Saamelaiset

Historia

Ensimmäisen kirjallisen maininnan saamelaisista teki noin vuonna 98 jKr. Tacitus .

Yhden kertomuksen (tai kuvauksen) vuodelta 896 kertoi Alfred Suurelle Hålogalandin Ohthere (norjalainen päällikkö). Ohtherella oli jonkinlainen yhteys Englannin kuninkaan hoviin.

Vanhat norjalaiset tarinat, kuten islantilaiset saagat, kertovat saamelaisista. "Olav Tryggvasonin saagassa kerrotaan, että "kuningas tappoi ison miehen, joka oli "peikkoviisas", ja "häntä seurasi suuri joukko suomalaisia aina kun hän tarvitsi heitä". ("Suomalaiset" on nimitys, joka joskus tarkoitti "saamelaisia").

1800-luvulla Venäjä lakkasi sallimasta poronhoitajien ja heidän porolaumojensa kulkua Norjan ja Venäjän rajan yli. Osa saamelaisista poronhoitajista muutti toiseen Pohjoismaahan ja vei porokarjat Venäjälle (mutta ei Norjan ja Venäjän rajan kautta); myöhemmin toisen maan raja Venäjän kanssa suljettiin poronhoitoalueilta (Venäjälle saapuvilta) porokarjoilta.

Suomi

1500-luvulla Suomessa kasvoi maanviljelysasutusta. Savon maakunnasta tulleet maanviljelijät asuttivat Keski-Suomen laajoja erämaa-alueita, ja alkuperäinen saamelaisväestö joutui usein lähtemään pois.

Norja

Dovrefjellissä Harald Hardradan ollessa kuningas porojen pitäminen tuotti voittoa, ja liiketoiminta oli suurimmillaan.

Kun saamelaiset (Norjassa), joilla oli porolaumoja, siirtivät laumojaan (joka vuosi), he olivat vuorovaikutuksessa rannikolla pysyvästi asuvien ihmisten kanssa. Vuorovaikutukseen kuului myös verdde: mukavuusystävyys; esimerkiksi saamelaiset tarvitsivat maitoa ja kalaa oltuaan tasangolla (tai ylängöllä) muutaman viikon ajan; saamelaiset saattoivat tarvita välineistön korjausta; kauppaa käytiin: Rannikon ihmiset vaihtoivat kalaa poronlihaan.

Saamelaisten saaminen vaihtamaan uskontonsa kristinuskoon: 1700-luvulla Thomas von Westen (ei), pietisti, johti lähetystyötä (saamelaisten keskuudessa), jota on kutsuttu yhteiseksi (tai erityiseksi) ponnistukseksi. "Noin sata vuotta myöhemmin Niels Vibe Stockfleth (ei) työskenteli saamelaisten keskuudessa ja käänsi [Raamatun] Uuden testamentin" [yhdelle saamen kielistä].

Pohjois-Norjan rannikolla pysyvästi asuvat ihmiset olivat [suurelta osin] saamelaisia; näillä saamelaisilla oli vakituinen asunto, ja näiden saamelaisten oli helpompi lakata käyttäytymästä kuin saamelaiset; joillakin alueilla ei saanut omistaa maata, jos oli saamelainen; jotkut saamelaiset muuttivat nimensä norjalaisemmilta kuulostaviksi (ja sellaisista sukunimistä kuin Sæter, Strømeng ja Kalvemo tuli uusia sukunimiä).

Saamen kieli [suurelta osin] katosi rannikkosaamelaisten keskuudessa. Saamelaiset, jotka harjoittivat poronhoitoa, ja rannikkosaamelaiset menettivät vähitellen läheisen yhteyden [näiden kahden ryhmän välillä].

Saamelaisten "norjalaistamiseen" tähtäävä politiikka

"Saamen kieli ja kulttuuri pyrittiin organisoidusti hävittämään [tai hävittämään], jotta saamelaiset voitaisiin sulauttaa norjalaiseen yhteiskuntaan". Saamelaisten "norjalaistamiseen" tähtäävää politiikkaa harjoitettiin 1840-luvun lopusta 1980-luvulle asti.

"1840-luvun lopusta 1950-luvulle lähetyssaarnaajat, maatalousasiantuntijat ja koulunopettajat" yrittivät "norjalaistaa saamelaisia"; "ensimmäinen virallinen parlamentin laki saamelaisten norjalaistamisesta annettiin vuonna 1848": "Hallitusta pyydetään tutkimaan ... [selvittää, pitäisikö ja missä määrin] olla tilaisuus antaa norjalaisille lappalaisille, erityisesti rannikkoalueilla asuville , norjan kielen opetusta näiden ihmisten valistamiseksi, ja että heidän tutkimustensa tulos raportoidaan seuraavalle eduskunnalle'".".

Norjan viranomaiset antoivat "kielidirektiivin (tai säännön) vuonna 1880, jota" "tiukennettiin vuonna 1898". Siinä" sanottiin, että "opettajien niissä piirikunnissa, joissa lappia ... ja suomea (kvænsk) saa käyttää julkisten koulujen opetuksen helpottamiseksi, on tehtävä kaikkensa levittääkseen norjan kielen tuntemusta ja pyrittävä edistämään sen käyttöä niissä piireissä, joissa he työskentelevät".". Lisäksi "hallituksella oli koulujen osalta tärkeä tavoite: Koulualueilla tai koulurakennuksissa ei saanut kuulla yhtään saamen sanaa." Koulujen kieli ei saanut olla saamenkielinen.

"Viranomaiset käyttivät norjalaistamistyön toteuttamiseen myös taloudellisia toimenpiteitä, muun muassa maalakia. Eräässä asetuksessa [tai lain osassa] vuodelta 1902" sanotaan, että "myynti [maasta] voidaan tehdä vain Norjan kansalaisille ... jotka osaavat puhua, lukea ja kirjoittaa norjan kieltä ja käyttää sitä päivittäin".

Vuonna 1922 nimitetyn "parlamentaarisen koulukomission" raportissa sanottiin, pystymättä osoittamaan [ todisteita], "että saamelaiset ovat vähemmän koulutettavissa [tai oppimiskykyisiä] kuin muut"; raportissa sanottiin myös, että saamelaiset ovat vähemmän lahjakkaita ja että "saamelaiskulttuuri ei sovellu kehitykseen".

Noin vuodesta 1850 alkaen hallitus harjoitti Fornorskning-politiikkaa [pyrki poistamaan saamelaiskulttuurin]. Klassekampen-lehdessä julkaistun artikkelin mukaan politiikka oli hyvin kovaa [saamelaisia kohtaan]. Fornorskning-politiikka jatkui paikoin 1980-luvulle asti.

Yhdistysten perustaminen

[Mahdollisesti ensimmäinen] saamelaisyhdistys (Norjassa) perustettiin uudenvuodenviikonloppuna vuonna 1911: Buolbmag Same Særvve, Polmakin kunnassa.

Ruotsi

Ensimmäinen saamelaisyhdistys Ruotsissa perustettiin ilmeisesti vuonna 1903: Tärnaby lappeforening.

Venäjä

Vuonna 1826 Venäjä ei sallinut porolaumojen ja niiden saamelaisomistajien matkustaa Norjasta Venäjälle.

Vuodesta 1852 lähtien Venäjä ei ole sallinut porolaumojen ja niiden saamelaisomistajien kulkua Norjasta Venäjälle.

Poronhoito

Saamelaiset harjoittavat poronhoitoa, joka on eräänlaista karjankasvatusta, Vienanmeren välissä ja länteen ja etelään päin, Venäjän Kuolan niemimaan, Suomen, Ruotsin ja Norjan kautta Norjan Hedmarkin lääniin.

Poronhoidossa "saamelaiset kulkevat (porolaumojensa) kanssa vakiintuneen kiertokulun mukaan"; kiertokulun avulla varmistetaan, "että" [porot] voivat syödä kunnolla vuoden eri vuodenaikoina [tai eri vuodenaikoina]. Esimerkiksi kevätvaellus kesälaitumille, joilla on runsaasti erilaisia ruohoja ja yrttejä, tapahtuu juuri ennen uusien vasojen syntymää toukokuussa. Kesä on aikaa, jolloin vasikat kasvavat ja aikuiset eläimet saavat voimia pitkän ja ankaran talven jälkeen".

Saamelaiset ovat poronhoitoa harjoittavia nomadeja. He elivät kylmässä ympäristössään kesyttämällä poroja. He pystyivät saamaan hirvistä kaiken tarvitsemansa. He söivät pääasiassa lihaa, maitoa ja juustoa. Heidän vaatteensa valmistettiin poronnahoista ja villasta. Myös heidän telttansa tehtiin poronnahoista. Villavaatteet olivat kauniisti koristeltuja.

Saamelaiset suojelivat laumoja ja kulkivat niiden mukana, kun ne siirtyivät kesälaitumilta talvilaitumille. He käyttivät poroja vetämään rekiä, joilla he kuljettivat tarvikkeita. Talvella laumat siirtyivät etelään puiden kasvupaikalta. Saamelaiset asuivat lähistöllä hirsistä tai turpeesta tehdyissä kodeissa.

Talvivaatteet valmistettiin poronnahkakerroksista. Sisäkerrosta pidettiin niin, että turkki oli sisäänpäin henkilön ihoa kohti. Toista kerrosta pidettiin turkki ulospäin. Myös saappaat valmistettiin turkiksesta ja vuorattiin lyhyen kesän aikana kerätyllä ruoholla. Joka ilta ruoho otettiin pois ja kuivattiin nuotiolla, jotta se olisi valmis käytettäväksi seuraavana päivänä. Näin saamelainen saattoi olla lämmin ja mukava kylmälläkin säällä.

Nykyään vain harvat saamelaiset seuraavat vielä laumoja. Nämä harvat käyttävät nykyaikaisia työkaluja muinaisella vaelluksellaan. He käyttävät moottorikelkkoja porojen paimentamiseen ja kiväärejä niitä jahtaavien susien tappamiseen. Jopa helikoptereita ja radioita käytetään porojen paikantamiseen ja siirtämiseen. Suurin osa saamelaisista asuu nykyään pienillä maatiloilla jossakin Lapin neljästä kansakunnasta. He kasvattavat viljelykasveja ja eläimiä, mukaan lukien muutamia poroja, tyydyttääkseen tarpeensa. Poronlihan myynti on saamelaisille tärkeä tulonlähde.

Saamelaiset eivät tuhlanneet mitään poroista saamaansa. Maito käytettiin juomaksi tai juuston valmistukseen. Liha otettiin ruoaksi. Veri pakastettiin ja käytettiin myöhemmin keittoon ja pannukakkuihin. Luista ja sarvista veistettiin veitsiä ja vyönsolkia. Jänteitä käytettiin ompelulankana. Puhdistettuja mahoja käytettiin maidon tai juuston kuljettamiseen. Kuolleen poron kaikki osat käytettiin.

Sami käsityöt

Saamelaisia käsitöitä kutsutaan nimellä duodji (fi:). Miehet valmistavat puista, luusta ja sarvista veitsiä, rumpuja ja "guksi" (nupukuppeja). Naiset valmistavat nahasta ja juurista gakti-vaatteita. Naiset myös kutovat koreja koivusta ja kuusesta.

Sami vaatteet

Saamelaisten vaatteita kutsutaan "gaktiksi", ja ne on alun perin valmistettu poronnahasta, mutta nykyään ne on yleensä valmistettu villasta, puuvillasta tai silkistä. Yleensä miehille ja naisille on erilaisia vaatteita.

Uskonto ja hengellisyys

Saamelainen shamanismi on saamelaisten pääuskonto. Uskomukset liittyvät maahan, animismiin ja yliluonnolliseen. Karhunpalvontaa harjoitetaan jonkin verran. Se on polyteistinen uskonto, jossa on monia jumalia. Saamelaisia shamaaneja kutsutaan nimellä "Noadi". On olemassa joitakin "viisaita miehiä" ja "viisaita naisia", jotka yrittävät parantaa sairaita ihmisiä. He käyttävät rituaaleja ja yrttilääkkeitä. Jotkut saamelaiset ovat vaihtaneet uskontonsa kristinuskoon ja liittyneet joko Venäjän ortodoksiseen kirkkoon tai luterilaiseen kirkkoon.

Populaarikulttuurissa

Snorri Sturlusonin (1178-1241) julkaisuissa kerrotaan, että saamelainen nainen, Snøfrid, meni naimisiin Harald Fairhairin kanssa; lisäksi yhdestäkään hänen lapsestaan tai lapsenlapsestaan ei tullut kuningasta; vasta kun Harald Hardradasta tuli kuningas, hänen verensä tuli osaksi kuninkaallista sukua.

Vuoden 2013 Disney-elokuvassa Frozen esiintyvä Kristoff on Sami. Elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa soiva kappale Frozen Heart on eteläsaamelaisen säveltäjän Frode Fjellheimin säveltämä, ja se on perinteistä saamelaista tyyliä nimeltä Vuelie. Jotkut katsojat valittivat, että Kristoff ei ollut hyvä tapa esittää saamelaisia, koska hän on vaaleaihoinen ja vaalea. Tätä kutsutaan valkopesuksi. Vaikka jotkut saamelaiset näyttävät Kristoffilta, useimmilla on tummempi iho ja hiukset. Vuoden 2019 jatko-osaa Frozen II tehdessään Disney teki sopimuksen saamelaisjohtajien kanssa ja palkkasi saamelaisasiantuntijoita varmistaakseen, että kulttuuria näytettäisiin kunnioittavasti.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Nomadit