska useammin mollimoodissa olevat kappaleet, joiden toonikkana on A♭, kirjoitetaan sen enharmonisessa sävellajissa, gis-mollissa, jonka sävelkulku on yksinkertaisempi.
Kysymys: Miten f voidaan merkitä bassokirjaimella "as-molli" ?
V: Joissakin partituurissa f voidaan merkitä bassokirjaimella "as-molli" sijoittamalla f-merkki toiselle riville ylhäältä lukien.
Etsiä