Daniel Barenboim (s. Buenos Aires, 15. marraskuuta 1942) on kansainvälisesti tunnettu pianisti ja kapellimestari. Hänellä on useita kansalaisuuksia, muun muassa Argentiinan ja Israelin, ja hänen yhteyksiinsä on liitetty myös Espanjan kansalaisuus sekä tunnustuksellisia siteitä palestiinalaiseen yhteisöön. Barenboim (jiddisiksi "päärynäpuu") syntyi Buenos Airesissa; hänen esi-isänsä olivat venäläisiä askenasijuutalaisia.
Barenboim tuli alun perin tunnetuksi pianistin urastaan, ja hän on ehtinyt tehdä laajan konsertti- ja levytysuran. Myöhemmin hän on saanut yhtä laajaa tunnustusta myös kapellimestarina ja orkesterinjohtajana. Hän on esiintynyt johtavissa konserttisaleissa ja johtanut useita merkittäviä orkestereita sekä oopperaesityksiä. Barenboimin ohjelmisto kattaa laajan kaaren klassisesta kaudesta (esimerkiksi Mozart, Beethoven) aina 1900-luvun ja nykysäveltäjiin saakka, ja hän on tehnyt runsaasti levytyksiä eri kokoonpanojen kanssa.
Merkittävä osa Barenboimin toiminnasta liittyy musiikin ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen. Hänen ja kirjailija Edward Saidin perustama West-Eastern Divan Orchestra kokoaa yhteen nuoria arabimuusikoita ja israelilaisia muusikoita, ja orkesteri pyrkii edistämään yhteistoimintaa ja keskustelua kulttuuristen ja poliittisten rajojen yli.
Barenboim on myös ollut poliittisesti aktiivinen ja ottanut julkisesti kantaa muun muassa Israelin ja Palestiinan tilanteeseen. Hän on kritisoinut siirtokuntapolitiikkaa ja korostanut tarvetta oikeudenmukaiselle ratkaisulle sekä rauhalle alueella. Hänen kantansa ja julkiset puheenvuoronsa ovat herättäneet sekä kannatusta että kritiikkiä eri tahoilta.
Eräs laajasti noteerattu kiista liittyy vuodesta 2001 peräisin olevaan tapaamiseen Israelin yleisön kanssa, jolloin Barenboim johti konsertin, jossa esitettiin Wagnerin musiikkia. Wagnerin sävellyksiin suhtaudutaan Israelissa herkästi, koska Richard Wagnerin antisemitistiset kirjoitukset ja hänen myöhempi käyttöönsä liitetty symboliikka ovat herättäneet runsaasti tunteita. Wagner kuoli kuitenkin vuosikymmeniä ennen natsi-ideologian syntyä, mutta häneen liitetty yhteys natsi-Saksaan ja erityisesti Adolf Hitlerin ihaileva asenne Wagnerin teoksia kohtaan on lisännyt teosten arkaluontoisuutta juutalaisessa muistissa. Barenboimin Wagner-tulkinnat aiheuttivat vuonna 2001 keskustelua ja voimakkaita reaktioita niin puolesta kuin vastaan.
Barenboimia on palkittu ja kunnioitettu monin tavoin sekä musiikillisista saavutuksistaan että pyrkimyksistään kulttuurisen vuoropuhelun edistämiseksi. Hänen uransa yhdistää korkean tason muusikkouden, johtajuuden ja sitoutumisen yhteiskunnallisiin kysymyksiin, ja hänet muistetaan erityisesti siitä, että hän on pyrkinyt tuomaan musiikkia myös osaksi laajempaa keskustelua rauhasta ja ihmisten välisestä ymmärryksestä.
