Hapon heittäminen (happohyökkäykset): vaikutukset, syyt ja laki

Hapon heittäminen (happohyökkäykset): vaikutukset, syyt ja laki — seuraukset, uhrien oikeudet, kansainvälinen lainsäädäntö ja ehkäisy.

Hapon heittäminen tai vitriolage on väkivaltaisen hyökkäyksen muoto. Joskus rikosta kutsutaan happohyökkäykseksi. Hyökkääjät heittävät uhrejaan hapolla tai muilla syövyttävillä aineilla. Yleensä he heittävät sitä kohteiden kasvoihin. He haluavat vahingoittaa ihokudosta, jopa paljastaa ja liuottaa luita. Hyökkäysten seurauksia ovat muun muassa sokeutuminen ja pysyvät arvet kasvoissa ja vartalossa.

Intiassa happohyökkäysten määrä on lisääntynyt. Pelkästään Karnatakassa (jonka pääkaupunki on Bengaluru) on tehty 68 happohyökkäystä vuodesta 1999 lähtien. Nämä ovat vain ilmoitettuja tapauksia. Toisin kuin Intiassa, Bangladeshissa on otettu käyttöön kuolemanrangaistus hapon heittämisestä ja happojen myyntiä tiukasti valvovat lait vuodesta 2002 lähtien. Tärkeä rooli tämän lainsäädännön käyttöönotossa oli Acid Survivors Foundationilla.

Hapon heittäminen on rikos useimmissa maailman maissa. Monissa islamilaisissa maissa on käytössä qisasin eli kostavan oikeuden käsite. Sen avulla uhri voi pyytää, että hyökkääjä runnellaan samalla tavalla. Näin iranilainen tuomioistuin määräsi, että myös tällaisen hyökkäyksen sokaiseman naisen hyökkääjä sokeutetaan.

Vaikutukset uhreihin

Happohyökkäys aiheuttaa usein sekä välittömiä että pitkäaikaisia haittoja. Vaikutukset ovat fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia.

• Fyysiset seuraukset: vakavat palovammat, arpeutuminen, kasvojen ja vartalon kudosvauriot, silmävauriot ja sokeutuminen, infektiot sekä useissa tapauksissa tarve monivaiheisille rekonstruktio- ja plastiikkaleikkauksille.
• Psyykkiset vaikutukset: trauma, posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD), masennus, ahdistus ja itsetunnon romahtaminen.
• Sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset: vaikeudet työllistyä, sosiaalinen leimaantuminen, eristäytyminen ja taloudelliset kustannukset pitkäaikaisesta hoidosta.

Mahdolliset syyt ja motiivit

Happohyökkäykset eivät johdu yhdestä syystä, mutta useita tekijöitä on tunnistettu:

• henkilökohtaiset riidat, kostomotiivi tai suhdekonfliktit;
• seksiin, kosiskeluun tai kieltäytymiseen liittyvä väkivalta — usein uhrit ovat naisia;
• rikollinen väkivallan muoto, jolla pyritään pelotteluun tai kiristykseen;
• helposti saatavilla olevat syövyttävät aineet ja niiden myynnin puutteellinen valvonta.

Laki ja rangaistukset

Hapon heittäminen on rikos useimmissa maissa, ja monet valtiot ovat kiristäneet rangaistuksia sekä säädelleet happojen myyntiä. Esimerkiksi artikkelin alkuperäisissä kappaleissa mainittu Bangladesh on asettanut tiukkoja lakeja ja rangaistuksia, ja Acid Survivors Foundation on ollut merkittävä toimija lainmuutosten edistämisessä. Myös monissa muissa maissa, mukaan lukien Intiassa, on ryhdytty toimiin sekä rangaistusten että uhrien tukimekanismien parantamiseksi.

Tietyissä oikeusjärjestyksissä käytetään myös periaatteita, kuten qisas, joissa rikoksen uhrilla voi olla oikeus vaatia vastaavanlaista rangaistusta. Kansainvälisesti on korostettu tarvetta yhdistää rangaistukset, valvonta (esim. happojen myynnin rajoitukset) ja tukitoimet uhreille.

Ensiapu ja lääketieteellinen hoito

Välitön toiminta on ratkaisevan tärkeää: ensisijaisesti tulee huolehtia uhrin ja omaisten turvallisuudesta ja hakea välitöntä lääketieteellistä apua. Perusneuvot (ei kattava hoito-ohje):

• poista vaatteet, jotka ovat joutuneet kosketuksiin kemikaalin kanssa (varoen levittämistä muualle kroppaankin);
• huuhtele runsaalla vedellä suuria määriä ja jatka huuhtelemista, kunnes ammattimainen apu on saatavilla;
• älä käytä kotikonsteja, voiteita tai neutraalisia kemikaaleja ilman lääkärin ohjeita, koska ne voivat pahentaa tilaa;
• hakeudu mahdollisimman nopeasti sairaalaan, jossa on palovammoihin ja silmävammoihin erikoistunutta hoitoa.

Pitkäaikaishoito voi sisältää laajoja kirurgisia toimenpiteitä, plastiikkakirurgiaa, silmähoitoja sekä psykososiaalista kuntoutusta.

Ennaltaehkäisy ja yhteiskunnallinen toimi

Tehokas ennaltaehkäisy vaatii monipuolisia toimia:

• lainsäädännölliset toimet: happojen myynnin ja säilytyksen tiukka valvonta, rangaistusten koventaminen ja uhrien korvausjärjestelmät;
• koulutus ja tietoisuuden lisääminen: kampanjat, jotka muuttavat asenteita sukupuolten väliseen väkivaltaan ja opastavat vastuulliseen aineiden käyttöön;
• tukipalvelut: helppopääsyiset lääketieteelliset palvelut, psykologinen tuki, oikeusapu ja taloudellinen apu selviytymiseen;
• järjestöjen ja yhteisöjen rooli: kansalaisjärjestöt, kuten Acid Survivors Foundation, sekä muut paikalliset toimijat auttavat uhrien puolustamisessa, kuntoutuksessa ja lainsäädännön kehittämisessä.

Miten yhteisö voi auttaa

• ilmoita rikoksesta poliisille ja tue uhria hakeutumaan välittömään hoitoon;
• tarjoa psykologista ja käytännön tukea — esimerkiksi auttamalla yhteydenotoissa terveydenhuoltoon ja oikeusavun järjestämisessä;
• osallistu tietoisuustyöhön, lahjoita tai tee vapaaehtoistyötä luotettaville järjestöille, jotka tukevat uhreja ja tekevät ennaltaehkäisevää työtä.

Yhteenveto

Hapon heittäminen on vakava ja julma rikos, jolla on pysyviä seurauksia uhreille. Ratkaisut vaativat yhdistelmän lainsäädäntöä, valvontaa, nopeaa lääketieteellistä apua sekä pitkäjänteistä kuntoutusta ja yhteiskunnallista muutosta. Kansainvälinen yhteistyö ja paikallisten järjestöjen työ ovat keskeisiä uhreille tarjottavan avun ja ennaltaehkäisyn kehittämisessä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on haponheitto?

K: Mitkä ovat happohyökkäyksen seuraukset?

K: Kuinka monta raportoitua happohyökkäystapausta Karnatakassa on ollut vuodesta 1999 lähtien?

Kysymys: Mitä lainsäädäntöä Bangladesh on ottanut käyttöön happojen myynnin valvomiseksi?

K: Onko hapon heittäminen rikos useimmissa maissa ympäri maailmaa?

Kysymys: Tunnustaako islamilainen laki qisasin eli kostavan oikeudenmukaisuuden happohyökkäysten uhreille?

Hae kirjaimella