Pizza on italialainen ruoka, jonka nykyinen muoto syntyi Italiassa, erityisesti Napolin alueella. Peruspizza koostuu taikinasta, kastikkeella peitetyistä täytteistä ja usein sulatettavasta juustosta. Klassinen kastike on tomaattikastike, mutta käytössä on myös voipohjaisia tai öljypohjaisia kastikkeita. Pizzan pohjaa kutsutaan yleisesti leivän palaksi tai pizzapohjaksi.

Historia lyhyesti

Vaikka litteitä leipiä on syöty eri kulttuureissa vuosisatojen ajan, nykypizzan uskotaan syntyneen neapoliittisessa keittiöstä 1700–1800-luvuilla. Tunnettu tarina kertoo, että 1800-luvun lopulla pizzamestari Raffaele Esposito teki kuningatar Margheritalle pizzan, jonka täytteinä olivat tomaatti, mozzarella ja basilika – värit, jotka muistuttavat Italian lippua. Tämän sanotaan olevan modernin pizza Margheritan alkuperä.

Täytteet ja makuvaihtoehdot

Pizzaan voidaan laittaa lähes mitä tahansa. Yleisimmät perusainekset ja täytteet ovat:

  • Juusto (esim. mozzarella, parmesaani, pecorino)
  • Tomaatit ja tomaattikastike
  • Makkara, kinkku ja muut lihatuotteet
  • Pepperoni (erityisen suosittu Yhdysvalloissa)
  • Vihannekset kuten sipuli, paprika, sienet ja artisokansydämet
  • Yrttimausteet ja aromit kuten yrtit ja erityisesti basilika
  • Muita kastikevaihtoehtoja ja täydennyksiä, kuten pesto, oliiviöljy, chili ja valkosipuli

Eri maissa ja alueilla on kehitetty omia suosikkejaan ja erikoisuuksia — samalla periaatteella, mutta erilaisilla paikallisilla täytteillä.

Valmistus ja tekniikka

Peruspizzapohjan valmistukseen tarvitaan yleensä vehnäjauhoja, vettä, hiivaa, suolaa ja usein hieman oliiviöljyä. Taikina vaivataan, annetaan kohota ja muotoillaan käsin tai kaulimella. Täytteet lisätään vasta juuri ennen paistamista.

  • Uunilämpötila: Neapolitan-tyyppinen pizza paistetaan perinteisesti puulämmitteisessä uunissa erittäin kuumassa (noin 430–480 °C) ja valmista tulee 60–90 sekunnissa. Kotiuuneissa käytetään tavallisesti 250–300 °C ja paistoaika on pidempi (7–12 minuuttia).
  • Paistomenetelmät: puu- tai kiviuuni, pizzakivi tai teräspohja, kiertoilmauuni tai erikoispizzauunit.
  • Täytejärjestys: tavallisesti ensin kastike, sen jälkeen juusto ja lopuksi muita täytteitä; herkät yrtit lisätään usein vasta paiston jälkeen.

Lajikkeita ja alueellisia eroja

Pizzaa on monenlaista. Tunnettuja tyyppejä ovat esimerkiksi:

  • Neapolitan (aidon napolilaisen pohjan pehmeä ja ilmava reunus)
  • Roman (ohut ja rapsakka pohja)
  • Sicilian (paksumpi, laatikkomainen pohja)
  • New York -tyyli (ohut pohja, jota leikataan usein viipaleiksi)
  • Chicago deep-dish (syvä, piirakkamainen pizza runsailla täytteillä)

Säilytys, ravinto ja erikoisruokavaliot

Tuore pizza on parhaimmillaan heti paistettuna. Jääkaapissa jäämät säilyvät 2–3 päivää; peitä hyvin. Uudelleenlämmitettäessä kannattaa käyttää uunia tai paistinpannua, jotta pohja pysyy rapsakkana. Pizza voi olla energia- ja rasvapitoista, riippuen täytteistä ja juuston määrästä — annostelu, täytteiden laatu ja pohjan valmistustapa vaikuttavat ravintoarvoihin.

Nykyään tarjolla on myös runsaasti vaihtoehtoja: gluteenittomat pohjat, täysjyvävaihtoehdot, kasvis- ja vegaanitäytteet (juuston korvikkeet ja paljon vihanneksia), jolloin pizza sopii monenlaisille ruokavalioille.

Tarjoilu ja nauttiminen

Pizza tarjoillaan usein viipaleina ja seuraksi sopivat esimerkiksi salaatti, oliivit, raastejuusto, oliiviöljy tai chilihiutaleet. Pizzan jakaminen ystävien kanssa on myös osa sen sosiaalista luonnetta — se on helppo ja monipuolinen ruoka juhliin, arkeen ja take-away-käyttöön.

Yhteenvetona: Pizza on alun perin Italiasta peräisin oleva ruokalaji, joka on levinnyt maailmanlaajuisesti ja muuttanut muotoaan paikallisten mieltymysten mukaan. Perinteiset täytteet kuten juusto, makkara, pepperoni, vihannekset, tomaatit, mausteet ja yrtit — erityisesti basilika — ovat edelleen suosittuja, mutta pizzan luovuus tunnetusti tuntee vain mielikuvituksen rajat.