Oriana Fallaci — italialainen toimittaja ja kirjailija, tunnettu haastattelija
Oriana Fallaci — kiistelty italialainen toimittaja ja lahjakas haastattelija, joka kohtasi maailman johtajat ja kirjoitti provosoivia, ajatuksia herättäviä teoksia.
Oriana Fallaci (29. kesäkuuta 1929 – 15. syyskuuta 2006) oli italialainen toimittaja, kirjailija ja poliittinen haastattelija. Hän syntyi Firenzessä ja toimi nuorena partisaanina toisen maailmansodan aikana. Sodan jälkeen hänestä kehittyi kansainvälisesti tunnettu ja vaikutusvaltainen journalisti, joka teki pitkän ja menestyksekkään journalistinuran ja työskenteli niin sanomalehdissä, aikakauslehdissä kuin televisiossakin.
Journalistinura ja tunnetut haastattelut
Fallaci tunnettiin intensiivisestä, suorasanaisesta haastattelutyöskentelystään. Hän haastatteli lukuisia maailmanpolitiikan ja kulttuurin merkittäviä henkilöitä. Hänen haastateltaviinsa kuuluivat muun muassa Dalai-lama, Henry Kissingeriä, Iranin shaah, ajatollah Khomeini, Willy Brandt, Zulfikar Ali Bhutto, Walter Cronkite, Omar Khadafi, Federico Fellini, Sammy Davis Jr, Nguyen Cao Ky, Jasser Arafat, Indira Gandhi, Alexandros Panagoulis, arkkipiispa Makarios III, Golda Meir, Nguyen Van Thieu, Haile Selassie ja Sean Connery. Monet näistä haastatteluista julkaistiin laajempina kokoelmina ja ne lisäsivät hänen mainettaan kovasanaisten, analyyttisten ja usein dramaattisten keskustelujen taitajana.
Kirjallinen tuotanto
Fallaci kirjoitti myös reportaaseja, esseitä ja kaunokirjallisia teoksia. Hän yhdisti journalismiin usein voimakkaan persoonallisen näkökulman ja kirjoitustyylin, joka saattoi olla yhtä aikaa reportaasi- ja esseististä. Tunnettuja teemoja hänen tuotannossaan olivat vallankäyttö, vapautusliikkeet, yksilön moraali ja poliittinen vastuu.
1970–1990-luvuilla julkaistut haastattelukokoelmat ja henkilökuvat vakiinnuttivat hänen asemansa arvostettuna haastattelijana; myöhemmin hän julkaisi myös kirjoja, joissa käsitteli uusia poliittisia kipupisteitä ja kansainvälisiä konflikteja. 2000-luvulla Fallacin kirjoitukset käänsivät osan yleisön huomion hänen kriittisiin kannanottoihinsa islamia ja arabimaailmaa kohtaan — teoksia, kuten La rabbia e l'orgoglio (engl. The Rage and the Pride) ja myöhemmin La forza della ragione (engl. The Force of Reason), pidettiin monissa maissa provosoivina.
Kiistat ja kritiikki
Fallacin suorasukainen tyyli teki hänestä kiistanalaisen hahmon. Hän sai laajaa kiitosta rohkeista ja terävistä haastatteluistaan, mutta myös arvostelua ja syytöksiä, että myöhemmät kirjoitukset ylittivät sananvapauden ja kääntyivät loukkaaviksi maahanmuuttajia, muslimeja ja arabi-maailmaa kohtaan. Jotkut tulkitsivat hänen tekstejään rasismin ja niin sanotun islamofobian varjolla, kun taas toiset puolustivat hänen oikeuttaan esittää voimakas ja kriittinen näkökanta erityisesti 11.9.2001 -iskujen jälkeisessä poliittisessa ilmapiirissä.
Kuolema ja perintö
Oriana Fallaci kuoli 15. syyskuuta 2006. Hänen uransa muistetaan monipuolisena: hän oli sekä kiitetty että kiistanalainen, mutta hänen vaikutuksensa haastatteluperinteeseen ja poliittiseen journalismiin on kiistaton. Fallacin tyyli — henkilökohtainen, tunteikas ja usein provosoiva — on edelleen esimerkkinä siitä, kuinka toimittaja voi muovata yleistä keskustelua, käydä valtaa vastaan ja herättää voimakkaita tunteita sekä kannatusta että vastustusta.
Keskeisiä piirteitä Fallacin työstä:
- Suorapuheinen ja tunteikas haastattelutyyli, joka asetti haastateltavan usein merkittävään paineeseen.
- Laaja kansainvälinen verkosto ja kyky haastatella poliitikkoja, kulttuurivaikuttajia ja vallanpitäjiä.
- Kirjallinen tuotanto, joka yhdistää reportaasin ja esseistiikan.
- Myöhäiskauden tekstit, jotka synnyttivät kiivasta kansainvälistä keskustelua maahanmuutosta, islamista ja lännen identiteetistä.
Elämä ja ura
Fallaci syntyi Firenzessä, Italiassa. Toisen maailmansodan aikana hän liittyi vastarintaliikkeeseen demokraattiseen aseelliseen ryhmään "Giustizia e Libertà". Hänen isänsä Edoardo Fallaci oli kuuluisa antifasistinen poliittinen aktivisti Firenzessä.
Fallaci aloitti journalistisen uransa teini-ikäisenä, ja hänestä tuli italialaisen Il mattino dell'Italia centrale -lehden erikoiskirjeenvaihtaja vuonna 1946. Vuoden 1967 jälkeen hän työskenteli sotakirjeenvaihtajana Vietnamissa, Intian ja Pakistanin sodassa, Lähi-idässä ja Etelä-Amerikassa. Fallaci oli useita vuosia poliittisen L'Europeo-lehden erityiskirjeenvaihtaja ja kirjoitti useisiin johtaviin sanomalehtiin sekä Epoca-lehteen. Vuoden 1968 Tlatelolcon verilöylyn aikana ennen vuoden 1968 kesäolympialaisia Fallacia ammuttiin kolme kertaa, meksikolaiset joukot raahasivat hänet hiuksistaan kiinni portaita alas ja jättivät hänet kuolemaan. Maahanmuuttajien viime kuukausien mielenosoitukset Yhdysvalloissa "inhottavat" häntä, erityisesti kun mielenosoittajat pitivät esillä Meksikon lippua. "En rakasta meksikolaisia", Fallaci sanoi ja muistutti, että meksikolaiset poliisit kohtelivat häntä ikävästi vuonna 1968. "Jos pidätte asetta kädessänne ja sanotte: 'Valitkaa, kumpi on pahempi muslimien ja meksikolaisten välillä', epäröin hetken. Sitten valitsen muslimit, koska he ovat murskanneet pallini."
Hänellä oli 1970-luvun lopulla suhde erään haastattelunsa aiheeseen, Alexandros Panagoulisiin, joka oli Kreikan vastarintaliikkeen suuri kapinallinen vuoden 1967 diktatuuria vastaan. Hänet oli vangittu, kidutettu ja vangittu (epäonnistuneen) diktaattorin ja entisen everstin Georgios Papadopoulosin salamurhayrityksen vuoksi. Vuonna 1972 hän haastatteli Henry Kissingeriä.
Fallaci on saanut kahdesti St. Vincent -palkinnon journalismista sekä Bancarella-palkinnon (1971) kirjasta Nothing, and So Be It; Viareggio-palkinnon (1979) kirjasta Un uomo: Romanzo; ja Prix Antibes, 1993, teoksesta Inshallah. Hän on saanut D.Litt. -tutkinnon Columbia Collegesta (Chicago). Hän on luennoinut Chicagon yliopistossa, Yalen yliopistossa, Harvardin yliopistossa ja Columbian yliopistossa. Fallacin kirjoituksia on käännetty 21 kielelle, muun muassa englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, hollanniksi, saksaksi, kreikaksi, ruotsiksi, puolaksi, kroatiaksi, unkariksi ja sloveeniksi.
Fallaci, joka tupakoi koko elämänsä ajan, kuoli 15. syyskuuta 2006 syntymäpaikassaan Firenzessä keuhkosyöpään.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Oriana Fallaci?
V: Oriana Fallaci oli italialainen toimittaja, kirjailija ja poliittinen haastattelija.
K: Mikä oli hänen taustansa toisen maailmansodan aikana?
V: Hän oli nuori partisaani toisen maailmansodan aikana.
K: Keitä merkittäviä henkilöitä hän haastatteli uransa aikana?
A: Hän on haastatellut monia kansainvälisesti tunnettuja johtajia ja julkkiksia, kuten Dalai-lamaa, Henry Kissingeriä, Iranin shaahia, ajatollah Khomeinia, Willy Brandtia, Zulfikar Ali Bhuttoa ja Walter Cronkitea, Omar Khadafi, Federico Fellini, Sammy Davis Jr, Nguyen Cao Ky, Jasser Arafat, Indira Gandhi, Alexandros Panagoulis, arkkipiispa Makarios III, Golda Meir, Nguyen Van Thieu, Haile Selassie ja Sean Connery.
K: Mitä Oriana Fallaci teki eläkkeelle jäätyään?
V: Eläkkeelle jäätyään hän palasi kirjoittamaan islamia ja arabeja arvostelevia artikkeleita ja kirjoja.
K: Miten jotkut tulkitsivat Oriana Fallacin kirjoituksia eläkkeelle jäämisen jälkeen?
V: Jotkut tulkitsivat artikkeleita rasismin ja niin sanotun islamofobian varjolla.
K: Menestyikö Oriana Fallaci journalistisella urallaan?
V: Kyllä, Oriana Fallacilla oli pitkä ja menestyksekäs journalistinen ura.
K: Milloin Oriana Fallaci kuoli?
V: Oriana Fallaci kuoli 15. syyskuuta 2006.
Etsiä