Paavi Aleksanteri I – elämäkerta, eukaristian sanat ja pyhimys
Tutustu paavi Aleksanteri I:n elämään, hänen eukaristian sanojen perintöön ja pyhimykseksi julistamiseen — kattava elämäkerta ja kirkollinen merkitys.
Aleksanteri I toimi katolisen kirkon viidentenä paavina; virallinen titteli on Rooman piispa. Hänen palvelusvuotensa voidaan arvioida olevan vain n. 109-116 JKR.
Kuudennen vuosisadan alkupuolen kirjoituksissa Aleksanterin katsotaan lisänneen sanat, joita käytetään nykyään katolisen messun pyhässä eukaristiassa tai pyhässä ehtoollisessa. Nämä sanat on otettu Uudesta testamentista, ja niiden sanotaan olevan Jeesuksen Kristuksen sanoja viimeisellä ehtoollisella. Hänen sanotaan myös aloittaneen käytännön, jonka mukaan koteja siunataan pyhällä vedellä, paavin tai minkä tahansa papin siunaamalla vedellä.
Katolinen kirkko teki hänestä pyhimyksen, ja hänen juhlapäiväänsä vietetään 3. toukokuuta.
Elämä ja lähteet
Aleksanterista on säilynyt vain niukasti luotettavaa tietoa. Perimätiedon mukaan hän vaikutti 100-luvun alussa ja toimi Rooman piispana noin vuosina 109–116 jKr., mutta tarkat synty- ja kuolinajat sekä yksityiskohtaiset elämäkerralliset tiedot puuttuvat. Monet tiedot hänen toimistaan perustuvat myöhempiin kirkollisiin kirjoituksiin ja paavien luetteloihin, kuten Liber Pontificalisiin, joka koostettiin ja muokattiin useina vaiheina vasta muutamaa vuosisataa myöhemmin.
Eukaristian sanat ja liturginen perinne
Perimätieto liittää Aleksanterille sen, että hän olisi lisännyt messuun ne sanat, joita kutsutaan usein sanaksi instituutioksi (esimerkiksi lat. "hoc est enim corpus meum" ja "hoc est enim calix..."), ja joita pidetään Jeesuksen lausumina viimeisellä ehtoollisella. Nämä sanat ovat peräisin Uudesta testamentista, ja ne ovat keskeinen osa katolista ja monien muiden kristillisten kirkkojen ehtoollisrituaalia.
Historiallisesti tämä väite on kiistanalainen: monet nykyhistorioitsijat ja liturgiantutkijat pitävät todennäköisempänä, että eukaristiset rukoukset ja muotoilut muotoutuivat vähitellen eri yhteisöissä ja että myöhemmät kirjoittajat ovat korostaneet tai retrojektoineet tiettyjä käytäntöjä varhaispappeihin. Siksi väitteet yksittäisestä henkilöstä, joka 'lisäsi' instituution sanat messuun, kannattaa lukea varauksella.
Pyhän veden siunaus ja kotien siunaukset
Myös käytäntö, jossa koteja siunataan pyhällä vedellä, yhdistetään perimätiedossa Aleksanteriin. Kyseessä on varhainen muoto kotien ja ihmisten siunaamisesta, ja pyhän veden käyttö liturgiassa (esim. rituaalit veden siunaamiseksi, eksorkismiainetun perinteen yhteydessä) on kehittynyt vähitellen eri käytännöistä. Samoin kuin eukaristian sanojen kohdalla, avoimia kysymyksiä on se, missä määrin nämä tavat voidaan varmasti ajoittaa juuri Aleksanterin aikaan tai liittää suoraan hänen toimintaansa.
Perintö ja historiantutkimus
Aleksanteri I on katolisen perinteen mukaan pyhimys, ja hänen muistopäivänsä on 3. toukokuuta. Paaviudestaan ja teoistaan kertovat lähteet ovat pääosin myöhemmän perimätiedon varassa, minkä takia tutkimuksessa pyritään erottamaan myyttinen ja liturginen perintö historiallisesti todennettavissa olevasta aineistosta. Joissakin vanhoissa paaviluetteloissa hänet mainitaan myös marttyyriyhteydessä, mutta tästä ei ole yksiselitteistä nykytutkimuksen hyväksymää näyttöä.
Keskeinen opetus Aleksanterin kohdalla on se, miten varhaisen kirkon käytännöt ovat vähitellen kehittyneet ja kuinka myöhemmät kirjoittajat ovat usein liittäneet tunnettuja liturgisia muotoja varhaisiin johtajiin. Hänen perintönsä korostaa etenkin ehtoollisen ja kotiseunausten merkitystä kirkollisessa elämässä.
Yhteenveto
Aleksanteri I on merkittävä nimi varhaiskristillisessä perinteessä: hänet mainitaan katolisen kirkon viidentenä paavinaja perimätiedossa hänelle on liitetty tärkeitä liturgisia uudistuksia. Historiallisesti monet näistä tiedoista ovat kuitenkin vaikeasti todistettavissa, ja niitä tarkastellaan kriittisesti nykytutkimuksessa. Silti hänen muistonsa ja siihen liittyvät rituaalit ovat vaikuttaneet siihen, miten katolinen ehtoollinen ja kotien siunaukset on ymmärretty ja harjoitettu myöhemmissä vuosisadoissa.
Aleksanteri I
Viite
- ↑ Charles A. Coulombe, Kristuksen sijaiset: A History of the Popes (NY:Citadel Press, 2003), s. 25.
- ↑ 2.02.1 Richard P. McBrien, Lives of the Popes: The Pontiffs from St. Peter to John Paul II, (San Francisco:Harper San Francisco, 1997, s. 37).
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Aleksanteri I?
V: Aleksanteri I oli katolisen kirkon viides paavi, joka tunnettiin myös nimellä Rooman piispa.
K: Milloin hän toimi paavina?
V: Hänen palvelusvuotensa arvioidaan olleen noin 109-116 jKr.
Kysymys: Mitä hänelle liitetään kuudennen vuosisadan alun kirjoituksissa?
V: Kuudennen vuosisadan alkupuolen kirjoituksissa Aleksanterin katsotaan lisänneen sanat, joita nykyään käytetään katolisen messun pyhässä euralaisrukouksessa tai ehtoollisessa ja jotka on otettu Uudesta testamentista ja joiden sanotaan olevan Jeesuksen Kristuksen sanoja viimeisellä ehtoollisella.
K: Minkä muun käytännön hänen sanotaan aloittaneen?
V: Hänen sanotaan myös aloittaneen tavan siunata koteja pyhällä vedellä eli vedellä, jonka pappi tai paavi on siunannut.
K: Tekikö katolinen kirkko hänestä pyhimyksen?
V: Kyllä, katolinen kirkko teki Aleksanteri I:stä pyhimyksen.
K: Milloin hänen juhlapäiväänsä vietetään?
V: Hänen juhlapäiväänsä vietetään joka vuosi 3. toukokuuta.
Etsiä