Afroamerikkalaiset Yhdysvaltain sisällissodassa — roolit ja vaikutus
Tutustu afroamerikkalaisten merkittävään rooliin ja vaikutukseen Yhdysvaltain sisällissodassa — sotilaat, vapautusliike ja pitkäaikaiset yhteiskunnalliset seuraukset.
Afroamerikkalaisten historia Yhdysvaltain sisällissodassa käsittää yli neljä miljoonaa orjaa ja noin 500 000 vapaata afroamerikkalaista, jotka asuivat Yhdysvalloissa sodan alussa. Kaikkiaan heidän osuutensa maan väestöstä oli 14 prosenttia. He palvelivat sotilaina sekä unionin että konfederaation armeijoissa.
Sotilaallinen osallistuminen ja määrät
Sotien aikana kymmeniä tuhansia afroamerikkalaisia liittyi aktiivisesti taisteluihin tai palveli sotatoimien tukitoimissa. Unionin puolesta palveli arviolta noin 179 000 afroamerikkalaista miestä armeijassa ja noin 19 000 merisotilaana, mikä tarkoittaa yhteensä lähes 200 000 henkilöä. Monet näistä kuului United States Colored Troops (USCT) -yksiköihin, jotka muodostettiin erikseen mustille sotilaille.
Motivaatiot ja lainsäädäntö
Monia afroamerikkalaisia motivoi halu vapauttaa itsensä ja perheensä orjuudesta, saada oikeus kansalaisuuteen ja vaikuttaa sodan lopputulokseen. Vapaiden pohjoisen osavaltioiden miehet liittyivät joukkoihin jo ennen laajempaa rekrytointia. Merkkipisteenä oli presidentti Abraham Lincolnin 1. tammikuuta 1863 annettu Emancipation Proclamation, joka antoi pohjan mustien laajemmalle värväykselle unionin riveihin.
Roolit ja kokemus taistelukentällä
Afroamerikkalaiset palvelivat monissa eri tehtävissä: etulinjan jalkaväessä, tiedustelussa, pattereissa, lääkintä- ja huoltopalveluissa sekä laivastossa. Usein mustat yksiköt palvelivat valkoisten upseerien komentamina ja kohtasivat järjestelmällistä syrjintää. Alkuvaiheessa he saivat usein alhaisempaa palkkaa kuin valkoiset sotilaat; yhtäkkinen tasa-arvoinen palkka saavutettiin vasta myöhemmin sodan aikana.
Kohtelu ja väkivalta
Afroamerikkalaiset sotilaat joutuivat kokemaan ankaraa rasismia sekä vihollisen että joskus omien joukkojensa taholta. Esimerkiksi Fort Pillow’n verilöyly (1864) muistetaan tapauksena, jossa vallanneet konfederaattijoukot tappoivat tai murtautuivat linnaan vangitut ja antautuneet mustat sotilaat. Tällaiset tapaukset korostivat afroamerikkalaisten haavoittuvaa asemaa sodassa.
Konfederaation puoli ja pakollinen työ
Konfederaation armeija puolestaan hyödynsi laajasti orjuutettujen työpanosta: orjia käytettiin huolto-, rakennus- ja kuljetustehtävissä sekä taka-alan työvoimana rintamilla. Vaikka konfederaatio lopulta sallikin mustien sotilaiden värväämisen erittäin myöhäisessä vaiheessa (maaliskuussa 1865), käytännössä vain hyvin harvat ehtivät palvelukseen ennen sodan loppua.
Vaikutukset ja perintö
Afroamerikkalaisten osallistuminen oli ratkaisevaa Unionin voitolle ja muutti sodan poliittisia tavoitteita kohti orjuuden lakkauttamista. Mustien sotilaiden uhraukset vaikuttivat myös 13. määräyksen (orjuuden lopettaminen) syntyyn sekä myöhempiin kansalaisoikeustaisteluihin. Sodan jälkeen afroamerikkalaiset veteraanit kohtasivat jatkuvasti syrjintää, mutta myös organisoituivat ja vaativat oikeuksiaan, mikä vaikutti Reconstruction-kauden poliittiseen keskusteluun.
Merkittävät yksiköt ja tapahtumat
- 54th Massachusetts – yksi tunnetuimmista mustista rykmenteistä, joka osoitti afroamerikkalaisten taistelukyvyn Fort Wagnerin hyökkäyksessä.
- Port Hudson ja Milliken’s Bend – taisteluita, joissa mustat joukko-osastot näyttivät rohkeutensa ja kärsivät suuria tappioita.
- United States Colored Troops (USCT) – muodollinen rakenne, jonka alle mobilisoitiin suuri osa mustista sotilaista.
Yhteenveto
Afroamerikkalaisten osuus Yhdysvaltain sisällissodassa oli monipuolinen: he taistelivat, tukivat huoltoa ja pitivät yllä yhteisöjensä toiveita vapaudesta. Heidän osallistumisensa muutti sodan luonnetta ja jätti pysyvän jäljen Yhdysvaltain sosiaaliseen ja poliittiseen kehitykseen.
Afroamerikkalainen vapaaehtoinen unionin armeijassa
Tausta
Orjuus alkoi englantilaisessa Jamestownin siirtokunnassa vuonna 1619. Se alkoi 20 afrikkalaisen ostolla - ei niin kuin John Rolfe kertoi hollantilaiselta alukselta - vaan pikemminkin englantilaiselta sotalaivalta nimeltä White Lyon. Virginian siirtokunnan siirtolaiset ostivat afrikkalaisten sopimukset palvelusvuosiksi. Pian tämän jälkeen siirtokunnissa tuli tavaksi pitää orjia elinikäisinä. 1700- ja 1700-luvuilla orjia käytettiin tupakka- ja ravintokasvien viljelyyn. Kun puuvillanpoistolaite keksittiin vuonna 1793, puuvillasta tuli tärkein viljelykasvi. Tässä vaiheessa orjuudesta tuli tärkeä osa etelän taloutta. Länsilaajentumisen myötä kysymys orjuudesta uusilla alueilla herätti paljon keskustelua. Se polarisoi kansakunnan pohjoisen teollisuustalouden ja etelän maataloustalouden etujen välille.
Tämä johti Yhdysvaltain sisällissotaan. Amerikkaan tuotiin miljoonia orjia 1600- ja 1800-luvuilla. Orjuus oli yksi tärkeimmistä asioista, jotka johtivat sisällissodan puhkeamiseen.
Unionin joukot
Unionin laivasto
Yhdysvaltain laivastolla, jota sisällissodan aikana kutsuttiin unionin laivastoksi, oli erilliset perinteet afroamerikkalaisten suhteen. Vuoden 1792 miliisilaki sulki mustat miehet pois Yhdysvaltain armeijan palveluksesta. Tämä politiikka pysyi voimassa sisällissodan toiseen vuoteen saakka. Laivastolla ei kuitenkaan koskaan ollut tällaista politiikkaa. Ne rajoittivat 1840-luvulla palveluksessa olevien mustien määrän 5 prosenttiin värvätyistä. Mutta ennen ja jälkeen sen mustat ja valkoiset palvelivat yhdessä, usein samoissa tehtävissä. Sisällissodan alkuun asti laivastossa palveli useita satoja mustia miehiä. Sen jälkeen kun konfederaatiot valtasivat Fort Sumterin, suuri määrä miehiä värväytyi laivastoon. Mustien miesten osuus laivastossa kasvoi nopeasti. Vuonna 1861 heidän osuutensa oli noin 6 prosenttia joukosta. Kesään 1862 mennessä heitä oli noin 15 prosenttia värvätyistä miehistä.
Monet laivastoon liittyneistä afroamerikkalaisista olivat kotoisin Yhdysvaltojen itärannikolta. Monet olivat kokeneita merimiehiä. Toiset olivat työskennelleet satamassa ja muissa merenkulkualan töissä. Suurin osa tuli Marylandista ja Chesapeake Bayn alueelta. Lisäksi suuri osa siirtyi armeijasta laivastoon vuonna 1864.
Afroamerikkalaiset osallistuivat kaikkiin sisällissodan tärkeimpiin kampanjoihin ja meritaisteluihin. He palvelivat etelä- ja Persianlahden rannikoiden saarrossa ja ruskean veden laivastossa etelän sivuvesillä. Myös afroamerikkalaiset naiset palvelivat, useimmat sairaanhoitajina USS Red Rover -aluksella (1859), joka oli sairaalalaiva Mississippi-joella. Afroamerikkalaiset palvelivat laivastossa erittäin ansiokkaasti, ja kahdeksalle heistä myönnettiin kongressin kunniamitali, joka on maan korkein kunnianosoitus.
Unionin armeija
| " | Kun mustaihoinen mies kerran saa päällensä messinkisen kirjaimen U.S., hän saa kotkan nappiinsa, musketin olkapäähänsä ja luoteja taskuunsa, ei mikään valta maan päällä voi kieltää, että hän on ansainnut oikeuden kansalaisuuteen - Frederick Douglass. | " |
Valitettavasti juuri tätä presidentti Abraham Lincoln ei tuolloin halunnut. Hän pelkäsi, että jos hän aseistaisi afroamerikkalaiset, erityisesti paenneet tai entiset orjat, rajavaltiot irtautuisivat. Tämä vain pahentaisi unionin tilannetta entisestään. Kahden sotavuoden jälkeen Lincoln alkoi kuitenkin harkita ajatusta uudelleen. Sota ei sujunut pohjoisen kannalta hyvin, ja he tarvitsivat kipeästi sotilaita.
Vuoden 1862 miliisilaki salli armeijan käyttää afroamerikkalaisia työläisinä ja sotilaina ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1792. Se ei kehottanut mustia liittymään armeijaan, mutta se sai jotkut mustat perustamaan yksityisiä miliisiyksiköitä. New Orleansissa muodostettiin kolme täysin mustaa Louisiana Native Guard -yksikköä (myöhemmin niistä tuli 73., 74. ja 75. Yhdysvaltain värillinen jalkaväki). Kansasissa muodostettiin ensimmäinen Kansasin värillinen jalkaväki (josta tuli myöhemmin virallisesti 79. Yhdysvaltain värillinen jalkaväki). He taistelivat yhteenotossa Island Moundissa, Missourissa marraskuussa 1862. First South Carolina Infantry, African Descent, taisteli ensimmäisen kerran marraskuussa 1862 (myöhemmin siitä tuli 33. U.S. Colored Infantry). Tammikuussa 1863 nämä epäviralliset yksiköt saivat luvan liittyä osaksi unionin armeijaa.
Luultavasti tunnetuin yksikkö oli 54. Massachusettsin jalkaväkirykmentti. Helmikuussa 1863 Massachusettsin kuvernööri John Albion Andrew antoi ensimmäisen kutsun mustille sotilaille pohjoisessa. Yli 1 000 miestä liittyi joukkoon, monet jopa Kanadasta ja Karibialta asti. Heidän johtajakseen kuvernööri valitsi Robert Gould Shaw'n, nuoren valkoisen upseerin. Heinäkuun 18. päivänä 1863 he hyökkäsivät Fort Wagneriin, joka vartioi eteläistä lähestymistapaa Charlestonin satamaan. Hyökkäyksessä 54. rykmentti menetti 600 miestä, eversti Shaw mukaan lukien - lähes puolet rykmentistä. Linnaketta puolusti 1 700 konfederaatiota.
Palkka ja kohtelu
Mustat sotilaat eivät saaneet samaa palkkaa kuin valkoiset sotilaat. He eivät myöskään saaneet samanlaista kohtelua. Heidän palkkansa oli 10 dollaria kuukaudessa, josta vähennettiin 3 dollaria univormuista. Valkoiset sotilaat saivat 13 dollaria kuukaudessa, eikä heiltä vähennetty univormuja. Tämä muuttui kesäkuussa 1864, kun kongressi äänesti mustien sotilaiden samapalkkaisuuden puolesta ja teki muutoksesta takautuvan. Vaikka mustat sotilaat saivat taistella maansa puolesta, heitä ei kohdeltu tasavertaisesti valkoisten sotilaiden kanssa. Heidän yksikkönsä olivat rodullisesti erillisiä, ja niitä komensivat valkoiset upseerit. Joillakin upseereilla oli erittäin huono käsitys mustista sotilaista, eivätkä he kouluttaneet heitä hyvin.
Vangitut mustat unionin sotilaat olivat ongelma Konfederaatiolle. He eivät voineet kohdella heitä samalla tavalla kuin vangittuja valkoisia sotilaita, sillä muuten he olisivat legitimoineet heidät tasavertaisiksi. Se merkitsisi myös sitä, että he olisivat hyväksyneet Lincolnin vapautusjulistuksen, mitä he eivät tehneet. Kolme päivää ennen vapautusjulistuksen voimaantuloa Jefferson Davis totesi: "Kaikki aseista vangitut neekeriorjat on välittömästi luovutettava niiden osavaltioiden toimeenpaneville viranomaisille, joihin he kuuluvat." Konfederaation kongressi päätti mennä vielä askeleen pidemmälle. Myöhemmin se hyväksyi päätöslauselman, jonka mukaan kaikki aseisiin tarttuneet neekerit asetettaisiin syytteeseen "orjallisen kapinan lietsomisesta" ja heitä rangaistaisiin kuolemanrangaistuksella.
Lincoln julisti, että "kansojen laki ... ei salli minkäänlaista eroa värin suhteen sotavankien kohtelussa". Hän totesi, että jos Konfederaatio teloittaisi unionin sotilaan, unioni tekisi saman konfederaatiosotilaalle. Jos liittovaltio orjuuttaisi unionin sotilaan, liittovaltion sotilas joutuisi pakkotyöhön. Vaikka Davis tuomitsi julkisesti Lincolnin käskyn, sillä oli toivottu vaikutus mustiin sotavankeihin. Enempää ei teloitettu tai lähetetty orjuuteen. Sen jälkeen oli kuitenkin konfederaation yksiköiden komentajista kiinni, miten mustien vankien ottamisen suhteen toimittiin. Monet eivät yksinkertaisesti ottaneet sotavankeja vaan ampuivat heidät antautuessaan. Näin tapahtui Poison Springin taistelussa, Fort Pillow'n taistelussa ja Pietarin piirityksessä.
Kuva USS Monitorin miehistöstä, 1862. Miehistöön kuului mustia merimiehiä ja Skotlannissa ja Walesissa syntyneitä merimiehiä.
Fort Pillowin verilöyly, kirjoittaneet Kurz ja Allison, Chicago, 1885.
Konfederaation joukot
Afroamerikkalaiset palvelivat Konfederaatiossa. Jotkut lähtivät isäntiensä mukana tai heitä käytettiin työvoimana rintamalinjojen takana. He työskentelivät myös ajomiehinä ja kokkeina. Suurimman osan sodasta mustat miehet eivät kuitenkaan saaneet palvella sotilaina.
Tiedossa on kuitenkin yhdeksän valokuvaa afroamerikkalaisista miehistä, jotka ovat pukeutuneet konfederaation univormuihin. Kuvien mukana ei kuitenkaan ole selityksiä. Kuvissa olevista miehistä neljä tunnetaan nimeltä, ja he olivat orjia, jotka lähtivät isäntiensä mukana rintamalle.
Sodan loppupuolella keskusteltiin ajatuksesta käyttää mustia sotilaita. Vuonna 1864 kenraali Patrick Cleburne ehdotti mustien orjien värväämistä armeijaan. Ajatusta harkittiin, mutta se herätti kysymyksen ainakin yhdessä etelävaltioiden poliitikossa: "Minkä vuoksi lähdimme sotaan, jos emme suojellaksemme omaisuuttamme?" Eräs toinen sanoi: "Jos orjista tulee hyviä sotilaita, koko orjuuden teoriamme on väärässä." Kenraali Robert E. Lee tiesi tarvitsevansa sotilaita. Hän totesi: "Meidän on päätettävä, hävittävätkö vihollisemme orjuuden ja käytetäänkö orjia meitä vastaan vai käytämmekö heitä itse." Lee ehdotti, että orjat vapautettaisiin vastineeksi heidän palveluksestaan sotilaina. Tätä ehtoa ei kuitenkaan ollut lakiesityksessä, jonka Konfederaation kongressi hyväksyi 13. maaliskuuta 1865. Vain muutama tuhat mustaa värväytyi ennen sodan päättymistä. Siihen mennessä yli 200 000 afroamerikkalaista oli palvellut unionin armeijassa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuinka monta afroamerikkalaista asui Yhdysvalloissa sisällissodan alussa?
V: Yhdysvalloissa asui sisällissodan alussa noin neljä miljoonaa orjaa ja 500 000 vapaata afroamerikkalaista.
Kysymys: Kuinka monta prosenttia Yhdysvaltain väestöstä afroamerikkalaiset muodostivat sisällissodan aikana?
V: Afroamerikkalaiset muodostivat noin 14 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä sisällissodan aikana.
Kysymys: Pystyivätkö afroamerikkalaiset palvelemaan sotilaina unionin armeijassa sisällissodan aikana?
V: Kyllä, monet afroamerikkalaiset pystyivät palvelemaan sotilaina unionin armeijassa sisällissodan aikana.
Kysymys: Palvelivatko vain vapaat afroamerikkalaiset unionin armeijan sotilaina sisällissodan aikana?
V: Ei, sekä vapaat afroamerikkalaiset että orjat saattoivat palvella unionin armeijan sotilaina sisällissodan aikana.
Kysymys: Kuinka monta afroamerikkalaista palveli sotilaana unionin armeijassa sisällissodan aikana?
V: Tarkkaa lukumäärää on vaikea määrittää, mutta arviolta 180 000-200 000 afroamerikkalaista palveli unionin armeijassa sisällissodan aikana.
Kysymys: Mikä oli afroamerikkalaisten sotilaiden rooli sisällissodassa?
V: Afroamerikkalaisilla sotilailla oli tärkeä rooli sisällissodassa, sillä he auttoivat unionin armeijaa saavuttamaan useita tärkeitä voittoja ja osoittivat, että he olivat valmiita taistelemaan vapautensa puolesta.
K: Mikä merkitys oli afroamerikkalaisten palvelemisella unionin armeijan sotilaina sisällissodan aikana?
V: Afroamerikkalaisten palveleminen unionin armeijan sotilaina sisällissodan aikana oli tärkeää, koska se haastoi stereotypiat heidän kyvyistään ja osoitti, että he olivat yhtä kyvykkäitä kuin valkoiset sotilaat. Se vaikutti myös osaltaan siihen, että orjuus lopulta päättyi Yhdysvalloissa.
Etsiä