Joseph Chamberlain – brittiläinen poliitikko ja siirtomaaministeri (1836–1914)

Chamberlain syntyi Camberwellissä Lontoossa. Hänen isällään oli menestyvä kenkäalan yritys. Joseph oli hyvä oppilas, ja hän voitti koulussa palkintoja ranskan kielessä ja matematiikassa. Hän jätti koulun 16-vuotiaana ja ryhtyi oppipojaksi isänsä yritykseen. Kun hän oli 18-vuotias, hän muutti Birminghamiin työskentelemään setänsä ruuviyrityksessä. Hän työskenteli yrityksessä 38-vuotiaaksi asti, ja yrityksestä tuli hyvin menestyvä.

Chamberlain oli unitaristi, kristitty, jonka mielestä Kristus oli esimerkki elämäntavasta, mutta hän ei ollut jumalallinen (ei osa Jumalaa). Unitaristit pyrkivät auttamaan yhteiskuntaa. Birminghamissa oli monia ongelmia teollisen vallankumouksen jälkeen, ja monet miehet eivät saaneet äänestää. Vuonna 1868 Chamberlain auttoi liberaalin miehen Birminghamin parlamentin jäseneksi. Vuonna 1869 hän perusti ryhmän, joka työskenteli ilmaisen peruskoulutuksen puolesta kaikille lapsille.

Marraskuussa 1869 hänestä tuli Birminghamin kaupunginvaltuuston jäsen. Siellä hän ajoi halvempia maanhintoja maaseudun työläisille, ja hänestä tuli hyvin suosittu. Vuonna 1873 hänestä tuli Birminghamin pormestari. Hän osti kaupunkiin kaasu- ja vesiyhtiöt, jotta ihmiset saivat puhdasta ja turvallista vettä. Hän teki puistoja, teitä, kouluja, museoita ja rakensi uusia taloja köyhille ihmisille.

Kesäkuussa 1876 hänestä tuli Birminghamin parlamentin jäsen. Parlamentissa hän pyrki yhdistämään radikaaleja kansanedustajia (kansanedustajia, jotka halusivat muutosta) valtaa pitävää Whig-puoluetta vastaan. Hänen työnsä auttoi William Ewart Gladstonea pääsemään pääministeriksi vuonna 1880. Chamberlain puhui parlamentissa usein koulutuksesta.

Vuonna 1880 Chamberlainista tuli kauppaministeriön (Board of Trade) puheenjohtaja, joka oli kaupan parantamiseen pyrkivä ministeri. Hän antoi lakeja, joilla autettiin muita kaupunkeja ostamaan yksityisiä yrityksiä, kuten hän oli tehnyt Birminghamissa. Hän työskenteli vuokrien halventamiseksi Irlannissa, joka oli Britannian siirtomaa. Tuohon aikaan monet uskoivat, että Irlannilla pitäisi olla oma parlamentti, mutta monet muut ihmiset, kuten Chamberlain, olivat jyrkästi eri mieltä. Chamberlain työskenteli ammattiyhdistysten auttamiseksi, mutta varoitti sosialismista sanoen, että se johtaisi luokkasotaan.

Vuonna 1885 konservatiivinen lordi Salisbury nousi pääministeriksi, eikä Chamberlain ollut enää hallituksessa. Konservatiivihallitus teki monia muutoksia, jotka miellyttivät Chamberlainia, muun muassa ilmaisen koulutuksen kaikille lapsille. Koska Chamberlain ja monet muut liberaalit olivat eri mieltä liberaalipuolueen kanssa Irlannista, Chamberlain perusti uuden puolueen, liberaaliunionistit. Liberaaliunionistit jakoivat vallan konservatiivien kanssa liberaalipuoluetta vastaan vuodesta 1886 alkaen, mutta Chamberlain ei ollut hallituksessa.

Kesäkuussa 1895 Chamberlainista tuli hallituksen siirtomaaministeri, joka valvoi Britannian siirtomaiden tapahtumia. Koska monet Euroopan maat, erityisesti Saksa ja Ranska, olivat vahvistumassa, Chamberlain halusi, että kaikki Britannian imperiumin maat tekisivät yhteistyötä. Hän halusi myös, että Britannia ottaisi lisää maata Afrikassa. Hän rakensi rautatien Niger-joen osaa pitkin auttaakseen brittiläistä Royal Niger Companya kasvamaan. Tästä maasta ja Sokoton alueesta tuli moderni Nigeria vuonna 1901.

Chamberlain halusi myös, että Britannia hallitsisi Etelä-Afrikkaa. Hän pyysi lisää brittisotilaita Etelä-Afrikkaan. Hän pyysi monia brittisiirtomaita auttamaan, ja vastineeksi hän auttoi Australiaa saamaan oman perustuslain. Buurit (hollantilaiset maanviljelijät) eivät halunneet Britannian hallitsevan heidän maitaan, ja vuonna 1899 he hyökkäsivät brittien kimppuun. Tästä alkoi toinen buurisota. Aluksi Britannialla oli vaikeuksia taistella bureja vastaan, mutta vuonna 1900 britit vahvistuivat.

Syksyllä 1900 Britanniassa järjestettiin parlamenttivaalit. Chamberlain pyysi ihmisiä äänestämään (valitsemaan) samaa hallitusta (pääministeri Salisburyn kanssa), joka auttaisi sodan voittamisessa. Koska Chamberlain oli hyvin suosittu, monet äänestivät hallitusta, ja se pysyi vallassa. Chamberlain auttoi Winston Churchilliä pääsemään parlamentin jäseneksi.

Toukokuussa 1902 Britannia voitti toisen buurisodan. Chamberlain vieraili Etelä-Afrikassa yrittäen parantaa maiden välisiä suhteita. Isossa-Britanniassa hän puhui myös sionistijuutalaisille (juutalaisille, jotka halusivat oman maan) ja puhui Kenian maa-alueiden luovuttamisesta heille. Tätä suunnitelmaa ei koskaan toteutettu. Chamberlain yritti liittoutua Saksan kanssa, mutta kun se ei onnistunut, hän solmi Ranskan ja Britannian välisen liiton. Tätä kutsuttiin Entente cordialeksi, ja se lopetti satoja vuosia kestäneet taistelut näiden kahden maan välillä.

Chamberlain uskoi, että brittiläisen imperiumin maiden olisi tehtävä kauppaa keskenään tullakseen vahvoiksi. Tätä varten Britannian oli verotettava tuontia (muista maista tulevia tavaroita). Tätä kutsuttiin tulliuudistukseksi. Hallitus oli eri mieltä, joten Chamberlain erosi hallituksesta. Hän teki yhteistyötä muiden kansanedustajien kanssa tullitariffiuudistuksen puolesta.

Vuonna 1906, juuri 70-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen, Chamberlain sai aivohalvauksen, joka teki hänestä hyvin sairaan. Hän ei pystynyt tekemään kovasti töitä, joten hänen poikansa Austen Chamberlain (joka oli myös kansanedustaja) auttoi häntä työssään. Hän kuoli sydänkohtaukseen 2. heinäkuuta 1914.

Birminghamin kaupunki muuttui paljon Chamberlainin työn ansiosta. Birminghamissa on monia paikkoja, joissa on Chamberlainin nimi. Birminghamin yliopistossa, jonka perustamisessa hän oli mukana, on hänen nimensä kantava kellotorni. Birminghamin keskustassa sijaitsevalla Chamberlain-aukiolla on myös hänen muistomerkkinsä.