Veriaineet – mitä ne ovat, vaikutukset ja yleisimmät yhdisteet

Selkeä opas veriaineista: vaikutukset, miten ne estävät hapenkuljetuksen, oireet, syanidi- ja arseeniyhdisteet sekä turvallisuus- ja ennaltaehkäisyvinkit.

Veriaine on myrkyllinen kemikaali. Veriaine tekee mahdottomaksi sen, että henkilön veri pystyy pidättämään happea ja kuljettamaan sitä muualle elimistöön. Jokainen kehon osa tarvitsee happea selviytyäkseen. Veriaineet voivat aiheuttaa hengenvaarallisia oireita, kuten kouristuksia tai koomaa, jotka johtuvat siitä, että aivot eivät saa riittävästi happea. Riittävän suurina annoksina veriaineet voivat saada ihmisen tukehtumaan.

Kun veriaineita käytetään tarkoituksella tappamaan monia ihmisiä, ne ovat joukkotuhoaseita.

Yleisimmät veritautien aiheuttajat ovat kemiallisia yhdisteitä, joihin kuuluu syanidia. Muut veriaineet perustuvat kuitenkin arseeniin.

Miten veriaineet vaikuttavat

Veriaineiden vaikutus voi tapahtua eri mekanismien kautta, mutta yhteistä on, että elimistön hapenkäyttö häiriintyy. Esimerkiksi syanidiyhdisteet estävät solujen hengitysketjun tärkeän entsyymin (sytokromi c‑oksidaasin), jolloin solut eivät pysty hyödyntämään verenkierrossa olevasta hapesta energiaa. Toinen vaikutustapa on punasolujen kyvyn menettäminen kuljettaa happea (esim. methemoglobinemiaa aiheuttavat yhdisteet), ja jotkut arsenikkipohjaiset kaasumaiset yhdisteet, kuten arsine, aiheuttavat punasolujen hajoamista (hemolyysiä).

Yleisimmät veriaineet

• Syanidiyhdisteet (esim. vetysyanidi, syanogenikloridi): nopeasti vaikuttavia, tappavia pieninä pitoisuuksina. Niiden vaikutus on yleensä nopea hengitysvaikeus, sekavuus ja tajunnan menetys.
• Arsine (AsH3) ja muut arsenikkiyhdisteet: aiheuttavat hemolyysiä, munuaisvaurioita ja voivat johtaa kuolemaan vakavissa altistustapauksissa.
• Methemoglobineaalia aiheuttavat aineet (esim. tietyt nitriitit, aniliini): muuttavat hemoglobiinin muotoa siten, että se ei enää kuljeta happea tehokkaasti.

Altistuminen ja oireet

Altistuminen tapahtuu useimmiten hengityksen kautta (kaasut ja höyryt), mutta joitakin veriaineita voi imeytyä myös ihon kautta tai joutua ruokavalion mukana. Alkusoireet voivat olla hyvin nopeita ja vakavia: hengenahdistus, nopea pulssi, huimaus, pahoinvointi, päänsärky, sekavuus, kouristukset ja nopeasti kehittyvä tajunnan menetys. Arsine‑altistus voi aluksi aiheuttaa päänsärkyä ja pahoinvointia, mutta seuraavina päivinä kehittyy hemolyysi, keltaisuus ja munuaisvaurio.

Ensitoimet ja hoito

Ensisijainen toimenpide on viedä altistunut henkilö pois saastuneelta alueelta ja varmistaa oma turvallisuus (poistuminen tuulta vasten, suojavarusteet). Anna puhdasta happea ja valvo hengitystä ja verenkiertoa. Potilaan hoito riippuu aineesta:

• Syanidi: nopea hoito on elintärkeää. Antidootteja ovat esimerkiksi hydroksikobalamiini ja natriumtiosulfaatti. Tukitoimet (hengitystuki, happeutus) ovat usein välttämättömiä.
• Arsine: hoito on pääasiassa tukevata; voi tarvita verensiirtoa hemolyysin vuoksi ja munuaisten toiminnan tukemista hastauskuormituksen vähentämiseksi (esim. dialyysi).
• Methemoglobinemia: hoitona voi olla metyleenisininen tai muu methemoglobiinin vähentämiseen soveltuva lääke riippuen tilanteesta.

Kaikissa vakavissa altistuksissa on hakeuduttava välittömästi sairaalahoitoon ja ilmoitettava käytetystä aineesta, jos se tiedetään.

Tunnistus ja seuranta

Tyypillisesti diagnoosi perustuu oireisiin ja altistushistoriaan. Laboratoriokokeilla voidaan mitata esimerkiksi veri‑syanidipitoisuutta, methemoglobiinia tai hemolyysiin viittaavia arvoja. Koska jotkin oireet kehittyvät nopeasti, kliininen epäily voi olla riittävä käynnistämään hoidon ennen kuin laboratoriotulokset valmistuvat.

Ennaltaehkäisy ja turvallisuus

Teollisuudessa ja tutkimuksessa, missä veriaineet voivat olla läsnä, tärkeimpiä keinoja ovat

• säännöllinen riskinarviointi ja työpaikan turvallisuusohjeet,
• ilmankäsittely ja varoitetut alueet,
• henkilösuojain kuten hengityssuojaimet ja suojavaatteet,
• hälytysjärjestelmät ja kaasumittarit herkille aineille,
• säännöllinen työeläinten ja henkilöstön koulutus hätätilanteisiin.

Oikeudellinen ja yleinen merkitys

Monet veriaineet luokitellaan kansainvälisesti kielletyiksi tai tarkoin säädellyiksi kemiallisiksi aseiksi. Niiden valmistus, varastointi ja käyttö siviilitarkoituksiin ovat yleisesti rajoitettuja tai valvottuja. Lisäksi teollinen käyttö edellyttää tiukkoja turvallisuusmääräyksiä ja hävittämiskäytäntöjä.

Loppuhuomautus

Veriaineet ovat erittäin vaarallisia, ja pienikin altistus voi olla hengenvaarallinen. Jos epäilet altistuneesi veriaineelle tai kohtaat mahdollisen vuodon, toimi nopeasti: poistu vaara‑alueelta, hae raitista ilmaa, soita hätänumeroon ja kerro mahdollisesta kemikaalista. Ammattilaisten antama hoito ja oikea antidootti voivat pelastaa henkiä.

Miten ne toimivat

Tavallisesti verenkierto kuljettaa happea hengitysilmasta koko kehoon. Kehon solut tarvitsevat happea selviytyäkseen, ja niiden on myös päästävä eroon hiilidioksidista. (Hiilidioksidia jää jäljelle, kun solut tuottavat energiaa; liikaa sitä on myrkyllistä.) Tavallisesti solut ottavat happea verenkierrosta ja lähettävät hiilidioksidia ulos verenkiertoon. Tätä kutsutaan kaasujen vaihdoksi.

Veriaineet estävät kaasujen vaihtoa. Ne estävät happea pääsemästä kehon soluihin. Ilman happea solut kuolevat. Jos henkilö saa riittävän suuren annoksen veriainetta, hän tukehtuu, koska hänen hengittämänsä happi ei pääse kehon soluihin.

 
Yhdysvaltain armeijan juliste fosgeenista toisen maailmansodan ajalta  

Merkit ja oireet

Kun henkilö altistuu veritartunnan aiheuttajalle, hänen oireensa riippuvat muutamasta asiasta:

• Kuinka paljon veriainetta henkilö hengitti tai nielaisi (tätä kutsutaan pitoisuudeksi).
• Kuinka kauan henkilö oli altistunut veritekijälle (kesto).

Jos henkilö altistuu pienelle määrälle veritautia aiheuttavaa ainetta, hänen oireensa eivät välttämättä ole hengenvaarallisia. Hän voi esimerkiksi hämmentyä, tuntea itsensä hyvin väsyneeksi tai hänellä voi olla päänsärkyä, pahoinvointia ja oksentelua.

Jos henkilö kuitenkin altistuu suurelle annokselle veriainetta, hän voi saada paljon vakavampia oireita, kuten:

• Kohtaukset (johtuvat siitä, että aivot eivät saa tarpeeksi happea).
• Halvaantuminen
• Sydämen rytmihäiriöt (johtuvat siitä, että sydän ei saa tarpeeksi happea).
• kooma (koska aivot eivät saa tarpeeksi happea pitääkseen henkilön tajuissaan).
• Hengitysvajaus

Veriaineet vaikuttavat hyvin nopeasti. Jos henkilö saa tarpeeksi suuren annoksen, hän alkaa saada näitä oireita vain muutaman sekunnin kuluttua altistumisesta. Hän voi kuolla minuuteissa - tai jopa sekunneissa - hengitysvajaukseen.

 
Kuolleita brittisotilaita saksalaisten kaasuhyökkäyksen jälkeen, luultavasti fosgeenin avulla, ensimmäisen maailmansodan aikana.  

Käyttö sodassa ja teloituksessa

Ensimmäinen joukkotuhoaseena käytetty veriaine oli fosgeeni. Saksan armeija käytti fosgeenia ensimmäisen kerran hyökätäkseen brittiarmeijaa vastaan vuonna 1915. Tämän jälkeen fosgeenia käytettiin usein ensimmäisen maailmansodan aikana. Sodan molempien osapuolten maat - kuten Saksa, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat - käyttivät fosgeenia vihollissotilaiden kimppuun. Usein sitä sekoitettiin kloorin kanssa, jolloin tavoitteena oli tappaa enemmän ihmisiä. Fosgeeni aiheutti noin 85 prosenttia myrkkykaasun sodan aikana aiheuttamista 100 000 kuolemantapauksesta (yhteensä noin 85 000 kuolemantapausta).

Vuonna 1919 Britannian kuninkaalliset ilmavoimat pudottivat arseenikaasua bolshevikkisotilaiden päälle Venäjän sisällissodan aikana.

Japanin keisarillinen armeija käytti fosgeenia usein myös Kiinaa vastaan toisessa kiinalais-japanilaisessa sodassa (1937-1945).

Holokaustin aikana natsit käyttivät syaanivetyä nimeltä Zyklon B tappaakseen ihmisiä kuolemanleirien ja keskitysleirien kaasukammioissa.

Kun hermokaasut löydettiin, veriaineita ei enää käytetty yhtä paljon. Irak käytti kuitenkin 1980-luvulla syanogeenikloridia Irania vastaan Iranin ja Irakin välisessä sodassa.

Vuodesta 1924 lähtien Yhdysvallat on käyttänyt syaanivetyä kaasukammioissa teloittaessaan kuolemanrangaistuksen saaneita vankeja. Useimmissa osavaltioissa käytetään nykyään muita teloitustapoja. Vetysyanidilla teloittaminen on kuitenkin edelleen laillista kuudessa osavaltiossa.

 
Auschwitzin keskitysleiriltä löydettyjä tyhjiä Zyklon B -kanistereita.  

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on veriagentti?

K: Mitä tapahtuu, kun joku altistuu veriaineelle?

K: Miten veriaineita käytetään joukkotuhoaseina?

K: Mitkä ovat yleisimmät veriainetyypit?

K: Miksi ihmiset kärsivät kouristuksista tai koomasta sen jälkeen, kun he ovat altistuneet veriaineelle?

K: Miten altistuminen korkeille veren myrkkypitoisuuksille aiheuttaa kuoleman?

Hae kirjaimella