Norjan saamelaiset
Norjan saamelaiset ovat osa etnistä ryhmää, joka elää myös Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä.
Norjassa saamelaisten ydinalue sijaitsee neljässä kunnassa Finnmarkin läänissä ja yhdessä kunnassa Tromsin läänissä: Kautokeino, Karasjok, Porsanger, Tana og Nesseby ja Kåfjord.
Ydinalue sijaitsee Norjan Sapmin (tai Lapin) alueella. (Lappi kuuluu neljään maahan: Norjaan, Ruotsiin, Suomeen ja Venäjään).
Norjan saamelaiskielet ovat pohjoissaame (fi), lule saamen kieli (fi) ja eteläsaamen kieli (fi).
Hallituksen määritelmä
"[P]eiden, jotka haluavat äänestää" tai jotka haluavat olla "saamelaisparlamentin (en) jäseniä, on rekisteröidyttävä saamelaisiksi". Saamelaisjärjestöt, kuten Pohjoismaiden saamelaisneuvosto, alkoivat käyttää saamelaismääritelmiä 1950-luvulla, ja niistä tuli osa Norjan lainsäädäntöä vuonna 1987. Saamelaiseksi määritellään henkilö, joka: 1) jonka äidinkieli on saame tai jonka isä tai äiti tai jompikumpi isovanhemmista puhuu saamea äidinkielenään tai 2) joka pitää itseään saamelaisena ja elää täysin saamelaisyhteisön sääntöjen mukaisesti ja jonka saamelaiskäräjiä edustava elin on tunnustanut saamelaiseksi tai 3) jonka isä tai äiti täyttää edellä mainitut saamelaisuuden edellytykset".
Historia
"Arkeologiset tutkimukset osoittavat, että saamelaisiksi tunnistettu kulttuuri syntyi Skandinavian niemimaalla 1500 ja 1000 eKr. välisenä aikana."
"[R]ecorded reference to the Sami", was made as early as 98 A.D. - by Tacitus .
Yhden kertomuksen (tai kuvauksen) vuodelta 896 kertoi Alfred Suurelle Hålogalandin (fi) Ohthere - norjalainen päällikkö, jolla oli yhteyksiä Englannin kuninkaan hoviin.
[Vanha] norjalainen kirjallisuus, kuten islantilaiset saagat kertovat saamelaisista; "Olav Tryggvasonin saagassa kerrotaan, että kuningas tappoi ison miehen, joka oli "peikkoviisas", ja "häntä seurasi suuri määrä suomalaisia aina kun hän tarvitsi heitä". ("Suomalaiset" on nimitys, joka joskus tarkoitti "saamelaisia").
Saamelaisten saaminen vaihtamaan uskontonsa kristinuskoon: 1700-luvulla pietisti Thomas von Westen johti lähetystyötä (saamelaisten keskuudessa), jota on kutsuttu koordinoiduksi (tai erityiseksi) ponnistukseksi. "Noin sata vuotta myöhemmin Niels Vibe Stockfleth työskenteli saamelaisten keskuudessa ja käänsi [Raamatun] Uuden testamentin" [yhdelle saamen kielistä].
Dovrefjellissä Harald Hardradan ollessa kuningas porojen pitäminen tuotti voittoa, ja liiketoiminta oli suurimmillaan.
Kun nämä saamelaiset (Norjassa), joilla oli porolaumoja, muuttivat laumojaan (joka vuosi), he olivat vuorovaikutuksessa rannikolla pysyvästi asuvien ihmisten kanssa; vuorovaikutukseen kuului myös verdde: mukavuusystävyys; esimerkiksi saamelaiset tarvitsivat maitoa ja kalaa oltuaan tasangolla (tai ylängöllä) muutaman viikon ajan; saamelaiset saattoivat tarvita laitteiden korjausta; kauppaa käytiin: Rannikon ihmiset vaihtoivat kalaa poronlihaan.
Pohjois-Norjan rannikolla pysyvästi asuvat ihmiset olivat [suurelta osin] saamelaisia; näillä saamelaisilla oli vakituinen asunto, ja näiden saamelaisten oli helpompi lakata käyttäytymästä kuin saamelaiset; joillakin alueilla saamelaiset eivät saaneet omistaa maata; jotkut saamelaiset muuttivat nimensä norjalaisemmilta kuulostaviksi (ja sellaisista sukunimistä kuin Sæter, Strømeng ja Kalvemo tuli uusia sukunimiä).
Saamen kieli [suurelta osin] katosi rannikkosaamelaisten keskuudessa. Saamelaiset, jotka harjoittivat poronhoitoa, ja rannikkosaamelaiset menettivät vähitellen läheisen yhteyden [näiden kahden ryhmän välillä].
Saamelaisten "norjalaistamiseen" tähtäävä politiikka
"Saamen kieli ja kulttuuri pyrittiin organisoidusti hävittämään [tai hävittämään], jotta saamelaiset voitaisiin sulauttaa norjalaiseen yhteiskuntaan". Saamelaisten "norjalaistamiseen" tähtäävää politiikkaa harjoitettiin 1840-luvun lopusta 1980-luvulle asti.
"1840-luvun lopusta 1950-luvulle lähetyssaarnaajat, maatalousasiantuntijat ja koulunopettajat" yrittivät "norjalaistaa saamelaisia"; "ensimmäinen virallinen parlamentin laki saamelaisten norjalaistamisesta annettiin vuonna 1848": "Hallitusta pyydetään tutkimaan ... [selvittää, pitäisikö ja missä määrin] olla tilaisuus antaa norjalaisille lappalaisille, erityisesti rannikkoalueilla asuville , norjan kielen opetusta näiden ihmisten valistamiseksi, ja että heidän havaintojensa tuloksesta raportoidaan seuraavalle eduskunnalle'".".
[Norjan] viranomaiset [tai hallitus] antoivat "kielidirektiivin (tai -säännön) vuonna 1880, jota" "tiukennettiin vuonna 1898". Siinä" sanottiin, että "opettajien niissä piirikunnissa, joissa lappia ... ja suomea (kvænsk) saa käyttää julkisten koulujen opetuksen helpottamiseksi, on tehtävä kaikkensa levittääkseen norjan kielen tuntemusta ja pyrittävä edistämään sen käyttöä niissä piireissä, joissa he työskentelevät."". Lisäksi "hallituksella oli kouluille tärkeä tavoite: Koulualueilla ei saanut kuulla yhtään saamen sanaa" [tai koulurakennuksissa].
"Viranomaiset käyttivät norjalaistamistyön toteuttamiseen myös taloudellisia toimenpiteitä, muun muassa maalakia. Eräässä asetuksessa [tai lain osassa] vuodelta 1902" sanotaan, että "myynti [maasta] voidaan tehdä vain Norjan kansalaisille ... jotka osaavat puhua, lukea ja kirjoittaa norjan kieltä ja käyttää sitä päivittäin".
Vuonna 1922 nimitetyn "parlamentaarisen koulukomission" raportissa sanottiin, pystymättä osoittamaan [ todisteita], "että saamelaiset ovat vähemmän koulutettavissa [tai oppimiskykyisiä] kuin muut"; raportissa sanottiin myös, että saamelaiset ovat vähemmän lahjakkaita ja että "saamelaiskulttuuri ei sovellu kehitykseen".
Noin vuodesta 1850 alkaen hallitus harjoitti Fornorskning-politiikkaa [pyrki poistamaan saamelaiskulttuurin]. Klassekampen-lehdessä julkaistun artikkelin mukaan politiikka oli hyvin kovaa [saamelaisia kohtaan]. Fornorskning-politiikka jatkui paikoin 1980-luvulle asti.
Yhdistysten perustaminen
[Mahdollisesti ensimmäinen] saamelaisyhdistys (Norjassa) perustettiin uudenvuodenviikonloppuna vuonna 1911: Buolbmag Same Særvve, Polmakin kunnassa.
Poronhoito
Saamelaiset harjoittavat poronhoitoa, joka on eräänlainen karjankasvatusmuoto, Vienanmeren ja [länteen ja etelään, Venäjän Kuolan niemimaan, Suomen, Ruotsin ja Norjan kautta Norjan Hedmarkin lääniin] välillä.
Poronhoidossa "saamelaiset kulkevat [porolaumojensa] kanssa vakiintuneen syklin mukaisesti"; sykli varmistaa, "että" [porot] voivat syödä kunnolla vuoden eri vuodenaikoina [tai eri vuodenaikoina]. Esimerkiksi kevätvaellus kesälaitumille, joilla on runsaasti erilaisia ruohoja ja yrttejä, tapahtuu juuri ennen uusien vasojen syntymää toukokuussa. Kesä on aikaa, jolloin vasikat kasvavat ja aikuiset eläimet saavat voimia pitkän ja ankaran talven jälkeen".
Saamelaiset ovat poronhoitoa harjoittavia nomadeja. He elivät kylmässä ympäristössään kesyttämällä poroja. Lappalaiset pystyivät saamaan hirvistä kaiken tarvitsemansa. He söivät pääasiassa lihaa, maitoa ja juustoa. Heidän vaatteensa valmistettiin poronnahoista ja villasta. Myös heidän telttansa tehtiin poronnahoista. Villavaatteet olivat kauniisti koristeltuja.
Lappalaiset suojelivat laumoja ja kulkivat niiden mukana, kun ne siirtyivät kesälaitumilta talvilaitumille. He käyttivät poroja vetämään rekiä, joilla he kuljettivat tarvikkeita. Talvella laumat siirtyivät etelään puiden kasvupaikalta. Lappalaiset asuivat lähistöllä hirsistä tai nurmikosta tehdyissä kodeissa.
Talvivaatteet valmistettiin poronnahkakerroksista. Sisäkerrosta pidettiin niin, että turkki oli sisäänpäin henkilön ihoa kohti. Toista kerrosta pidettiin turkki ulospäin. Myös saappaat valmistettiin turkiksesta ja vuorattiin lyhyen kesän aikana kerätyllä ruoholla. Joka ilta ruoho otettiin pois ja kuivattiin nuotiolla, jotta se olisi valmis käytettäväksi seuraavana päivänä. Näin lappilainen saattoi olla lämmin ja mukava kylmälläkin säällä.
Nykyään vain harvat lappalaiset seuraavat vielä laumoja. Nämä harvat käyttävät nykyaikaisia työkaluja muinaisella vaelluksellaan. He käyttävät moottorikelkkoja porojen paimentamiseen ja kiväärejä niitä jahtaavien susien tappamiseen. Jopa helikoptereita ja radioita käytetään porojen paikantamiseen ja siirtämiseen. Suurin osa lappalaisista asuu nykyään pienillä maatiloilla jossakin Lapin neljästä kansakunnasta. He kasvattavat viljelykasveja ja eläimiä, mukaan lukien muutamia poroja, tyydyttääkseen tarpeensa. Poronlihan myynti on tärkeä tulonlähde lappalaisille.
Lappalaiset varoivat tuhlaamasta mitään, mitä he saivat poroista. Poroista otettiin maitoa juotavaksi tai juustoa varten. Liha otettiin ruoaksi. Veri pakastettiin ja siitä tehtiin keittoa ja pannukakkuja. Luista ja sarvista veistettiin veitsiä ja vyönsolkia. Jänteitä käytettiin ompelulankana. Puhdistettuja mahoja käytettiin maidon tai juuston kuljettamiseen. Kuolleen poron kaikki osat käytettiin.
Sami käsityöt
Saamelaisia käsitöitä kutsutaan nimellä duodji (fi:). Miehet valmistavat puista, luusta ja sarvista veitsiä, rumpuja ja "guksi" (nupukuppeja). Naiset valmistavat nahasta ja juurista gakti-vaatteita. Naiset myös kutovat koreja koivusta ja kuusesta.
Samin vaatteet
Saamelaisten vaatteita kutsutaan "gaktiksi", ja ne on alun perin valmistettu poronnahasta, mutta nykyään ne on yleensä valmistettu villasta, puuvillasta tai silkistä. Yleensä miehille ja naisille on erilaisia vaatteita.
Uskonto ja hengellisyys
Saamelainen shamanismi on saamelaisten pääuskonto. Uskomukset liittyvät maahan, eläimiin ja yliluonnolliseen. Karhunpalvontaa harjoitetaan jonkin verran. Saamelainen shamanismi on polyteistinen uskonto. Se uskoo, että on olemassa monia jumalia. Saamelaisia shamaaneja kutsutaan nimellä "Noadi". On olemassa joitakin "viisaita miehiä" ja "viisaita naisia", jotka yrittävät parantaa sairaita ihmisiä. He käyttävät rituaaleja ja yrttilääkkeitä. Jotkut saamelaiset ovat vaihtaneet uskomuksensa kristinuskoon. He liittyvät joko Venäjän ortodoksiseen kirkkoon tai luterilaiseen kirkkoon.
Populaarikulttuurissa
Snorri Sturlusonin (1178-1241) julkaisuissa kerrotaan, että saamelainen nainen, Snøfrid, meni naimisiin Harald Fairhairin kanssa; lisäksi yhdestäkään hänen lapsestaan tai lapsenlapsestaan ei tullut kuningasta; vasta kun Harald Hardradasta tuli kuningas, hänen verensä tuli osaksi kuninkaallista sukua.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on saamelainen etninen ryhmä?
V: Saamelaisryhmä on Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä asuva kansanryhmä.
Q: Missä on saamelaisten ydinalue Norjassa?
V: Saamelaisten ydinalue Norjassa sijaitsee neljässä kunnassa Finnmarkin läänissä ja yhdessä kunnassa Tromsin läänissä: Kautokeino, Karasjok, Porsanger, Tana og Nesseby ja Kåfjord.
Kysymys: Mikä on Lappi ja kuinka monessa maassa se sijaitsee?
V: Lappi on alue, joka sijaitsee neljässä maassa: Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä.
K: Mitä saamen kieliä Norjassa puhutaan?
V: Norjassa puhuttuja saamen kieliä ovat pohjoissaame (fi), lule saamen kieli (fi) ja eteläsaamen kieli (fi).
K: Mikä on saamelaisten ydinalueen nimi Norjassa ja missä se sijaitsee?
V: Norjan saamelaisten ydinalue sijaitsee neljässä kunnassa Finnmarkin läänissä ja yhdessä kunnassa Tromsin läänissä, ja sen nimi on Sapmi (tai Lappi).
K: Missä kunnissa saamelaisten ydinalue sijaitsee Norjassa?
V: Kunnat, joissa saamelaisten ydinalue Norjassa sijaitsee, ovat Kautokeino, Karasjok, Porsanger, Tana og Nesseby ja Kåfjord.
K: Kuinka monessa maassa saamelaiskansaa on?
V: Saamelaisten etninen ryhmä on läsnä neljässä maassa: Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä.
