Fes-duuri (F♭-duuri): enharmoninen vastine E-duurille ja käyttö
Tutustu Fes-duuriin (F♭): sen enharmoninen suhde E-duuriin, käyttö sävellyksissä ja historialliset esimerkit kuten Straussin Metamorphosen — selkeä oppiartikkeli.
Fes‑duuri (F♭‑duuri) on F♭:ään perustuva duuriasteikko. Se sisältää seitsemän eri asteikkoastetta ja päättyy oktaaviin, eli käytännössä asteikko voidaan kirjoittaa kahdeksana sävelaskelmana (sisältäen oktaavin paluun).
Teoreettisesti Fes‑duuri on enharmoninen vastine E‑duurille — äänteellisesti molemmat kuulostavat samalta mutta kirjainmerkinnät ja etumerkit poikkeavat. Fes‑duurin asteikko merkittynä kirjaimin ja merkinnöin olisi esimerkiksi:
- F♭ – G♭ – A♭ – B♭♭ – C♭ – D♭ – E♭ – F♭
Tämän vuoksi Fes‑duurin teoreettinen etumerkkimäärä on hankala: se vaatisi käytännössä seitsemän etumerkkiä sekä yhden kaksois‑etumerkin (B♭♭), minkä takia avainkuvio olisi epäkäytännöllinen. Sen seurauksena käytännössä ja nuotinnuksessa Fes‑duuri kirjoitetaan yleensä enharmonisesti helpommin käsiteltävänä E‑duurina.
Sen suhteellinen molli on teoreettisesti D♭‑molli (usein käytännössä kirjoitetaan enharmonisesti C#‑mollina). Rinnakkaismolli (parallelmolli) olisi F♭‑molli, joka puolestaan useimmiten korvataan enharmonisesti e‑mollilla käytännön nuotinnuksessa.
Fes‑duuria käytetään hyvin harvoin sellaisenaan nuotissa juuri yllä mainitusta syystä — se on teoriassa mahdollinen mutta käytännössä epäkäytännöllinen. Kuitenkin sävelasuissa, harmonisessa analyysissa tai tarkoituksellisessa enharmonisessa kirjoituksessa säveltäjä tai nuottikirjoittaja saattaa valita F♭‑merkinnän esimerkiksi selkeän stemmauksen, äänenjohtojen tai sellaisen materiaalin vuoksi, joka tekee F♭‑nimityksestä teoreettisesti loogisemman kuin E‑nimityksestä poikkeuksen vuoksi.
Esimerkiksi eräissä musiikin analyyseissa ja arvioissa on kiinnitetty huomiota siihen, että Richard Straussin teoksessa Metamorphosen esiintyy Fes‑äänityksiä; eräs kommentaattori on nimittänyt tätä "katkeraksi enharmoniseksi parodiaksi" teoksen aikaisemmista E‑duurin esiintymisistä. Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, miten kirjoitustapa (F♭ vs. E) voi kantaa säveltieteellistä ja ilmaisullista merkitystä.
Käytännön suositus
Kun tavoitteena on helppo lukeminen ja nuottien selkeys, Fes‑duuri kirjoitetaan käytännössä lähes poikkeuksetta E‑duurin enharmonisena vastineena. Fes‑duurin merkintää kannattaa käyttää vain, jos analyysi tai äänenjohtojen selkeys sitä erityisesti vaatii.
Asteikot ja avaimet
| Diatoniset asteikot ja avaimet | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Taulukosta näet, kuinka monta terää tai desiä kussakin asteikossa on. Molliasteikot kirjoitetaan pienellä. | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on F-duuri?
V: F-duuri on F-duuriin perustuva duuriasteikko.
K: Kuinka monta desiä sen sävelkorkeudessa on?
V: Sen sävelkorkeudessa on kahdeksan desiä.
K: Mikä on Fes-duurin suhteellinen molli?
V: Fes-duurin suhteellinen molli on d-molli.
K: Mikä on Fes-duurin rinnakkaismolli?
V: Fes-duurin rinnakkaismolli korvataan yleensä e-mollilla.
K: Onko olemassa esimerkki kappaleesta, jossa käytetään Fis-duuria?
V: Osassa Richard Straussin Metamorphosenia käytetään Fis-duuria.
K: Miten eräs kommentaattori on kuvannut tätä käyttöä Metamorphosenissa?
V: Eräs kommentaattori on kutsunut sitä "katkeraksi enharmoniseksi parodiaksi" teoksen aikaisemmille E-duurin esiintymisille.
K: Onko olemassa helpompaa tapaa lukea ja kirjoittaa musiikkia, jossa käytetään tätä äänensävyä?
V: Jotta musiikin lukeminen ja kirjoittaminen olisi helpompaa, Fes-duuri kirjoitetaan yleensä E-duurin enharmonisena vastineena.
Etsiä