Rise Against – yhdysvaltalainen melodinen hardcore-yhtye Chicagosta

Alkuvuodet (1999-2003)

Rise Against syntyi ensimmäisen kerran nimellä "Transistor Revolt" vuonna 1999 yhtyeiden 88 Fingers Louie ja Baxter entisten jäsenten toimesta. Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat Tim McIlrath (laulu), Joe Principe (basso ja laulu), Toni Tintari (rummut) ja Mr. Precision (kitara ja laulu). Yhtye ei koskaan esiintynyt livenä tämän ryhmän kanssa. Sen sijaan se julkaisi itse tehdyn demon tai EP:n. Sen nimi oli Transistor Revolt. He tekivät sen vuonna 2000, vuotta ennen kuin allekirjoittivat sopimuksen Fat Wreck Chordsin kanssa. Tintari lähti pian Transistor Revoltin tekemisen jälkeen, ja hänet korvasi Brandon Barnes. Barnes oli ensin Screeching Weaselin ja Squirtgunin rumpali. Yhtye muutti nimensä Rise Againstiksi vuonna 2001 ja teki ensimmäisen albuminsa The Unraveling (jonka teki punk-veteraani Mass Giorgini) Fat Wreck Chordsilla samana vuonna. Herra Precision jätti sitten yhtyeen vuonna 2001. Hänen tilalleen tuli Todd Mohney. Mohney liittyi bändiin ennen kuin bändi alkoi kirjoittaa toista kokopitkää albumiaan Revolutions per Minute.

The Unraveling -albuminsa tueksi tekemänsä kiertueen jälkeen bändi palasi studioon joulukuussa 2002 työstämään toista täyspitkää albumiaan. Albumin nimeksi tulisi Revolutions per Minute (jonka tekivät Bill Stevenson ja Jason Livermore The Blasting Roomissa). Se julkaistiin vuonna 2003. Yhtye kiersi paljon kahden ensimmäisen albuminsa tukena. He esiintyivät myös avustajina "Sick of It All", "NOFX", "Agnostic Front", "No Use for a Name", "AFI" ja "Strung Out" -yhtyeille. Rise Against auttoi myös vuoden 2003 "Warped Tourissa".

Vastakulttuurin sireenilaulu (2004-2005)

Rise Against allekirjoitti sopimuksen DreamWorks Recordsin kanssa joulukuussa 2003 ja teki kolmannen albuminsa Siren Song of the Counter Culture vuonna 2004. DreamWorks siirtyi pian Universal Music Groupin omistukseen, ja Rise Against löysi sen sijaan Geffen Recordsin. Pian sen jälkeen, kun yhtye oli tehnyt sopimuksen Geffenin kanssa, Mohney lähti ja tilalle tuli kitaristi Chris Chasse. Rise Against julkaisi Siren Song of the Counter Culture -levyn elokuussa 2004. Albumi oli yhtyeen ensimmäinen albumi kuuluisalla levy-yhtiöllä, ja se oli yhtyeen ensimmäinen, joka nousi Billboard200 -listalle. Se sai myös RIAA:n (Recording Industry Association of America) myöntämän kultalevyn. Albumi sai arvostelijoilta enimmäkseen hyviä arvioita. Antaessaan albumille kolme tähteä viidestä Allmusicin Johnny Loftus sanoi, että Siren Song of the Counter Culture "innostuu joskus omasta musiikillisesta kiireestään. " Hän kuitenkin jatkaa, että koska albumi on bändin ensimmäinen nimekkään levy-yhtiön julkaisu, "ehkä täyteläisempi soundi ja toisinaan tehdyt retket akustisiin kitaroihin ja sellojen overdubeihin... ovat ihan OK.". "

Rise Against kiersi Pohjois-Amerikassa, Euroopassa, Australiassa ja Japanissa Siren Song of the Counter Culture -levyn tueksi. Parhaita esiintymisiä ovat muun muassa ensimmäisellä maailmanlaajuisella "Taste of Chaos" -kiertueella vuonna 2005 (yhdessä Funeral for a Friendin, Story of the Yearin, The Usedin ja Killswitch Engagen kanssa), maailmanlaajuisella kiertueella Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa, Australiassa ja Japanissa, Give It a Name -kiertueella Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Reading- ja Leeds-festivaaleilla Yhdistyneessä kuningaskunnassa Yhdysvaltojen kiertueella Alkaline Trion kanssa ja Warped Tourilla Pohjois-Amerikassa.

Kärsijä ja todistaja (2006-2007)

Tammikuussa 2006 Rise Against aloitti neljännen studioalbuminsa työstämisen Blasting Room -studiossa Fort Collinsissa, Coloradossa, sen jälkeen, kun se oli kiertänyt Siren Song of the Counter Culture -levynsä tiimoilta. Tekijöinä Bill Stevenson ja Jason Livermore. The Sufferer & the Witness julkaistiin 4. heinäkuuta 2006. Albumi nousi Yhdysvaltain Billboard 200 -listan sijalle 10. Se myi ensimmäisellä julkaisuviikollaan 48 397 kappaletta. Sen jälkeen RIAA myönsi sille kultaa vuonna 2008. The Age -sanomalehti totesi, että The Sufferer & the Witness -albumilla yhtye "palaa punkjuurilleen. " Lisäksi albumi sai arvostelijoilta enimmäkseen hyviä arvioita. Allmusicin Corey Apar antoi levylle neljä tähteä viidestä ja sanoi siitä: "bändin sisäinen sisin on osuvasti vedetty esiin kaikkien kuoppa-alttiiden kertosäkeiden ja nyrkki kädessä olevien, liikuttavien sanoitusten keskellä. " Hän jatkaa: "Rise Against jatkaa poliittisten ja henkilökohtaisten epäkohtien lihaksikasta käsittelyä pyörivien kitaroiden, itsevarmojen rytmien ja Tim McIlrathin hiekkapaperilla päällystetyn laulun tahdissa". " Sitten Fast Forward Weeklyn Christine Leonard sanoo bändistä: "He palaavat vanhan koulukunnan muotoonsa "Bricksin" ballistisella intensiteetillä, mutta menettävät yhtä nopeasti keskittymisensä kyseenalaisilla teoksilla, kuten 'Worth Dying For' ja ah-niin-väsyneellä 'Prayer of the Refugee'. "

Joulukuun 5. päivänä 2006 julkaistiin DVD nimeltä Generation Lost, joka auttaa bändiä ja heidän uutta albumiaan. Se on elokuva bändin jäsenten urasta sekä live-esitysvideoita ja making-of-lyhytelokuvia. Rise Against kiersi The Sufferer & the Witness -levyn tueksi vuoden 2006 jälkipuoliskolla ja koko vuoden 2007. Yhtye oli vuoden 2006 Warped Tourin suurbändi. Loppuvuodesta 2006 bändi kertoi kiertävänsä Thursdayn kanssa. Myös yhtyeet Circa Survive ja Billy Talent tulisivat mukaan. Alkuvuodesta 2007 bändi sai My Chemical Romancen avaamaan suuren kiertueensa ensimmäisellä puoliskolla. Helmikuun 23. päivänä 2007 Rise Against kertoi kitaristi Chris Chassen, lähtevän. Chasse korvattiin silloin Only Crime -yhtyeestä tutulla pitkäaikaisella ystävällä Zach Blairilla. Kesäkuun 15. päivänä 2007 yhtye aloitti ensimmäisen suuren kiertueensa The Sufferer & the Witness -kappaleen tueksi. Kyseessä oli Pohjois-Amerikan kiertue, joka kesti koko kesäkuukaudet. Tämän kiertueen aikana, 3. heinäkuuta 2007, Rise Against äänitti Kanadassa EP:n nimeltä This Is Noise, joka julkaistiin Yhdysvalloissa 15. tammikuuta 2008.

Appeal to Reason (2008-nykyisin)

Ennen albumin julkaisua Rise Against tuki sitä esiintymällä KROQ Weenie Roast -tapahtumassa 17. toukokuuta Irvinessä, Kaliforniassa. He esiintyivät myös kuudennella vuosittaisella Download-festivaalilla 13. kesäkuuta Donington Parkissa, Englannissa. He soittivat Sveitsin Greenfield Festivalilla sekä Saksan Hurricane Festivalilla ja Southside Festivalilla. Monien aiempien vuosien tapaan yhtye osallistui Vans Warped Touriin, vaikka esiintyi vain kiertueen länsirannikon kiertueella 6.-17. elokuuta.

Rise Againstin viides studioalbumi Appeal to Reason julkaistiin 4. lokakuuta Australiassa. Sen jälkeen se julkaistiin 6. lokakuuta Euroopassa. Sitten 7. lokakuuta Yhdysvalloissa. Albumi myi ensimmäisellä viikollaan 64 700 kappaletta. Se nousi myös Yhdysvaltain Billboard 200 -listan sijalle kolme. Tämä teki siitä Rise Againstin eniten pisteitä saaneen albumin. Appeal to Reason sai myös pääosin hyvät arvostelut. Arvostelijat eivät kuitenkaan arvioineet sitä yhtä hyväksi kuin The Sufferer & the Witnessiä. Useimmat ajattelivat tämän johtuvan siitä, että Rise Against on siirtymässä kohti hitaampaa musiikkia ja pois nopeammasta hardcore-punkista. Entertainment Weeklyn Marc Weingarten antoi levylle C+-arvosanan ja sanoi, että albumi on täynnä "protestihymnejä, jotka ovat lähempänä New Found Gloryn ja Fall Out Boyn kaltaisten bändien kiillotettua angstia kuin aivokkaan Green Dayn aitoa paheksuntaa" ja kappaleita, jotka ovat "vauhdikkaita mutta melko tyhjiä, power-chord downereita, joissa ei ole juurikaan haukkumista tai purevuutta". Rolling Stonen Kyle Anderson sanoo, että Appeal to Reasonin biisejä "ohjaa alati terävöityvä pop-sensibiliteetti". Hän lopettaa sanomalla: "Rise Against saattaa olla jättämässä undergroundia taakseen, mutta tällaisilla terävillä kappaleilla he ovat valmiita muulle maailmalle."

Rise Against lähti sitten Pohjois-Amerikan kiertueelle muiden bändien, kuten Rancid, Billy Talent, Killswitch Engage ja Riverboat Gamblers, kanssa kesä- ja heinäkuussa 2009. He tekivät myös lyhyen kiertueen Yhdistyneessä kuningaskunnassa marraskuussa. Bändit Thursday ja Poison the Well auttoivat Rise Againstia kiertueella. Bändi soitti myös KROQ:n Almost Acoustic Christmas -tapahtumassa joulukuussa 2009, esiintyen juuri ennen AFI:tä. Bändi aikoo julkaista levyn Face to Facen kanssa, mutta päivämäärää ei ole kerrottu. Loka-marraskuun 2009 Europen-kiertueen ja tammi-helmikuun 2010 Australian-kiertueen päätyttyä Rise Against alkaa työstää uutta albumia.

Rise Againstin musiikillinen tyyli koko bändin historian ajan on ollut useimpien arvostelijoiden mielestä hardcore punk, melodinen hardcore tai punk rock. Yhtye on siteerannut monia punk- ja hardcore-yhtyeitä musiikkinsa inspiraationa. Vuonna 2004 rumpali Brandon Barnes sanoi: "Luulen, että meillä on paljon erilaisia vaikutteita hardcoresta, kuten vanha Cave In, paljon punkiin, kuten Face to Face, Screeching Weasel ja Down By Law."

Yhtyeen kappaleissa keskitytään melodiaan, tarttuviin koukkuihin, aggressiivisiin liikkeisiin ja nopeaan tempoon. Kitaristit McIlrath ja Blair keskittyvät nopeaan riffittelyyn ja monikerroksisiin kertosäkeisiin. Basisti Principe käyttää aggressiivista poimintaa, joka lukittuu rumpujen snareen ja kickiin. Frummer Barnes seuraa kitaroita. Hän sanoo: "Joskus teen sen luonnollisesti, tai sitten puhumme eri tavoista korostaa asioita - täytteistä snaresta tai tomeista tai isoista crasheista."

Vuonna 2006 Tim McIlrath kuvaili bändin tyyliä: Minor Threatia ja Black Flagia." McLhrath kuvaili tyyliä seuraavasti: "Matkimme Minor Threatia ja Black Flagia. Kuka tietää, ehkä jos Ian MacKaye käyttäisi eyelineria, niin minäkin käyttäisin. " Muita Rise Againstia inspiroineita bändejä ovat Descendents, Dead Kennedys, Refused ja Bad Religion.

Uransa alkupuolella Rise Againstin musiikki oli jylhä yhdistelmä hardcore punkia ja melodista hardcorea. The Unravelingin soundi oli raakaa punkia, kun taas Revolutions per Minute oli kokonaisuudessaan synkempi.

Kaikki ryhmän jäsenet ovat kasvissyöjiä. Kaikki heistä ovat myös eläinten oikeuksia ajavan PETA:n kannattajia. Heidän videollaan kappaleeseen "Ready to Fall" on videoita tehdaskasvatuksesta, rodeoista ja urheilumetsästyksestä. Siinä on myös videoita metsäkadosta, sulavista jääpeitteistä ja metsäpaloista. Ryhmä sanoi, että kyseinen video oli tärkein video, jonka he ovat koskaan tehneet. Helmikuussa 2012 yhtye julkaisi coverin Bob Dylanin kappaleesta "Ballad of Hollis Brown". Tämä oli osa Amnesty Internationalin hyväksi järjestettyä hyväntekeväisyystilaisuutta. Videon Director's Cut esitettiin ensimmäisen kerran PETA:n verkkosivustolla. Vuonna 2009 PETA valitsi yhtyeen parhaaksi eläinystävälliseksi yhtyeeksi. Kaikki Rise Againstin jäsenet (paitsi Brandon Barnes) ovat straight edge -yhtyeen jäseniä, eli he eivät juo alkoholia eivätkä käytä huumeita.

bändi on ilmaissut tukevansa demokraattisia ja libertaarisia asioita. Vuoden 2004 Yhdysvaltain presidentinvaalien aikana yhtye oli osa poliittista aktivistiryhmää Punkvoter. He esiintyivät Rock Against Bush, Vol. 1 -kokoelmalla. Rock Against Bush -projekti keräsi yli miljoona dollaria John Kerryn hyväksi. John Kerry oli tuolloin demokraattien presidenttiehdokas. Vuoden 2008 presidentinvaalien aikana yhtyeen jäsenet kannattivat Barack Obamaa. Uutistiedotteessa alkuvuodesta 2009 yhtye sanoi: "Harva asia on jännittävämpää kuin katsoa, kun Bush lopulta vapauttaa Amerikan kahdeksan vuotta kestäneestä panttivangistaan."

Vans kengät

Toukokuun 23. päivänä 2007 Rise Against kertoi, että he ovat hyväksyneet uuden Vans-kenkämalliston. He sanoivat, että kengät olisivat "täysin vegaaniset, jotta he ottaisivat huomioon eläinoikeuspyrkimyksensä". Koska ihmiset arvostelivat heitä huhujen vuoksi, joiden mukaan Vansin kengät käyttävät hikipajoja, Rise Against sanoi MySpace-profiilissaan ja verkkosivuillaan,

Vain nopea huomautus, jossa käsittelemme kourallista huolenaiheita, joita jotkut teistä ovat esittäneet VANSin kanssa yhteistyössä tuottamastamme kengästä. Kaikki VANSin kengät, myös RISE AGAINST VEGAN -kenkä, valmistetaan tehtaissa, jotka noudattavat tiukkoja ohjeita, jotka on suunniteltu suojelemaan prosessiin osallistuvia työntekijöitä. Oikeus oikeudenmukaiseen korvaukseen, oikeus liittyä vapaasti yhteen ja neuvotella työehtosopimuksista, oikeus työskennellä ilman syrjintää ja häirintää sekä oikeus turvalliseen ja puhtaaseen työpaikkaan ovat vain yksi niistä ohjeista, joihin VANS ja VANSia valmistavat tehtaat ovat sitoutuneet. Olemme ylpeitä saadessamme työskennellä näin edistyksellisen ja legendaarisen yrityksen kanssa.

• The Unraveling (2001)
• Kierrokset minuutissa (2003)
• Vastakulttuurin sireenilaulu (2004)
• Kärsinyt ja todistaja (2006)
• Vetoomusjärkeen (2008)
• End Game (2011)
• Mustat markkinat (2014)
• Sudet (2017)