Suuri vasarahai (Sphyrna mokarran) – tuntomerkit, elintavat ja levinneisyys
Tutustu suureen vasarahaiseen (Sphyrna mokarran): tuntomerkit, elintavat ja levinneisyys. Kattava opas lajin tunnistuksesta, käyttäytymisestä ja esiintymisalueista.
Suuri vasarahai (Sphyrna mokarran) on vasarahai-ryhmän suurin laji. Sen tunnistaa sen "vasaran" (cephalofoil) muodosta, joka on leveä ja jonka etureuna on lähes suora, sekä sen ensimmäisestä selkäevästä, joka on korkea ja sirpin muotoinen.
Tunnusmerkit
Suuri vasarahai voi kasvaa huomattavan suureksi: tavallisesti aikuiset ovat 3–4 metriä pitkiä, mutta yksilöitä yli 6 metrin pituisina on raportoitu. Paino voi nousta useisiin satoihin kiloihin. Pääpiirteet:
- Vasarapää (cephalofoil): leveä ja lähes suora etureuna erottaa lajin muista vasarahaista.
- Selkäevä: ensimmäinen selkäevä on korkea ja sirpin muotoinen, selvästi korostunut.
- Väri: selkäpuoli on yleensä harmahtava tai ruskehtava, vatsa vaaleampi. Väri voi vaihdella yksilöllisesti ja alueittain.
- Hampaat: etuhampaat ovat kapeat ja terävät, sopeutuneet saalistukseen ja saaliin tarttumiseen.
Elintavat ja ravinto
Suuri vasarahai on peto, joka hyödyntää vasaramaisen päänsä etuja saalistuksessa. Se käyttää cephalofoilia esimerkiksi merilevän ja pohjakalojen paikantamiseen ja pyydystämiseen. Ravintoon kuuluvat etenkin:
- erilaiset luukalat
- rauskut ja pohjakalat
- turskat, nahkiaiset ja muut selkärangattomat kuten mustekalat ja äyriäiset
Suuri vasarahai voi saalistaa yksin tai pienissä ryhmissä. Se on aktiivinen niin rannikon läheisyydessä matalissa vesissä kuin avoimemmilla merialueillakin. Syvyysalueet vaihtelevat alueittain; usein laji tavataan rannikon reunamilla, mantereen reunavyöhykkeellä ja koralliriutoilla.
Lisääntyminen
Suuri vasarahai on elävänä syntyvä (vivipaarinen) laji, jossa kehittyvä poikanen saa ravintonsa ensin munan keltuaisesta ja myöhemmin napasiteen kautta emolta. Lisääntymiskierto on suhteellisen hidas: tiineysaika on arviolta noin 10–12 kuukautta ja poikueet ovat melko pienikokoisia verrattuna moniin muihin kaloihin. Poikueen koko vaihtelee, ja syntyvät poikaset ovat heti itsenäisiä ja pystyvät uimaan aktiivisesti.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Suuri vasarahai elää trooppisilla ja subtrooppisilla merialueilla ympäri maailmaa, erityisesti Indo-Tyyneenmeressä, Intian valtamerellä ja Atlantin trooppisilla alueilla. Lajia tavataan sekä rannikko- että avoimen meren alueilla; se suosii matalampia vesialueita, mantereen reunustoja, riuttoja ja laguuneja, mutta voi liikkua myös syvemmille vesille.
Uhat ja suojelu
Suuri vasarahai kohtaa useita ihmisperäisiä uhkia. Merkittävin uhka on kalastus — sekä kohdekalastus että sivusaaliina pyydystäminen. Erityisen vakava ongelma on haitallinen pyrstöeväkauppa (shark finning), jossa evät hyödynnetään taloudellisesti. Muita uhkia ovat elinympäristöjen heikkeneminen, saastuminen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset meriekosysteemeihin.
Kansainvälisten arvioiden mukaan laji on suojelua vaativa ja sen kannat ovat paikoin heikentyneet voimakkaasti. Suojelutoimia ovat muun muassa kalastuksen sääntely, eväkaupan rajoitukset, suojelualueet (MPA:t) sekä seuranta- ja tutkimusohjelmat, jotka pyrkivät turvaamaan kannan elinkelpoisuuden pitkällä aikavälillä.
Erot samankaltaisiin lajeihin
Suuri vasarahai voidaan sekoittaa muihin vasarahaiden lajeihin, kuten Sphyrna lewini (scalloped hammerhead) tai Sphyrna zygaena (smooth hammerhead). Huomionarvoista lajin tunnistuksessa on:
- vasaran etureunan lähes suora muoto (ei kuoppaa tai lovia)
- ensimmäisen selkäevän korkeus ja sirpin muoto
- suurikokoisuus verrattuna moniin muihin vasarahaisiin
Yhteenveto
Suuri vasarahai (Sphyrna mokarran) on vaikuttava ja suurikokoinen petokala, joka erottuu leveästä vasarapäästään ja korkeasta ensimmäisestä selkäevästään. Laji on tärkeä osa meriekosysteemiä, mutta sen kannat ovat ihmistoimien seurauksena usein uhattuina. Tehokas suojelu ja vastuullinen kalastus ovat olennaisia lajin säilyttämiseksi tuleville sukupolville.
Kuvaus
Kuten kaikilla muillakin vasarahailla, isolla vasarahailla on virtaviivainen vartalo ja "vasara" päässä. Ne on yleensä sekoitettu kampasimpukkahaiin ja sileään vasarahaiin, mutta aikuiset isovasarahait tunnistaa niiden leveästä päälaesta, jonka etuosa on lähes suora, ja ensimmäisestä selkäevästä, joka on korkea ja sirpinmuotoinen. Pääsuoli on yleensä noin 1-1,5 metriä pitkä.
Vasarahait ovat noin 2,85-5,5 metriä pitkiä ja painavat noin 450 kiloa, mutta pisin koskaan löydetty haista oli 6,1 metriä pitkä. Painavin koskaan löydetty oli 4,4 metriä pitkä ja 580 kiloa painava naaras, joka pyydettiin Boca Granden edustalta Floridasta. Naaras painoi kuitenkin niin paljon, koska se oli raskaana. Ison vasarahain yläosa on harmaanruskea tai vihreä, ja vatsa on valkoinen.
Ison vasarahain alapuoli
Missä he asuvat
Isoa vasarahaihainta tavataan trooppisissa vesissä ympäri maailmaa leveyspiirien 40° pohjoista leveyttä ja 37° eteläistä leveyttä välillä. Atlantin valtameressä sitä tavataan Pohjois-Carolinasta Uruduayhin, mukaan lukien Meksikonlahti ja Karibianmeri, ja Marokosta Senegaliin sekä Välimerellä. Sitä tavataan koko Intian valtameren rannikolla ja Tyynessä valtameressä Ryukyu-saarilta Australiaan, Uuteen-Kaledoniaan ja Ranskan Polynesiaan sekä eteläisestä Baja Californiasta Peruun. Sitä sanotaan esiintyvän Gambiassa, Guineassa, Mauritaniassa, Sierra Leonessa ja Länsi-Saharassa, mutta tätä ei ole vahvistettu. Isoa vasarahaita tavataan rannikkovesistä, jotka ovat alle metrin syvyisiä, aina 80 metrin syvyyteen merellä. Ne elävät pääasiassa koralliriutoilla, mutta niitä on tavattu myös laguuneissa ja syvissä vesissä lähellä maata.
Behaviour
Vaikka vasarahait ovat huippupetoja, härkähaiden on nähty syövän nuoria poikasia. Keltahain on nähty hierovan itseään vasarahaita vasten, luultavasti päästäkseen eroon loisista. Luotsikalan on nähty uivan moukarihain kanssa.
Lisääntyminen
Vasarahait ovat elinkykyisiä, eli ne synnyttävät elävänä. Naaraat ovat tiineinä noin 11 kuukautta, ennen kuin ne synnyttävät 6-56 poikasen pentueen. Syntyessään poikaset ovat noin 50-70 cm (20-28 tuumaa) pitkiä. Urokset ovat sukukypsiä, kun ne ovat noin 2,3-2,8 metriä pitkiä ja painavat noin 51 kg. Naaraat ovat sukukypsiä noin 2,5-3 metrin pituisina ja painavat noin 41 kg. Vasarahait elävät noin 20-30 vuotta, mutta vanhimman koskaan löydetyn vasarahain sanottiin olevan 40-50-vuotias.
Ruokinta
Vasarahaiden tiedetään saalistavan aamu- ja iltahämärässä. Ne syövät äyriäisiä, kuten rapuja ja hummereita, nilviäisiä, kuten kalmareita ja mustekaloja, luisevia kaloja, kuten tarponeja, sardiineja, silliä, merikissoja, rupikonnia, merimakkaroita, merimakkaroita, merimakkaroita, krokotiileja, särkikaloja, kampelakaloja, laatikkomakkaroita ja piikkikaloja. Ne syövät myös muita haita, kuten sileähampaita ja harmaita riuttahaita. Suuren vasarahain tiedetään syövän muita lajitovereitaan.
Vasarahaiden suosikkisaalista ovat rauskut ja räuskut; sen suosikkirauskut ovat pistiäisiä. Rauskujen myrkylliset piikit eivät näytä vaikuttavan niihin, sillä Floridan edustalta pyydystetyssä vasarahaissa sen suusta ja sen ympäriltä löytyi 96 myrkyllistä piikkiä. Ison vasarahain pääkallokielekkeen sanotaan käyttävän sitä pistiäisten painamiseen alas, sillä Bahamalla havaittiin yksi ison vasarahain hyökkäävän eteläisen pistiäisen kimppuun. Iso vasarahai painoi ensin pistiäisen alas lyömällä sitä pääkallokielekkeellään, minkä jälkeen se tarttui pistiäiseen leukoihinsa ja alkoi repiä sitä kappaleiksi ravistamalla päätään nopeasti. Toinen vasarahai havaittiin hyökkäävän avovedessä täplärauskun kimppuun; vasarahai puri ensin yhden rauskun rintaevästä irti, painoi sitten rauskun alas pääpallokielellään ja söi sitten rauskun pää edellä.
Ihmisten välinen vuorovaikutus
Vaikka niiden on sanottu olevan vaarallisia ihmisiä kohtaan, vasarahait hyökkäävät harvoin ihmisten kimppuun. Sukeltajat ovat kertoneet, että vasarahait ovat ujoja ja välttelevät ihmisiä, mutta on raportoitu, että vasarahait ovat lähestyneet sukeltajia läheltä ja jopa jahdanneet heitä. Vuonna 2009 International Shark Attack File -julkaisussa lueteltiin 34 Sphyrna-sukuun kuuluvan hain aiheuttamaa hyökkäystä, mutta ei ole vahvistettu, oliko kyseessä vasarahai vai ei. Suuren vasarahain on vahvistettu olevan vastuussa yhdestä provosoidusta hyökkäyksestä.
Muut nimet
- Arabiaa: Abu Garn, Akran
- Portugalin kieli: Cação-martelo, Cambeva
- Espanjaksi: Cachona, Cachona Grande, Cornuda de ley, Cornuda gigante.
- Somali: Cawar
- Ranskalainen: Grand requin marteau
- Kreikkalainen: Megalozygena
- Japania: Nami-shumokuzame
- Malaiji: Yu tukul, Yu parang.
Suojelutilanne
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on luokitellut ison moukarihain uhanalaiseksi, koska siitä kalastetaan sen eviä, joista valmistetaan hainsuonikeittoa, nahkaa, josta valmistetaan nahkaa, ja maksaöljyä, josta saadaan vitamiineja. Vasarahaiden populaatiot ovat vähentyneet 50 prosenttia kalastuksen vuoksi.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on suuri vasarahai?
V: Iso vasarahai on vasarahai-ryhmän suurin laji.
K: Miten ison vasarahain voi tunnistaa?
V: Ison vasarahain voi tunnistaa sen "vasaran" muodosta (jota kutsutaan "cephalofoiliksi"), joka on leveä ja jonka etureuna on lähes suora, sekä sen ensimmäisestä selkäevästä, joka on korkea ja sirpin muotoinen.
Kysymys: Onko vasarahai vaarallinen ihmisille?
V: Vasarahaiden tiedetään olevan vaarallisia ihmisille, vaikka ne hyökkäävätkin harvoin, elleivät ne provosoidu tai erehdy saaliiksi.
K: Missä isoa vasarahaihain voi tavata?
V: Isoa vasarahaihainta tavataan lämpimissä vesissä kaikkialla maailmassa, myös rannikkoalueilla ja avomerellä.
K: Onko vasarahai uhanalainen laji?
V: Kyllä, vasarahain katsotaan olevan uhanalainen laji liikakalastuksen ja kaupallisen kalastuksen sivusaaliiden vuoksi.
K: Mikä on isovasarahain ruokavalio?
V: Isovasarahain ruokavalioon kuuluu kaloja, kalmareita, mustekaloja, äyriäisiä ja pienempiä haita.
K: Kuinka kauan vasarahai voi elää?
V: Iso vasarahai voi elää arviolta 30-40 vuotta.
Etsiä