Orjuus ja orjakauppa — historia, määritelmä ja nykyaikainen ihmiskauppa
Tutki orjuuden ja orjakaupan historiaa, määritelmiä ja nykyaikaista ihmiskauppaa — selkeä, ajankohtainen ja vaikuttava katsaus menneisyyteen ja nykyisiin ihmisoikeusrikoksiin.
Orjuuden historian aikana ihmisten hyväksikäytön muotoja oli monia eri kulttuureissa. Orjuus on tila, jossa ihmiset ovat toisten ihmisten omistuksessa tai täydellisessä hallinnassa. Orjien ostaminen ja myyminen on yhtä vanhaa kauppaa kuin monet vanhimmista sivilisaatioista. Orjakaupan nykyaikaista muotoa kutsutaan ihmiskaupaksi.
Määritelmä ja muodot
Orjuus tarkoittaa tilaa, jossa henkilön vapaus on riistetty ja hän on toisen vallassa, usein ilman oikeutta päättää omasta elämästään. Orjuus voi ilmetä monin tavoin, esimerkiksi:
- pakotettu työ (forced labour),
- velkataakkaan perustuva orjuus (debt bondage),
- pakkoavioliitot ja lapsiavioliitot,
- seksuaalinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa,
- lapsityö ja lasten sotilaaksi värväys,
- elinten kaupankäynti ja muut äärimmäiset hyväksikäytön muodot.
Lyhyt historian katsaus
Orjuutta on esiintynyt lähes kaikissa aikakausissa ja kulttuureissa. Antiikin Kreikassa ja Roomassa orjat muodostivat merkittävän osan yhteiskunnasta ja taloudesta. Keskiajalla ja varhaismodernina aikana orjuuden muodot vaihtelivat feodaalisesta pakkotyöstä Atlantin orjakauppaan, jossa miljoonia afrikkalaisia vietiin Amerikkoihin työvoimaksi plantaaseille. 1800-luvun aikana monet maat alkoivat lakkauttaa orjuuden lailla, mutta rikollinen orjuus ja ihmiskauppa jatkoi muuntumistaan ja siirtymistä eri muotoihin.
Orjakaupan lakkauttaminen ja kansainvälinen oikeus
1800–1900-luvuilla useimmat länsimaat hyväksyivät lakeja, jotka kielsivät perinteisen orjuuden. Myös kansainvälisellä tasolla on sovittu useista sopimuksista, jotka kieltävät orjuuden ja ihmiskaupan. Esimerkkejä ovat Yhdistyneiden Kansakuntien yleiset ihmisoikeussopimukset sekä rikosoikeudelliset instrumentit, kuten Palermo-protokolla, joka määrittelee ihmiskaupan rikokseksi ja tarjoaa kehyksen uhrien suojelulle ja rikoksentekijöiden rankaisemiselle.
Nykyaikainen ihmiskauppa
Vaikka perinteinen laillinen orjuus on pääosin poistettu, nykyaikainen ihmiskauppa on laaja ja piilevä ilmiö. Arvioiden mukaan maailmanlaajuisesti kymmeniä miljoonia ihmisiä elää tilanteessa, jota voidaan pitää moderneina orjuuden muotoina. Ihmiskauppa voi olla kansainvälistä tai kotimaista, ja uhreina on usein haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä — maahanmuuttajia, köyhyyden tai konfliktien uhreja, lapsia ja syrjäytyneitä.
Yleisimpiä muodollisia ilmentymiä ovat pakotettu palkkatyö, seksuaalinen hyväksikäyttö, pakkoavioliitot sekä lapsityö. Rikolliset verkostot hyödyntävät usein valehtelua työ- tai matkustusmahdollisuuksista, velkajärjestelyjä, uhkailua ja väkivaltaa saadakseen ihmiset hallintaansa.
Kuinka tunnistaa ja auttaa uhreja
Merkkejä ihmiskaupasta tai orjuudesta voivat olla:
- henkilö ei voi vapaasti liikkua tai keskustella muiden kanssa,
- passi tai henkilöllisyystodistukset on otettu pois,
- pitkät työajat ilman asianmukaista korvausta, epäinhimilliset työ- tai asumisolosuhteet,
- ilmeinen pelko, masennus tai sosiaalinen eristäytyneisyys,
- fyysisen väkivallan merkit tai pakon ja uhan ilmaisut.
Jos epäilet ihmiskauppaa, hätätapauksessa ota yhteys hätänumeroon (Suomessa 112). Vakavissa epäilyissä voi myös ilmoittaa poliisille tai ottaa yhteyttä paikallisiin uhria tukevin järjestöihin ja viranomaisiin, jotka tarjoavat neuvontaa, majoitusta ja oikeudellista apua. Monissa maissa on erityisiä palveluita ihmiskaupan uhreille.
Ehkäisy ja vastuu
Valtiot, yritykset ja kansalaisyhteiskunta kantavat vastuuta ihmiskaupan ehkäisemisessä. Keskeisiä toimenpiteitä ovat rikollisuuden tehokas tutkinta ja rankaiseminen, uhrien suojeleminen ja tukeminen, koulutus ja tiedon levittäminen sekä toimitusketjujen läpinäkyvyyden lisääminen kaupallisessa toiminnassa. Kansainvälinen yhteistyö on tärkeää, koska ihmiskauppa usein ylittää valtiorajat.
Loppusanat
Orjuus ja ihmiskauppa ovat historiallisesti juurtuneita ja monimuotoisia ongelmia, jotka ovat muuttaneet muotoaan ajan myötä. Vaikka laillinen orjuus on suurimmassa osassa maita kielletty, nykyaikaiset hyväksikäytön muodot jatkavat uhrien kärsimystä. Tietoisuus, lainsäädäntö, kansainvälinen yhteistyö ja konkreettinen tuki uhreille ovat keskeisiä keinoja ongelman torjumisessa.
Valkoinen orjamarkkinat, Domenico Rosso, 1884
Orjakaupan historia
Orjuutta on harjoitettu muodossa tai toisessa jo varhaisimmista sivilisaatioista lähtien. Varhaisilla metsästäjä-keräilijöillä ei ollut käyttöä orjille He tekivät kaiken itse. Toisen käsiparin saaminen avuksi merkitsi toista suuta ruokittavaksi. Orjuudessa tai toisen ihmisen omistamisessa ei ollut näille ihmisille mitään järkeä. Kun ihmiset kerääntyivät kaupunkeihin ja kun ruokaa oli enemmän kuin tarpeeksi, halvan työvoiman hankkiminen oli järkevää. Silloin syntyivät orjuuden varhaisimmat muodot. Sota oli tärkein orjien lähde. Kun kaupunki vallattiin, miehet tapettiin ja naiset orjuutettiin peltotöihin tai jalkavaimoiksi. Orjat muodostivat vain pienen osan varhaisimmista sivilisaatioista. Niihin kuuluivat Kiinan Jangtse-jokilaakso, Intian Indus-laakso, Egyptin Niililaakso sekä Tigris- ja Eufrat-jokilaaksot Mesopotamiassa.
Varhaiset sivilisaatiot
Kun orjuudesta tuli merkittävä osa työvoimaa, orjakaupasta tuli liiketoimintaa. Antiikin Kreikka oli ensimmäinen sivilisaatio, jossa orjat muodostivat suuren osan väestöstä. Arvioiden mukaan 4.-6. vuosisadan (eaa.) välisenä aikana kolmasosasta puoleen väestöstä oli orjia. Orjia saatiin monista lähteistä. Yleisimpiä lähteitä olivat sotavangit, sieppaukset, lastensa myyminen ja rikolliset. Orjien markkinahinta laski sellaisen taistelun jälkeen, jossa oli otettu paljon orjia. Orjuus oli suuri osa Kreikan taloutta. Orja saattoi ansaita rahaa ja ansaita tarpeeksi vapauttaakseen itsensä. Antiikin Rooma oli vielä riippuvaisempi orjista.
Keskiaikainen Eurooppa
Orjuus oli myös osa keskiajan Eurooppaa. Yhteiskunnat, jotka eivät olleet riippuvaisia orjista, olivat usein orjien lähde. Viikinkien maailmassa orjuus oli tärkeä osa taloutta. Ei ainoastaan orjien ottaminen ryöstöretkillä ja taisteluissa, vaan myös orjien myyminen muilla markkinoilla. Viikingit olivat orjakauppiaita. He kaappasivat, käyttivät ja myivät orjia. Useimmat orjuuden muodot vähenivät Pohjois-Euroopassa, mutta niitä harjoitettiin muualla Euroopassa. Sisiliassa, Italiassa, Espanjassa, Ranskassa, Venäjällä ja Pohjois-Afrikassa orjuus jatkui suurimman osan keskiaikaa. Useimmat näistä orjista olivat "valkoisia" ja tulivat muualta Euroopasta ja Itä-Euroopasta. Uuden maailman kolonisoinnin myötä orjuus oli vakiintunut halvan työvoiman lähde. Kun Kolumbus saapui Amerikkaan, eurooppalaiset olivat jo käyttäneet afrikkalaisia orjia siirtokunnissaan Länsi-Afrikassa.
Afrikka
Historioitsijat arvioivat, että arabimaailma orjuutti 10-18 miljoonaa ihmistä vuoden 650 jKr. ja 1960-luvun välisenä aikana. Heitä vietiin Euroopasta, Aasiasta ja Afrikasta Punaisenmeren, Intian valtameren ja Saharan autiomaan yli. Neljän vuosisadan ajan, 1400-luvun lopusta alkaen, eurooppalaiset ottivat miljoonia afrikkalaisia orjiksi. He saivat tämän idean arabivaltakunnilta, jotka olivat ottaneet mustia orjia Afrikasta jo 7. vuosisadalta lähtien. Eurooppalaiset alkoivat viedä afrikkalaisia Uuteen maailmaan halvan työvoiman lähteeksi siirtomaaviljelmille. Tätä kutsuttiin Atlantin orjakaupaksi. Varhaiset yritykset orjuuttaa intiaaneja epäonnistuivat, mikä synnytti afrikkalaisen orjakaupan. Afrikkalaiset olivat suhteellisen helppo orjien lähde, sillä eurooppalaisten kauppiaiden ei tarvinnut vangita heitä, vaan he luottivat siihen, että arabit ja muut afrikkalaiset tekivät sen heidän puolestaan. Jo ennen kuin ulkopuoliset orjakauppiaat käyttivät afrikkalaisia hyväkseen, afrikkalaiset itse olivat perustaneet orjakaupan. Heidän taloutensa ei perustunut rahaan vaan kaupankäyntiin. Orjat olivat hyödyke (rahan korvike).
Orjakaupan aikana käytetty ketju Badagryssa, Nigeriassa.
Slave-myynti
Orjia myytiin usein markkinoilla ja huutokaupoissa. Orjahuutokaupat osoittavat, että orjia ei pidetty ihmisinä, joilla oli ihmisoikeudet. Sen sijaan heitä pidettiin omaisuutena, jota voitiin ostaa tai myydä. Myytävänä olleista orjista ilmoitettiin usein sanomalehdissä, kuten nykyään sanomalehdet mainostavat autoja tai taloja. Orjakauppiaita lueteltiin jopa julkisissa luetteloissa (kuten nykyisissä puhelinluetteloissa).p. 96
Orjilla ei ollut mitään sananvaltaa siihen, mitä heille tapahtui. Usein perheet jaettiin ja myytiin eri omistajille eri rahamäärillä. Miljoonat perheet erotettiin tällä tavoin toisistaan, eivätkä ne enää koskaan nähneet toisiaan.
Huutokauppatyypit
Huutokauppoja oli kolmenlaisia: Voittakoon korkeimman tarjouksen tekijä, ja huutokauppa.
Huutokaupassa ostaja antoi orjakauppiaalle tietyn summan rahaa ja sai lipun. Kun rummun rummutus soi, orjia sisältävä karsina avautui. Ostaja ryntäsi sisään ja nappasi haluamansa orjan tai orjat. Sitten hän näytti lippunsa orjakauppiaalle ennen lähtöä.
Korkeimman tarjouksen tekijä voi voittaa -huutokaupassa orjat näytettäisiin ostajille yksi kerrallaan. Jos useampi kuin yksi ostaja halusi tietyn orjan, kaikkien ostajien oli tehtävä tarjouksia orjasta (tekemällä tarjoukset siitä, minkä he olivat valmiita maksamaan). Ostaja tutkisi orjat, ja ostaja pakottaisi heidät tökkimään ja kiduttamaan heitä. Korkeimman tarjouksen tehnyt ostaja voisi ostaa kyseisen orjan tarjoamallaan summalla.
Ostajat nappasivat nopeasti haluamansa orjat ja veivät ne töihin.
Orjia valmisteltiin tähän, kun myyjät laittoivat niihin rasvaa ja tervaa, jotta ne näyttäisivät terveemmiltä.
Ensimmäinen orjahuutokauppa Uudessa Amsterdamissa vuonna 1655.
Veistos, joka kuvaa nigerialaista, jota ollaan myymässä.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä orjuus on?
V: Orjuus on tila, jossa ihmiset ovat toisten ihmisten omistuksessa tai täydellisessä hallinnassa.
K: Kuinka kauan orjakauppa on ollut olemassa?
V: Orjakauppaa on ollut jo vanhimmista sivilisaatioista lähtien.
K: Mitä on ihmiskauppa?
V: Ihmiskauppa on orjakaupan nykyaikainen muoto.
K: Onko orjuuden eri muotoja ollut historian aikana?
V: Kyllä, ihmisten hyväksikäytöllä on ollut monia eri muotoja monissa kulttuureissa kautta historian.
K: Tapahtuuko orjien ostamista ja myymistä yhä nykyään?
V: Valitettavasti kyllä, orjien ostamista ja myymistä tapahtuu yhä nykyäänkin ihmiskaupan muodossa.
K: Kuka omistaa orjia perinteisessä mielessä?
V: Perinteisessä mielessä muut ihmiset omistavat orjia.
Etsiä