E♭-duuri on musiikillinen duuriasteikko, joka alkaa E♭:llä. Sen sävelkorkeudessa avainmerkinnässä on kolme etumerkkiä (kolme bemollia): B♭ (bes), E♭ (es) ja A♭ (as). Duuriasteikon perusrakenne noudattaa askelkuviota 2–2–1–2–2–2–1 puoliaskeleina (kokonot ja puoliäänet).

Sävelet ja asteikot

E♭-duuri sisältää seuraavat sävelet: E♭ – F – G – A♭ – B♭ – C – D – (E♭). Näin kirjoitettuna: Es – F – G – As – Bes – C – D – Es. Enharmoninen vastine teoreettisesti olisi D#-duuri, mutta käytännössä E♭-duuri on selkeämpi avainmerkkien kannalta (D#-duuri vaatisi paljon # -merkkejä).

Suhteet ja mollit

Sen suhteellinen duuri on c-molli (c-molli on siis E♭-duurin suhteellinen molli eli sama sävelasteikko eri aloitussävelellä). Alkuperäisessä tekstissä mainittu rinnakkainen molli e-molli on virhe; oikea rinnakkainen molli on es-molli (E♭-molli), eli sama toonika-muunnos mollisävyssä.

Asteet ja soinnut

  • I (toonika): E♭-duuri (Es)
  • II (superttoonika): F-molli (f-molli)
  • III (mediaantti): G-molli (g-molli)
  • IV (subdominantti): A♭-duuri (As-duuri)
  • V (dominantti): B♭-duuri (Bes-duuri)
  • VI (submediaantti): C-molli (c-molli)
  • VII (johtosävel): D-diminuoitu (d°)

Käyttö, transponointi ja soittajaystävällisyys

  • E♭-duuri on yleinen orkesteri- ja puhallinmusiikissa sekä pianokirjallisuudessa; esimerkiksi Haydnin pasuunakonsertto ja Beethovenin Sinfonia nro 3 (Eroica) ovat E♭-duurissa.
  • Transponeruvat soittimet: konserttisävelkorkeuden E♭-duuri notaatiossa näkyy eri avainmerkkeinä riippuen soittimen transponoinnista. Esimerkiksi B♭-soittimille (klarinetti, tenorisaksofoni) kirjoitettava avain on yleensä F-duuri (yksi b), ja E♭-soittimille (alttosaksofoni, baritoni) usein C-duuri — käytännössä kirjoitusavain tulee määrittää instrumentin transpoosion mukaan.
  • Pianolle ja kosketinsoittimille E♭-duuri on helposti saavutettavissa sekä sointujen että vasemman käden kulkujen kannalta; puhallinorkesterissa avain sopii hyvin vaskipuille ja pasuunalle.

Lisätietoa

E♭-duuri tunnetaan lämpimänä ja majesteettisena sävymaailmana; se on suosittu sävellaji niin sinfonisessa musiikissa kuin kamarimusiikissakin. Kirjoitusasuissa käytetään usein esimerkkimerkintänä Es suomenkielisessä nuotinnuksessa tai symbolina E♭ kansainvälisesti.