Gis-molli (G♯-molli) on molliasteikko, jonka perussävel on G♯. Luonnollisessa (nat.) gis-mollissa sävelrivi on G♯ – A♯ – B – C♯ – D♯ – E – F♯. Sen sävelkorkeudessa eli etumerkinnässä on viisi ristiä (F♯, C♯, G♯, D♯, A♯). Sen suhteellinen duuri on B-duuri, ja enharmoninen vastine on as-molli (A♭-molli), jonka käyttö on kuitenkin yleisesti hankalampaa, koska se vaatisi paljon bemolleja.
Asteikon muodot ja sävelet
Gis-mollilla on kolme tavallista muotoa:
- Luonnollinen molli (descending/normal): G♯ – A♯ – B – C♯ – D♯ – E – F♯.
- Harmoninen molli: siinä seitsemäs aste nostetaan johtosäveleksi, eli F♯ → F kaksoisristiksi. käytännössä kirjataan usein kaksoisristi: F♯ nostetaan F .
(kirjallisesti F##), jolloin harmoninen asteikko on G♯ – A♯ – B – C♯ – D♯ – E – F##. - Melodinen molli: nousevassa muodossa sekä kuudes että seitsemäs aste korotetaan (E → E♯ ja F♯ → F##), eli nouseva asteikko on G♯ – A♯ – B – C♯ – D♯ – E♯ – F##. Laskevassa suunnassa palataan luonnolliseen muotoon.
Akkordit ja funktiot
Luonnollisen gis-mollin tertsiakordit (kolmisoinnut) ovat esimerkiksi:
- i: G♯m (G♯–B–D♯)
- ii°: A♯° (A♯–C♯–E)
- III: B (B–D♯–F♯)
- iv: C♯m
- v: D♯m (luonnollisessa mollissa)
- V: D♯ (dominantti, syntyy harmonisesta mollista nostamalla F♯ → F##, jolloin D♯-duuri on mahdollinen)
Käyttö ja orkestrointi
Gis-mollia ei useinkaan valita alkuperäiseksi konsertointisäveistöksi orkesterimusiikissa, koska siihen liittyy useita ristimerkkejä ja mahdollisia kaksoisristimerkintöjä, jotka tekevät puhallin- ja jousiosuuksista hankalia lukea. Siksi se esiintyy yleisemmin pianomusiikissa — esimerkiksi Skrjabinin (Skriabinin) sonaateissa — tai modulaatioissa modulaatiossa. Kun pianomusiikkia orkestroidaan, kappale transponoidaan joskus käytännöllisempään sävellajiin kuten g-molliin tai a-molliin, jotta partituurit ovat helpommin soitettavissa ja luettavissa. Joissain tilanteissa sävellyksestä tehdään enharmoninen uudellespiskaus (esim. as-molli / A♭-molli) tai sovitetaan puhallinsoittimille sopivaksi.
Erityisesti transponoivien instrumenttien osalta on huomioitava, että soittimelle kirjoitettava sävellaji voi poiketa konserttiäänestä (esim. B♭-soittimet tarvitsevat kirjoitetun sävellajin, joka on yhden kokoäänen korkeampi kuin konserttisävel, mikä teoreettisesti tekisi konsertti-G♯-mollista A♯-mollin soittajan partituurissa). Koska A♯-molli ja vastaavat teoreettiset kirjausmuodot ovat käytännössä hankalia, orkesterikirjoituksissa suositaan usein alternativasupistuksia tai transponointiratkaisuja, joissa osiota kirjoitetaan käytännöllisempään enharmoniaan tai kokonaan eri sävellajiin.
Notaatioon liittyviä huomioita
Koska gis-mollissa saattaa esiintyä kaksoisristejä ja paljon etumerkkejä, nuoteissa tehdään joskus respellauksia tai järjestelyjä vähentämään ledger-viivojen ja harvinaisten merkintöjen määrää. Muutamissa partituureissa bassokirjan alemmilla alueilla olevat tai 5. viivaston ylittävät sävelet on voitu kirjoittaa siten, että yleisesti käytetty merkintätapa (esim. A:n terävä) sijoittuu rivin ylimmälle riville tai että sävelet on respelloitu enharmonisesti luettavuuden parantamiseksi.
Yhteenvetona: gis-molli on ilmeikäs ja väreiltään rikas mollisävellaji, mutta sen käytössä on erityishuomioita notaatiossa ja orkesteriasetelmissa. Pianokirjallisuudessa se esiintyy vapaammin, kun taas orkesterissa sitä käytetään tavallisesti modulatiivisesti tai niin, että partituuri on mukautettu soittimille sopivaksi.
