Sormitus

Sormitus kosketinsoittimissa

Kun soitat kosketinsoittimia, sormet numeroidaan 1:stä 5:een kummassakin kädessä: peukalo on 1, etusormi on 2, keskisormi on 3, rengassormi on 4 ja pikkusormi on 5. Sormet eivät aina ole olleet näin numeroituja. Isossa-Britanniassa 1800-luvulla peukalo merkittiin ristillä (+) ja sormet numeroitiin 1:stä 4:ään. Tämä tunnettiin "englantilaisena sormituksena", kun taas toinen tapa (1-5) tunnettiin "mannermaisena sormituksena". Kuitenkin 1900-luvun alusta lähtien britit käyttivät normaalia 1-5 (mannermaista) sormitusta.

Käsitykset sormituksesta ovat muuttuneet musiikin historian aikana. Barokin aikana (1600-luvulla ja 1700-luvun alussa) ranskalaiset säveltäjät, jotka kirjoittivat cembalolle, sormittivat usein asteikkokohdat 2 3 2 3 jne. siten, että nuotit ryhmittyivät (litteroitiin) kaksin kappalein. Myöhemmin tämä ajatus meni pois muodista. Carl Czerny kirjoitti 1800-luvun alkupuolella pianolle paljon opintoja, joiden avulla kaikkia sormia harjoitettiin yhtä paljon. Näin opimme soittamaan pianoa nykyään.

Urkujen sormitus on samanlainen kuin pianon sormitus. Urkutaiteilijat käyttävät kuitenkin paljon "sormen vaihtamista", mikä tarkoittaa: vaihtamista toiseen sormeen, kun nuotti pidetään alhaalla. Tämä on hyödyllistä esimerkiksi virsilauluissa, joissa on paljon sointuja. Se auttaa tekemään musiikista legatoa (sulavaa): (pianisti voi käyttää oikeaa pedaalia saadakseen soinnut legatoon.) Pedaaleilla soittavan urkutaiteilijan on myös päätettävä, mitä jalkaa hän käyttää kullekin nuotille. Tätä kutsutaan "jalkautumiseksi". V-merkki tarkoittaa: soita varpaalla, neliönmuotoinen u-merkki tarkoittaa: soita kantapäällä. Kun nämä merkit on sijoitettu nuotin yläpuolelle, se tarkoittaa oikeaa jalkaa, alapuolella vasenta jalkaa.

Sormitus jousisoittimissa

Jousisoittimien sormitus osoittaa, missä asennossa soitetaan (eli kuinka syvällä kynsilaudassa käsi on). Sormet numeroidaan 1:stä 4:ään, koska peukalo on soittimen kaulan takana. Numero 0 tarkoittaa: soita avoin jousi (älä käytä sormea). Vain vasen käsi sormittaa nuotteja, koska oikea käsi joko nyppii tai jousittaa. Viulun kaltaisissa jousisoittimissa ei ole merkintöjä sormilautaan, joten soittajan on totuttava siihen, mihin paikkaan sormet on laitettava, muuten soitto ei ole viritetty. Soittimissa, kuten kitaroissa ja banjoissa, on kitarahermot (pienet kuopat koskettimessa), jotka osoittavat, mihin sormet on asetettava.

Joskus nuottiin painetussa tai kirjoitetussa sormituksessa voi olla tarpeen ilmoittaa myös, millä jousella soitetaan. Melodia, joka voidaan soittaa viulun D-kiinnityksellä ensimmäisessä asennossa, voidaan soittaa myös G-kiinnityksellä viidennessä asennossa (käsi paljon ylempänä sormilautaa). Tämä on vaikeampaa, mutta hyvä soittaja voi saada sen kuulostamaan erityisen lämpimältä ja kauniilta. Joskus nuotteja voidaan sormittaa harmonisina eikä tavallisina pysäytettyinä nuotteina. Tämä saa ne kuulostamaan hyvin kevyiltä ja ilmavilta.

Sellonsoittajat voivat soittaa myös "peukalon asennossa", jos heillä on useita nuotteja, jotka ovat korkealla ja melko lähellä toisiaan. Tällöin peukalo asetetaan korkealle sormilaudalle, usein kahden jousen yli.

Kontrabasso on niin suuri, että myös nuottien väliset etäisyydet ovat hyvin suuret. Nuotista toiseen siirtymiseen (puolisävelissä) käytetään sormea 1, sitten 2 ja sitten 4. Sormi 3 vain auttaa sormea 4 painamaan jousen alaspäin. On muutamia soittajia, jotka käyttävät erilaista sormijärjestelmää: he käyttävät sormia 1, 2, 3 ja 4. Tämä tarkoittaa, että käden on venytettävä paljon. Näin on vaikea soittaa sävelen mukaan, vaikka käden asentoa ei tarvitse vaihtaa niin paljon.

Harppusormitus

Harppumusiikki muistuttaa pianon soittoa: siinä on kaksi nuottiviivaa, joista toisessa on tavallisesti korkealentokirjain oikealle kädelle ja toisessa bassokirjain vasemmalle kädelle. Joitakin pianomusiikkia voi soittaa harpulla, mutta pianon sormitukset eivät toimi. Kun pianolla aloitetaan peukalosta ja edetään sormia pitkin pikkusormeen, oikeassa kädessä siirrytään korkeampiin nuotteihin ja vasemmassa kädessä matalampiin nuotteihin. Harpulla se on päinvastoin (harpisti istuu niin, että korkeat nuotit ovat lähimpänä hänen vartaloaan). Peukalo on numero 1 ja sormet ovat 2, 3 ja 4. Pikkusormea ei käytetä harpunsoitossa.

Puupuhaltimien sormitus

Puupuhaltimissa on yleensä yksi perussormitus, ja jokainen nuotti on tietty sormiyhdistelmä. Edistyneemmillä tasoilla voidaan kuitenkin käyttää erilaisia sormituksia erilaisten efektien aikaansaamiseksi. Aloittelijoiden kirjoissa voi olla sormituskaavio, josta näkee, miten eri nuotit saadaan soimaan. Matalaa Fis-sointua sormitetaan 1 2 3 0 2 3. Tämä tarkoittaa: vasemman käden sormet 1, 2 ja 3 ja oikean käden sormet 2 ja 3. Oikean käden ensimmäinen reikä jätetään auki.

Joissakin soittimissa, erityisesti ässä- ja terssisävelissä, on monimutkainen sorminäppäily. Tätä kutsutaan "ristisormitukseksi". Huilussa, oboessa, klarinetissa ja fagotissa on kaikissa metalliset avaimet, joiden avulla pääsee helpommin mataliin reikiin ja joiden avulla on helpompi soittaa teräviä ja terssejä. Theobald Böhm keksi 1800-luvulla tavanomaisen järjestelmän näille näppäimille.

Joskus joillekin nuotteille on olemassa "vaihtoehtoinen sormitus". Tätä voidaan käyttää helpottamaan nopeiden trillereiden soittamista, mutta tavallinen sormitus kuulostaa paremmalta tavallisille nuotteille.

Hyvän sorminäppäilyn käyttäminen

Hyvä sormitus on sormitus, jossa vältetään käden tarpeetonta liikuttelua ylös ja alas. Sen pitäisi myös auttaa musiikkia kuulostamaan hyvältä, esim. legaton soitto sulavissa sävelissä, selkeä soitto nopeissa toistuvissa nuotissa.