ATS (Automobili Turismo e Sport, suomeksi "matkailu- ja urheiluautot") oli italialainen autonvalmistaja ja lyhyen aikaa myös Formula 1:n rakentaja. Yritys syntyi 1960-luvun alussa, kun joukko entisiä Ferrarin insinöörejä lähti tavoittelemaan itsenäistä kilpa- ja urheiluautomerkkiä; tunnetuimmat perustajat olivat Carlo Chiti ja Giotto Bizzarrini. Tiimi ajoi F1:ssä vuonna 1963 ja valmisti pieniä sarjoja yksityisautoja vuosina 1963–1965. Yrityksen taustalla oli kunnianhimoinen tavoite kilpailla suoraan Ferrarin kanssa ja tarjota tietyille ostajille kilpa-autotekniikkaa mukailevia katuajoneuvoja.

Suunnittelu ja mallit

Kaksi ATS:n tunnetuimmista malleista olivat ATS 2500 GT ja Tipo 100. ATS 2500 GT oli pieni ja eksklusiivinen urheiluauto, jonka suunnittelussa hyödynnettiin kilpa-autojen osaamista: tavoitteena oli yhdistää suorituskyky ja ylellisyys pienessä erässä valmistetuissa coupéissa. Malli herätti kiinnostusta etenkin tekniikkansa ja muotoilunsa vuoksi, mutta tuotantomäärät jäivät hyvin alhaisiksi eikä laajaa markkinamenestystä saavutettu.

Tipo 100 ja Formula 1 -projekti (1963)

Tipo 100 oli ATS:n Formula 1 -auto, jonka suunnitteli Carlo Chiti. Auto muistutti ulkoisesti ja rakenteeltaan paljon aiempia menestyneitä kilpailumalleja: siinä nähtiin selkeitä vaikutteita esimerkiksi Ferrari 156:sta (1961). Tipo 100:n kehitys oli nopeaa mutta haastavaa ja auton kilpailukunto jäi monin paikoin vajaaksi. ATS osallistui vuoden 1963 MM-sarjaan useissa osakilpailuissa kahdella autolla, kuljettajinaan mm. Phil Hill (amerikkalainen kuljettaja, ei sukua Graham Hillille) ja italialainen Giancarlo Baghetti.

Tiimin F1-tulosrivi oli valitettavan heikko: suunnittelu- ja luotettavuusongelmien sekä rahoitusrakenteen puutteiden vuoksi kausi katkesi pettymyksiin. Kirjallisuudessa mainitaan, että ATS osallistui viiteen osakilpailuun kahdella autolla (yhteensä 10 osallistumista), mutta vain harvat ajoista päättyivät luokitteluun. Esimerkiksi Baghetti luokiteltiin eräissä kilpailuissa, mutta hän oli perässä useita kierroksia — yhdessä mainosluettelossa mainittu ero oli 23 kierrosta voittajasta, Jim Clarkista. Phil Hillin sijoituserot olivat myös suuria: hänet sijoitettiin kauden aikana muun muassa seitsemän kierrosta jäljessä eräissä kilpailuissa. Kokonaisuutena ATS:n F1-projekti osoittautui liian ambitioiseksi suhteessa resursseihin ja tekniseen valmisteluun.

Lopetus ja perintö

Lyhyen olemassaolonsa aikana ATS teki vaikutuksen kunnianhimollaan ja rohkealla yrityksellään haastaa established-merkit kuten Ferrari, mutta käytännön haasteet – tekniset ongelmat, rahoituksen puute ja rajalliset tuotantomäärät – johtivat toiminnan tyrehtymiseen. Kilpa-autot ja katuautoprojektit vetäytyivät vähitellen, ja tiimi lopetti F1-toimintansa jo vuoden 1963 jälkeen. ATS:n 2500 GT jäi aikakauden erikoisuudeksi, jonka harvat säilyneet yksilöt ovat nykyään kiinnostuksen kohteena keräilijöille ja museoille.

On syytä huomata, että ATS-nimi on sittemmin ilmaantunut muissakin yhteyksissä (esimerkiksi saksalaisen vanteenvalmistajan nimellä tunnettu ja 1970–1980-luvuilla F1:ssä toiminut tiimi), mutta 1960-luvun italialainen Automobili Turismo e Sport on oma erillinen ja lyhytikäinen luku historialliseen moottoriurheiluun.