Lee Kuan Yew | Singaporen valtiomies

Perhe

Lee kertoi omaelämäkerrassaan olevansa singaporelainen neljännen polven kiinalainen: hänen hakka-isoisoisänsä Lee Bok Boon (syntynyt 1846) muutti Guangdongin maakunnan Dapun piirikunnasta Straits Settlementsiin 1860-luvulla.

Lee Kuan Yew syntyi osoitteessa 92 Kampong Java Road Singaporessa. Hän oli Lee Chin Koonin ja Chua Jim Neon vanhin lapsi. Lapsena hän sai vahvasti vaikutteita brittiläisestä kulttuurista, osittain isoisänsä Lee Hoon Leongin vaikutuksesta, joka oli antanut pojilleen englantilaisen koulutuksen.

Lee ja hänen vaimonsa Kwa Geok Choo avioituivat 30. syyskuuta 1950. Heillä on kaksi poikaa (Lee Hsien Loong ja Lee Hsien Yang) ja yksi tytär (Lee Wei Ling).

Monilla Leen perheenjäsenillä on tärkeitä asemia Singaporen yhteiskunnassa, ja hänen lapsensa ovat korkeissa hallituksen tai hallitukseen sidoksissa olevissa viroissa. Hänen vanhin poikansa Lee Hsien Loong, entinen prikaatikenraali, on ollut pääministerinä vuodesta 2004. Hän on myös varapuheenjohtaja Singaporen hallituksen sijoitusyhtiössä (GIC), jonka puheenjohtaja Lee itse on. Leen nuorempi poika, Lee Hsien Yang, on myös entinen prikaatikenraali, ja hän on entinen toimitusjohtaja SingTelissä, joka on yleisaasialainen televiestintäjätti ja Singaporen suurin yritys markkina-arvoltaan (noteerattu Singaporen pörssissä, SGX). Viisikymmentäkuusi prosenttia SingTelistä on Temasek Holdingsin omistuksessa, joka on merkittävä valtion holdingyhtiö, jolla on määräysvaltaa useissa hyvin suurissa valtioon sidoksissa olevissa yrityksissä, kuten Singapore Airlinesissa ja DBS Bankissa. Temasek Holdingsia johti vuoteen 2009 asti pääjohtaja ja toimitusjohtaja Ho Ching, joka on Lee Hsien Loongin vaimo. Leen tytär Lee Wei Ling johtaa kansallista neurotieteen instituuttia. Leen vaimo Kwa Geok Choo oli aiemmin osakkaana tunnetussa Lee & Lee -asianajotoimistossa.

Varhainen elämä

Lee opiskeli Telok Kurau Primary Schoolissa, Raffles Institutionissa (jossa hän oli 01 Raffles Scout Groupin jäsen) ja Raffles Collegessa (nykyinen Singaporen kansallinen yliopisto). Toisen maailmansodan ja Singaporen japanilaismiehityksen 1942-1945 vuoksi hän ei päässyt yliopistoon. Miehityksen aikana hän pyöritti menestyksekästä mustan pörssin yritystä, joka myi tapiokkapohjaista liimaa nimeltä Stikfas. Koska hän oli ottanut kiinan ja japanin kielen tunteja vuodesta 1942 lähtien, hän sai töitä kirjoittamalla liittoutuneiden raportteja japanilaisille ja toimimalla japanilaisen Hodobun (報道部 - tiedotus- tai propagandaosasto) englanninkielisenä toimittajana vuosina 1943-1944.

 
Hänen vanhempi poikansa Lee Hsien Loong on ollut Singaporen pääministeri vuodesta 2004.  

Poliittinen ura

Päätökset ja politiikat

Leellä oli kolme pääasiallista huolenaihetta - kansallinen turvallisuus, talous ja sosiaaliset kysymykset - itsenäistymisen jälkeisessä hallinnossaan.

Kansallinen turvallisuus

Singaporen haavoittuvuus tuntui syvästi, sillä uhkauksia tuli useista lähteistä, kuten kommunisteilta, Indonesiasta (jonka asenne oli vastakkainasettelu) ja UMNO:n ääriryhmistä, jotka halusivat pakottaa Singaporen takaisin Malesiaan. Kun Singapore pääsi YK:n jäseneksi, Lee pyrki nopeasti kansainväliseen tunnustukseen Singaporen itsenäisyydestä. Hän julisti puolueettomuuden ja liittoutumattomuuden politiikan Sveitsin mallin mukaisesti. Samalla hän pyysi Goh Keng Sweetä rakentamaan Singaporen asevoimat (SAF) ja pyysi muilta mailta neuvoja, koulutusta ja välineitä.

Hallituksen politiikat

Monien muiden maiden tavoin Singapore ei ollut immuuni poliittiselle korruptiolle. Lee otti käyttöön lainsäädännön, jolla CPIB:lle (Corrupt Practices Investigation Bureau) annettiin laajemmat valtuudet suorittaa pidätyksiä, kotietsintöjä, kutsua todistajia ja tutkia epäiltyjen henkilöiden ja heidän perheidensä pankkitilejä ja tuloveroilmoituksia.

Lee uskoi, että ministereiden tulisi olla hyvin palkattuja, jotta hallitus pysyisi puhtaana ja rehellisenä. Vuonna 1994 hän ehdotti, että ministerien, tuomareiden ja huippuvirkamiesten palkat sidottaisiin yksityisen sektorin huippuammattilaisten palkkoihin, koska näin voitaisiin rekrytoida ja pitää osaajia julkisella sektorilla.

1960-luvun lopulla Lee pelkäsi, että Singaporen kasvava väestö voisi rasittaa kehittyvää taloutta liikaa, ja aloitti voimakkaan "Stop-at-Two"-perhesuunnittelukampanjan. Pariskuntia kehotettiin steriloimaan toisen lapsen jälkeen. Kolmas tai neljäs lapsi asetettiin alemmalle sijalle koulutuksessa, ja tällaiset perheet saivat vähemmän taloudellisia alennuksia.

Vuonna 1983 Lee herätti "suuren avioliittokeskustelun", kun hän kehotti singaporelaisia miehiä valitsemaan vaimokseen korkeasti koulutettuja naisia. Hän oli huolissaan siitä, että suuri osa korkeakoulutetuista naisista oli naimattomia. Jotkut väestöryhmät, myös korkeakoulutetut naiset, olivat järkyttyneitä hänen näkemyksistään. Siitä huolimatta perustettiin parinhakutoimisto Social Development Unit (SDU) edistämään valmistuneiden miesten ja naisten seurustelua. Lee otti myös käyttöön kannustimia, kuten verohelpotuksia, koulunkäyntiä ja asumisen etusijalle asettamista kolmesta tai neljästä lapsesta valmistuneille äideille, mikä oli vastaisku 1960- ja 1970-luvuilla menestyksekkäästi toteutetulle "Stop-at-Two" -perhesuunnittelukampanjalle. Syntyvyys oli 1990-luvun lopulla laskenut niin alhaiseksi, että Leen seuraaja Goh Chok Tong laajensi nämä kannustimet koskemaan kaikkia naimisissa olevia naisia ja antoi vielä lisää kannustimia, kuten vauvabonusjärjestelmän.

 Syyskuun 13. päivänä 2008 Leen, 84, sydämen rytmihäiriön (eteislepatuksen) hoito onnistui Singaporen yleissairaalassa, mutta hän pystyi silti puhumaan hyväntekeväisyysfoorumissa videolinkin välityksellä sairaalasta.

Hän vetäytyi politiikasta vuonna 2011.

 

Kuolema

Lee joutui 5. helmikuuta 2015 sairaalaan "vakavan keuhkokuumeen" vuoksi, ja hänet laitettiin hengityskoneeseen Singaporen yleissairaalan teho-osastolle, vaikka hänen tilansa ilmoitettiin "vakaaksi". Helmikuun 26. päivän päivityksessä todettiin, että Leelle annettiin jälleen antibiootteja, mutta hän oli rauhoitettuna ja edelleen koneellisessa hengityskoneessa. Singaporen pääministeri Lee Hsien Loong ilmoitti 23. maaliskuuta 2015 Lee Kuan Yew'n kuolemasta 91-vuotiaana. Hänen valtiolliset hautajaisensa pidettiin Singaporen kansallisen yliopiston yliopistokulttuurikeskuksessa 29. maaliskuuta 2015 kello 14 paikallista aikaa.

 

Legacy

Leen kolmen vuosikymmenen aikana Singapore kasvoi kehitysmaasta yhdeksi Aasian kehittyneimmistä valtioista huolimatta sen pienestä väestömäärästä, rajallisesta pinta-alasta ja luonnonvarojen puutteesta. Lee on usein todennut, että Singaporen ainoat luonnonvarat ovat sen ihmiset ja heidän vahva työmoraalinsa. Monet singaporelaiset, erityisesti vanhempi sukupolvi, kunnioittavat häntä laajalti ja muistavat hänen inspiroivan johtajuutensa itsenäisyyden ja Malesiasta irtautumisen aikana.

Toisaalta monet singaporelaiset ovat arvostelleet Leetä autoritaarisesta ja suvaitsemattomasta suhtautumisesta eriäviin mielipiteisiin, ja he ovat vedonneet hänen lukuisiin, useimmiten onnistuneisiin yrityksiinsä haastaa oikeuteen poliittisia vastustajia ja sanomalehtiä, jotka ilmaisevat epäsuotuisan mielipiteen. Kansainvälinen tiedotusvälineiden valvontajärjestö Toimittajat ilman rajoja on pyytänyt Leetä ja muita Singaporen korkea-arvoisia virkamiehiä lopettamaan kunnianloukkauskanteet toimittajia vastaan.

Muistelmat

Lee on kirjoittanut kaksiosaisen muistelmateoksen: The Singapore Story (ISBN 0-13-020803-5), joka kattaa hänen näkemyksensä Singaporen historiasta aina sen erottamiseen Malesiasta vuonna 1965, ja From Third World to First: The Singapore Story (ISBN 0060197765), jossa hän kertoo Singaporen myöhemmästä muutoksesta kehittyneeksi valtioksi.

 

Palkinnot

• Lee on saanut useita valtiollisia kunniamerkkejä, muun muassa kunniamerkin (1970), Pyhän Mikaelin ja Pyhän Yrjön ritarikunnan suurristin (1972), Lontoon kaupungin vapauden (1982), Johoren kruunun ensimmäisen luokan ritarikunnan (1984), Suuren johtajan ritarikunnan (1988) ja Nousevan auringon ritarikunnan (1967).
• Leelle myönnettiin Ig Nobel -palkinto vuonna 1994.
• Vuonna 2002 Lee hyväksyttiin virallisesti Lontoon Imperial Collegen jäseneksi tunnustuksena kansainvälisen kaupan ja teollisuuden edistämisestä sekä tiede- ja insinööritieteiden opiskelua koskevien aloitteiden kehittämisestä Ison-Britannian kanssa.
• Vuonna 2006 Woodrow Wilson International Center for Scholars myönsi Leelle Woodrow Wilson Award for Public Service -palkinnon.
• Vuonna 2007 Leelle myönnettiin kunniatohtorin arvonimi Australian kansallisessa yliopistossa Canberrassa, vaikka opiskelijat ja henkilökunta vastustivat sitä.
• Lokakuussa 2009 Lee sai ensimmäisen kerran Yhdysvaltain ja Aasian kauppaneuvoston myöntämän elämäntyöpalkinnon sen 25-vuotisjuhlaillallisella Washingtonissa, D.C:ssä. Yhdysvaltain entinen ulkoministeri ja vuoden 1973 Nobelin rauhanpalkinnon voittaja Henry Kissinger sanoi kunnianosoituksessaan:

"Hänestä on tullut meille kaikille merkittävä hahmo. En ole oppinut keneltäkään niin paljon kuin Lee Kuan Yew'ltä. Hän teki itsestään Yhdysvaltojen korvaamattoman ystävän, ei ensisijaisesti edustamansa vallan vaan ajattelunsa laadun ansiosta.

Kun presidentti Barack Obama tapasi Yhdysvaltain presidentin Valkoisen talon soikeassa toimistossa päivää myöhemmin, hän esitteli hänet seuraavasti:

"... yksi Aasian 1900- ja 2000-luvun legendaarisista hahmoista. Hän on henkilö, joka auttoi käynnistämään Aasian talousihmeen."

• Presidentti Dmitri Medvedev myönsi Leelle 15. marraskuuta 2009 Venäjän ystävyysmitalin Singaporen APEC 2009 -konferenssin yhteydessä.

 

Kiistat

Devan Nair

Devan Nair, Singaporen kolmas presidentti, joka asui maanpaossa Kanadassa, huomautti Toronton The Globe and Mail -lehden haastattelussa vuonna 1999, että Leen tekniikka haastaa vastustajansa konkurssiin tai unohduksiin oli poliittisten oikeuksien kumoamista. Hän huomautti myös, että Lee on "yhä itseriittoisempi kaikkitietävä", jota ympäröivät "tavaratalotyypit". Vastauksena näihin huomautuksiin Lee haastoi Devan Nairin oikeuteen Kanadassa, ja Nair nosti vastakanteen. Tämän jälkeen Lee esitti vaatimuksen Nairin vastakanteen hylkäämisestä. Lee väitti, että Nairin vastakanne ei antanut mitään perusteltua syytä kanteen nostamiseen ja että se oli kiihottava hyökkäys Singaporen hallituksen koskemattomuutta vastaan. Ontarion ylin tuomioistuin kieltäytyi kuitenkin hylkäämästä Nairin vastakannetta ja katsoi, että Lee oli käyttänyt oikeudenkäyntiä väärin ja että Nairilla oli näin ollen perusteltu syy nostaa kanne.

Islam

Vuonna 2011 Wikileaks julkaisi diplomaattitiedusteluja, joissa Leen väitettiin kommentoineen kiistanalaisesti islamia. Wikileaks siteerasi Leetä, joka oli kuvaillut islamia "myrkylliseksi uskonnoksi". Lee kiisti myöhemmin kommentit.

Välikohtaus seurasi Leen kiistanalaisen Lee Kuan Yew -kirjan julkaisua: Hard Truths to Keep Singapore Going. Kirjassa Lee väitti, että singaporelaisilla muslimeilla oli vaikeuksia integroitua maahan uskontonsa vuoksi, ja kehotti heitä "olemaan vähemmän tiukkoja islaminuskon noudattamisessa". Hän on sanonut:

"Minun on puhuttava avoimesti, jotta se olisi arvokasta, mutta en halua loukata muslimiyhteisöä.

Mielestäni edistyimme hyvin hienosti, kunnes islamin valtavirta tuli, ja jos minulta kysytään havaintoja, muiden yhteisöjen integroituminen - ystävät, avioliitot ja niin edelleen, intialaiset kiinalaisten kanssa, kiinalaiset intialaisten kanssa - on helpompaa kuin muslimien. Tämä on arabivaltioista tulleen vyöryn tulos.

Sanoisin, että nykyään voimme integroida kaikki uskonnot ja rodut islamia lukuun ottamatta.

Mielestäni muslimit eivät aiheuta sosiaalisesti mitään ongelmia, mutta he ovat erillisiä ja erillisiä...

Mutta nyt, kun menee kouluihin, joissa on malaijilaisia ja kiinalaisia, on halal- ja ei-halal-segmentti, ja niin myös yliopistoissa. He istuvat yleensä erillään, jotta he eivät saastuisi. Siitä tulee sosiaalinen jako...

Olkaa vähemmän tiukkoja islaminuskon noudattamisen suhteen ja sanokaa: "Hyvä on, syön kanssanne.""

Entisen pääministerin Goh Chok Tongin mukaan Singaporen muslimit mukauttivat uskonnollisia käytäntöjään Singaporen ainutlaatuisten olosuhteiden mukaan.

Etnistä integraatiota koskeva politiikka toteutettiin myös etnisten gettojen muodostumisen välttämiseksi Singaporen HDB-asuntoihin. Jokaisessa kaupunginosassa oli oltava asukkaita kaikista etnisistä ryhmistä kansallisten mittasuhteiden mukaisesti.

Tuomio kunnianloukkauksesta

Singaporen korkein oikeus päätti 24. syyskuuta 2008 tuomari Woo Bih Li:n antamalla pikaistutuksella, että Far Eastern Economic Review (FEER) -lehti (päätoimittaja Hugo Restall) herjasi Leetä ja hänen poikaansa, pääministeri Lee Hsien Loongia. Tuomioistuin katsoi, että vuonna 2006 julkaistu artikkeli "Singapore's 'Martyr': Chee Soon Juan" tarkoitti, että Lee Kuan Yew "on johtanut ja johtaa Singaporea samalla korruptoituneella tavalla kuin T. T. Durai johti kansallista munuaissäätiötä (NKF) ja hän on käyttänyt kunnianloukkauskanteita tukahduttaakseen ne, jotka kyseenalaistaisivat hänen korruptionsa paljastumisen välttääkseen". Tuomioistuin tuomitsi FEERin, jonka omistaa Dow Jones & Company (joka puolestaan kuuluu Rupert Murdochin News Corp:lle), maksamaan vahingonkorvauksia valittajille. FEER valitti asiasta, mutta hävisi jutun, kun vetoomustuomioistuin päätti lokakuussa 2009, että Far Eastern Economic Review -lehti todellakin mustamaalasi maan perustajaa Lee Kuan Yew'ta ja tämän poikaa, pääministeri Lee Hsien Loongia.

 

Toissijaiset lähteet

• Barr, Michael D. 2000. Lee Kuan Yew: The Beliefs Behind the Man. Washington D.C.: Georgetown University Press.
• Gordon, Uri. 2000. Machiavellin tiikeri: Lee Kwan Yew and Singapore's Authoritarian regime Archived 2016-03-03 at the Wayback Machine.
• Josey, Alex. 1980. Lee Kuan Yew - ratkaisevat vuodet. Singapore ja Kuala Lumpur: Times Books International.
• King, Rodney. 2008. Singaporen ihme, myytti ja todellisuus. 2. painos, Insight Press.
• Kwang, Han Fook, Warren Fernandez ja Sumiko Tan. 1998. Lee Kuan Yew: The Man and His Ideas. Singapore: Singapore Press Holdings.
• McCarthy, Terry (23. elokuuta 1999). "Lee Kuan Yew". Time Asia. Hongkong. Arkistoitu alkuperäisestä 15. elokuuta 2004.
• Minchin, James. 1986. Kukaan ei ole saari. Tutkimus Singaporen Lee Kuan Yew'sta. Sydney: Allen & Unwin.