Orjakauppa | orjuuden historia

Orjakaupan historia

Orjuutta on harjoitettu muodossa tai toisessa jo varhaisimmista sivilisaatioista lähtien. Varhaisilla metsästäjä-keräilijöillä ei ollut käyttöä orjille He tekivät kaiken itse. Toisen käsiparin saaminen avuksi merkitsi toista suuta ruokittavaksi. Orjuudessa tai toisen ihmisen omistamisessa ei ollut näille ihmisille mitään järkeä. Kun ihmiset kerääntyivät kaupunkeihin ja kun ruokaa oli enemmän kuin tarpeeksi, halvan työvoiman hankkiminen oli järkevää. Silloin syntyivät orjuuden varhaisimmat muodot. Sota oli tärkein orjien lähde. Kun kaupunki vallattiin, miehet tapettiin ja naiset orjuutettiin peltotöihin tai jalkavaimoiksi. Orjat muodostivat vain pienen osan varhaisimmista sivilisaatioista. Niihin kuuluivat Kiinan Jangtse-jokilaakso, Intian Indus-laakso, Egyptin Niililaakso sekä Tigris- ja Eufrat-jokilaaksot Mesopotamiassa.

Varhaiset sivilisaatiot

Kun orjuudesta tuli merkittävä osa työvoimaa, orjakaupasta tuli liiketoimintaa. Antiikin Kreikka oli ensimmäinen sivilisaatio, jossa orjat muodostivat suuren osan väestöstä. Arvioiden mukaan 4.-6. vuosisadan (eaa.) välisenä aikana kolmasosasta puoleen väestöstä oli orjia. Orjia saatiin monista lähteistä. Yleisimpiä lähteitä olivat sotavangit, sieppaukset, lastensa myyminen ja rikolliset. Orjien markkinahinta laski sellaisen taistelun jälkeen, jossa oli otettu paljon orjia. Orjuus oli suuri osa Kreikan taloutta. Orja saattoi ansaita rahaa ja ansaita tarpeeksi vapauttaakseen itsensä. Antiikin Rooma oli vielä riippuvaisempi orjista.

Keskiaikainen Eurooppa

Orjuus oli myös osa keskiajan Eurooppaa. Yhteiskunnat, jotka eivät olleet riippuvaisia orjista, olivat usein orjien lähde. Viikinkien maailmassa orjuus oli tärkeä osa taloutta. Ei ainoastaan orjien ottaminen ryöstöretkillä ja taisteluissa, vaan myös orjien myyminen muilla markkinoilla. Viikingit olivat orjakauppiaita. He kaappasivat, käyttivät ja myivät orjia. Useimmat orjuuden muodot vähenivät Pohjois-Euroopassa, mutta niitä harjoitettiin muualla Euroopassa. Sisiliassa, Italiassa, Espanjassa, Ranskassa, Venäjällä ja Pohjois-Afrikassa orjuus jatkui suurimman osan keskiaikaa. Useimmat näistä orjista olivat "valkoisia" ja tulivat muualta Euroopasta ja Itä-Euroopasta. Uuden maailman kolonisoinnin myötä orjuus oli vakiintunut halvan työvoiman lähde. Kun Kolumbus saapui Amerikkaan, eurooppalaiset olivat jo käyttäneet afrikkalaisia orjia siirtokunnissaan Länsi-Afrikassa.

Afrikka

Historioitsijat arvioivat, että arabimaailma orjuutti 10-18 miljoonaa ihmistä vuoden 650 jKr. ja 1960-luvun välisenä aikana. Heitä vietiin Euroopasta, Aasiasta ja Afrikasta Punaisenmeren, Intian valtameren ja Saharan autiomaan yli. Neljän vuosisadan ajan, 1400-luvun lopusta alkaen, eurooppalaiset ottivat miljoonia afrikkalaisia orjiksi. He saivat tämän idean arabivaltakunnilta, jotka olivat ottaneet mustia orjia Afrikasta jo 7. vuosisadalta lähtien. Eurooppalaiset alkoivat viedä afrikkalaisia Uuteen maailmaan halvan työvoiman lähteeksi siirtomaaviljelmille. Tätä kutsuttiin Atlantin orjakaupaksi. Varhaiset yritykset orjuuttaa intiaaneja epäonnistuivat, mikä synnytti afrikkalaisen orjakaupan. Afrikkalaiset olivat suhteellisen helppo orjien lähde, sillä eurooppalaisten kauppiaiden ei tarvinnut vangita heitä, vaan he luottivat siihen, että arabit ja muut afrikkalaiset tekivät sen heidän puolestaan. Jo ennen kuin ulkopuoliset orjakauppiaat käyttivät afrikkalaisia hyväkseen, afrikkalaiset itse olivat perustaneet orjakaupan. Heidän taloutensa ei perustunut rahaan vaan kaupankäyntiin. Orjat olivat hyödyke (rahan korvike).

 
Orjakaupan aikana käytetty ketju Badagryssa, Nigeriassa.  

Slave-myynti

Orjia myytiin usein markkinoilla ja huutokaupoissa. Orjahuutokaupat osoittavat, että orjia ei pidetty ihmisinä, joilla oli ihmisoikeudet. Sen sijaan heitä pidettiin omaisuutena, jota voitiin ostaa tai myydä. Myytävänä olleista orjista ilmoitettiin usein sanomalehdissä, kuten nykyään sanomalehdet mainostavat autoja tai taloja. Orjakauppiaita lueteltiin jopa julkisissa luetteloissa (kuten nykyisissä puhelinluetteloissa).^p. 96

Orjilla ei ollut mitään sananvaltaa siihen, mitä heille tapahtui. Usein perheet jaettiin ja myytiin eri omistajille eri rahamäärillä. Miljoonat perheet erotettiin tällä tavoin toisistaan, eivätkä ne enää koskaan nähneet toisiaan.

Huutokauppatyypit

Huutokauppoja oli kolmenlaisia: Voittakoon korkeimman tarjouksen tekijä, ja huutokauppa.

Huutokaupassa ostaja antoi orjakauppiaalle tietyn summan rahaa ja sai lipun. Kun rummun rummutus soi, orjia sisältävä karsina avautui. Ostaja ryntäsi sisään ja nappasi haluamansa orjan tai orjat. Sitten hän näytti lippunsa orjakauppiaalle ennen lähtöä.

Korkeimman tarjouksen tekijä voi voittaa -huutokaupassa orjat näytettäisiin ostajille yksi kerrallaan. Jos useampi kuin yksi ostaja halusi tietyn orjan, kaikkien ostajien oli tehtävä tarjouksia orjasta (tekemällä tarjoukset siitä, minkä he olivat valmiita maksamaan). Ostaja tutkisi orjat, ja ostaja pakottaisi heidät tökkimään ja kiduttamaan heitä. Korkeimman tarjouksen tehnyt ostaja voisi ostaa kyseisen orjan tarjoamallaan summalla.

Ostajat nappasivat nopeasti haluamansa orjat ja veivät ne töihin.

Orjia valmisteltiin tähän, kun myyjät laittoivat niihin rasvaa ja tervaa, jotta ne näyttäisivät terveemmiltä.

 
Ensimmäinen orjahuutokauppa Uudessa Amsterdamissa vuonna 1655.  


Veistos, joka kuvaa nigerialaista, jota ollaan myymässä.  

Aiheeseen liittyvät sivut

• Orjuus
• Arabien orjakauppa
• Atlantin orjakauppa
• Keskipolku
• Ihmiskauppa