Veriaineet | myrkyllinen kemikaali

Veriainetyypit

Veriaineita on monia erilaisia. Seuraavassa on tietoja veriaineista, joita todennäköisimmin käytetään joukkotuhoaseina:

Veriagentti	Neste, kaasu vai kiinteä aine?	Haista	Huomautukset
Syaanivety	Neste tai kaasu	Mantelit	Kiehuu hieman huoneenlämpötilan yläpuolella, 25,6 °C:ssa (78,1 °F).
Cyanogen	Kaasu	Mantelit	Ärsyttää myös silmiä ja hengityselimiä Muuttuu  helposti syanidiksi.
Syanogeenikloridi	Neste tai kaasu	Voimakas paha haju	Ärsyttää myös silmiä ja toimii tukahduttavan aineen  tavoin Pääsee kaasunaamarin suodattimien  läpi helpommin kuin mikään muu veriaine.
Arsine	Kaasu	Valkosipuli	Syntyy, kun arseeni sekoitetaan happoon.
Vinyyliarsiini	Neste	Kitkerä haju	Toimii myös rakkulanpoistoaineen tavoin
Fosgeeni	Neste tai kaasu	Vastaleikattu ruoho tai homeinen heinä	Toimii myös kuristusaineen tavoin

Kaikki nämä kemikaalit ovat värittömiä, paitsi fosgeeni. Fosgeenikaasu on väritöntä, mutta nestemäinen fosgeeni on hyvin vaaleankeltaista.

Kemiallisten aseiden historiaa käsittelevän kirjan mukaan myrkyllisimmät ja tehokkaimmat veriaineet ovat syaanivety ja fosgeeni, sitten syanogeeni ja arsiini, sitten syanogeenikloridi ja lopuksi vinyyliarsiini.

 

Miten ne toimivat

Tavallisesti verenkierto kuljettaa happea hengitysilmasta koko kehoon. Kehon solut tarvitsevat happea selviytyäkseen, ja niiden on myös päästävä eroon hiilidioksidista. (Hiilidioksidia jää jäljelle, kun solut tuottavat energiaa; liikaa sitä on myrkyllistä.) Tavallisesti solut ottavat happea verenkierrosta ja lähettävät hiilidioksidia ulos verenkiertoon. Tätä kutsutaan kaasujen vaihdoksi.

Veriaineet estävät kaasujen vaihtoa. Ne estävät happea pääsemästä kehon soluihin. Ilman happea solut kuolevat. Jos henkilö saa riittävän suuren annoksen veriainetta, hän tukehtuu, koska hänen hengittämänsä happi ei pääse kehon soluihin.

 
Yhdysvaltain armeijan juliste fosgeenista toisen maailmansodan ajalta  

Exposure

"Altistumisella" tarkoitetaan sitä, että kemikaali on kosketettu tai joutunut henkilön kehoon. Kyseinen henkilö on "altistunut" kemikaalille. Useimmat veriaineille altistuneet ihmiset hengittävät tai nielevät kemikaalia. Tämä voi tapahtua vahingossa tai tarkoituksella.

Esimerkiksi tupakansavussa ja monien rakennuspalojen savussa on syanidiyhdisteitä. Myös torjunta-aineissa käytetään syanidiyhdisteitä ja arsiinia. Suurin osa arsiinille altistumisesta tapahtuu vahingossa ihmisille, jotka työskentelevät näiden kemikaalien parissa.

Kun veriaineita käytetään joukkotuhoaseena, ne yleensä ruiskutetaan ilmaan, jolloin ihmiset hengittävät niitä.

 

Merkit ja oireet

Kun henkilö altistuu veritartunnan aiheuttajalle, hänen oireensa riippuvat muutamasta asiasta:

• Kuinka paljon veriainetta henkilö hengitti tai nielaisi (tätä kutsutaan pitoisuudeksi).
• Kuinka kauan henkilö oli altistunut veritekijälle (kesto).

Jos henkilö altistuu pienelle määrälle veritautia aiheuttavaa ainetta, hänen oireensa eivät välttämättä ole hengenvaarallisia. Hän voi esimerkiksi hämmentyä, tuntea itsensä hyvin väsyneeksi tai hänellä voi olla päänsärkyä, pahoinvointia ja oksentelua.

Jos henkilö kuitenkin altistuu suurelle annokselle veriainetta, hän voi saada paljon vakavampia oireita, kuten:

• Kohtaukset (johtuvat siitä, että aivot eivät saa tarpeeksi happea).
• Halvaantuminen
• Sydämen rytmihäiriöt (johtuvat siitä, että sydän ei saa tarpeeksi happea).
• kooma (koska aivot eivät saa tarpeeksi happea pitääkseen henkilön tajuissaan).
• Hengitysvajaus

Veriaineet vaikuttavat hyvin nopeasti. Jos henkilö saa tarpeeksi suuren annoksen, hän alkaa saada näitä oireita vain muutaman sekunnin kuluttua altistumisesta. Hän voi kuolla minuuteissa - tai jopa sekunneissa - hengitysvajaukseen.

 
Kuolleita brittisotilaita saksalaisten kaasuhyökkäyksen jälkeen, luultavasti fosgeenin avulla, ensimmäisen maailmansodan aikana.  

Hoito

Syanidimyrkytykseen on olemassa muutamia erilaisia vastalääkkeitä. Yhdysvalloissa useimmin käytetty syanidin vastalääkepaketti sisältää kolme lääkettä: amyylinitriittiä ja natriumnitriittiä, jotka kiinnittyvät syanidiin ja muuttavat sen vähemmän vaaralliseksi kemikaaliksi, sekä natriumtiosulfaattia, joka muuttaa syanidin vaarattomaksi kemikaaliksi, jonka henkilö voi virtsata ulos.

Bakteerien valmistama B-vitamiinin muoto₁₂ , hydroksokobalamiini, on myös syanidin vastalääke. Se muuttaa syanidin tavalliseksi B-vitamiiniksi .₁₂

Arsiinille tai fosgeenille ei ole vastalääkettä. Lääketieteen ammattilaiset voivat antaa vain "tukihoitoa", mikä tarkoittaa, että he voivat vain hoitaa arsiinimyrkytyksen oireita. He voivat esimerkiksi antaa happea maskin kautta, antaa lääkkeitä sydämen rytmihäiriöihin ja tehdä dialyysihoitoa munuaisten vajaatoimintaan.

 

Käyttö sodassa ja teloituksessa

Ensimmäinen joukkotuhoaseena käytetty veriaine oli fosgeeni. Saksan armeija käytti fosgeenia ensimmäisen kerran hyökätäkseen brittiarmeijaa vastaan vuonna 1915. Tämän jälkeen fosgeenia käytettiin usein ensimmäisen maailmansodan aikana. Sodan molempien osapuolten maat - kuten Saksa, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat - käyttivät fosgeenia vihollissotilaiden kimppuun. Usein sitä sekoitettiin kloorin kanssa, jolloin tavoitteena oli tappaa enemmän ihmisiä. Fosgeeni aiheutti noin 85 prosenttia myrkkykaasun sodan aikana aiheuttamista 100 000 kuolemantapauksesta (yhteensä noin 85 000 kuolemantapausta).

Vuonna 1919 Britannian kuninkaalliset ilmavoimat pudottivat arseenikaasua bolshevikkisotilaiden päälle Venäjän sisällissodan aikana.

Japanin keisarillinen armeija käytti fosgeenia usein myös Kiinaa vastaan toisessa kiinalais-japanilaisessa sodassa (1937-1945).

Holokaustin aikana natsit käyttivät syaanivetyä nimeltä Zyklon B tappaakseen ihmisiä kuolemanleirien ja keskitysleirien kaasukammioissa.

Kun hermokaasut löydettiin, veriaineita ei enää käytetty yhtä paljon. Irak käytti kuitenkin 1980-luvulla syanogeenikloridia Irania vastaan Iranin ja Irakin välisessä sodassa.

Vuodesta 1924 lähtien Yhdysvallat on käyttänyt syaanivetyä kaasukammioissa teloittaessaan kuolemanrangaistuksen saaneita vankeja. Useimmissa osavaltioissa käytetään nykyään muita teloitustapoja. Vetysyanidilla teloittaminen on kuitenkin edelleen laillista kuudessa osavaltiossa.

 
Auschwitzin keskitysleiriltä löydettyjä tyhjiä Zyklon B -kanistereita.  

Aiheeseen liittyvät sivut

• Syanidi
• Arseeni
• Kemiallinen sodankäynti
• Kemialliset aseet ensimmäisessä maailmansodassa
• Kemiallisia aseita koskeva yleissopimus