Kristillinen teologia
Kristillinen teologia on kristillisen uskon tutkimusta. Kristityt teologit käyttävät analyysejä ja argumentteja ymmärtääkseen, selittääkseen, testatakseen, kritisoidakseen, puolustaakseen tai edistääkseen kristinuskoa.
Kristillinen teologia alkaa Uudesta testamentista. Pyhä Paavali nojautuu kirjeissään ja puheissaan (Apostolien teot) rabbikoulutukseensa ja kokemukseensa Kristuksesta. Hän lähti Damaskoksen ulkopuolelta selittämään juutalaisille ja pakanoille Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen merkitystä. Kristinuskon historiassa myöhemmät kirjoittajat, kuten Luther ja Johannes Calvin, ovat korostaneet Raamattua teologian perustana. Raamattu lähteenä ei ole kiistaton. Myös katoliset ja ortodoksiset teologit ovat korostaneet kirkon perinteen merkitystä uskolle. Tuomas Akvinolainen ja pyhä Augustinus kuuluvat roomalaiskatolisen kirkon tärkeimpiin kirjoittajiin.
Teologiset erot ovat johtaneet siihen, että kristinuskon sisällä on monia kirkkokuntia. Tämä alkoi siitä, kun Jeesuksen seuraajat erosivat juutalaisuudesta. Myöhemmin tulivat suuri skisma ja uskonpuhdistus. Lutherin riidan jälkeen paavin kanssa perustettiin reformoituja kirkkoja, kuten luterilaiset ja baptistit. Kalvinismi on hyvin tärkeä osa protestanttisuutta, vaikka Jacob Arminiuksen seuraajat eivät sitä hyväksy. Katolilaisten ja puritaanien väliset kompromissiyritykset Englannissa johtavat Englannin kirkon perustamiseen.
Myöhempiin liikkeisiin kuuluvat metodismi, liberaalikristillisyys, helluntailaisuus ja vapautuksen teologia.
Todistuskysymys
Useimmat antiikin tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Jeesus oli olemassa. Mikään ei viittaa siihen, että kristinuskoa vastustaneet antiikin kirjoittajat olisivat kyseenalaistaneet Jeesuksen olemassaolon.
Jeesuksesta ei kuitenkaan ole fyysisiä tai arkeologisia todisteita, ja kaikki meillä olevat lähteet ovat dokumentteja. Historiallista Jeesusta koskevat lähteet ovat pääasiassa kristillisiä kirjoituksia, kuten evankeliumit ja apostolien kirjeet. Kaikki lähteet, joissa mainitaan Jeesus, on kirjoitettu hänen kuolemansa jälkeen. Uusi testamentti edustaa lähteitä, jotka ovat peräisin ensimmäisten vuosisatojen aikana jKr. laadituista monenlaisista kirjoituksista, jotka liittyvät Jeesukseen. Monet tutkijat ovat kyseenalaistaneet näiden lähteiden aitouden ja luotettavuuden, ja harvat evankeliumeissa mainitut tapahtumat ovat yleisesti hyväksyttyjä.
Straussin Jeesuksen elämä oli kirja, joka nosti kaikki nämä kysymykset pintaan. Sen 451 sivulla Strauss väitti, että:
- Vanha testamentti oli juutalaista mytologiaa, jolle ei ollut lainkaan riittäviä todisteita.
- Uuden testamentin ihmeet olivat myyttisiä lisäyksiä, eivät tosiasioita.
- Mitään Uutta testamenttia ei kirjoitettu tapahtumien aikaan.
- 1800-luvun kirkolla ei ollut juurikaan yhteyttä Jeesukseen.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Augustinus Hippolainen
- Johannes Calvin
- Martin Luther
- Dietrich Bonhoeffer
- Itäinen ortodoksisuus
