Bastide | linnoitettu kaupunki

Bastidi on linnoitettu kaupunki. Niitä rakennettiin pääasiassa Etelä-Ranskaan keskiajalla. Useimmat bastidit rakennettiin vuosien 1229 ja 1373 välisenä aikana, Albigenserin ristiretken ja sadan vuoden sodan välisenä aikana. Nykyään bastideja on noin 400. Kaikilla on keskusaukio ja suorakulmainen katujako. Kauppatorin varrella taloissa on kaarihuoneet. Ne rakennettiin yleensä paikoille, joita oli helppo puolustaa, kuten kukkulan huipulle tai tasangolle.

Tunnettuja bastideja ovat nykyään Carcassonne ja Andorra la Vella.

Bastidit ovat kaupunkeja, joille on ominaista pääaukio, jossa on kaarihalleja. Tämä on Monpazierin kaupungissa, Dordognen alueella.

Yleiskatsaus

Bastidit ovat keskiaikaisia kaupunkeja. Niiden perustamisesta on annettu perustamislaki (laki, jolla ne perustetaan). Niistä on usein kirjoitettu historiallisia asiakirjoja. Joskus ne ovat suunniteltuja kaupunkeja, ja yleensä vain yksi arkkitehti (tai yksi lordi) suunnittelee ne. Ne rakennettiin usein sinne, missä oli jo kylä tai historiallisesti merkittävään paikkaan. Niitä rakennettiin joskus myös sinne, missä ihmiset ostivat ja myivät paljon tavaroita (esimerkiksi kauppateiden risteyskohtiin).

Pariisin sopimusta (1229) pidetään toisinaan perustamisasiakirjana, joka mahdollisti nykyaikaisten kaupunkien ja linnojen rakentamisen. Sopimus itsessään päätti Albigenserin ristiretken. Yksi ensimmäisistä rakennetuista linnoista oli Montauban. Montaubanista tuli kaupunki vuonna 1144. Jotkut kuitenkin pitävät vuonna 1133 perustettua Mont-de-Marsania bastidina.

Käyttötarkoitus

Suurin osa linnoista rakennettiin maaseudulle. Ne palvelivat pääasiassa paikallisen kaupan (yleensä maatalouden) tarpeita. Muutamat niistä rakennettiin paikkoihin, joita oli helppo puolustaa. Toiset rakennettiin sinne, missä niitä oli mahdollista puolustaa, mutta useimmat linnakkeet rakennettiin yksinkertaisesti sinne, missä niitä tarvittiin. Aika, jolloin ne rakennettiin, oli alueella rauhallista aikaa.

Bastidien rakentajat

Bastideja rakensivat ihmiset, joilla oli korkea yhteiskunnallinen asema, kuten:

Toulousen kreivit Raymond VII ja Poitiersin Alphonse.
Ranskan kuninkaat Ludvig IX, Philippe III ja Philippe IV.
Englannin kuninkaat Edward I, Edward II ja Edward III.
Korkea-arvoiset seneschalit Doat Alaman, Eustache of Beaumarchès ja Jean of Grailly. He tekivät tämän herrojensa nimissä.
Paikalliset herrat, nimittäin Foixin, Commingesin ja Astaracin kreivit.
Uskonnolliset viranomaiset, kuten luostarit ja luostarit.

Rakenneosat

Keskusaukio

Kaikkien bastidien tärkein piirre on keskeinen, avoin paikka tai aukio. Sitä käytettiin toreihin, mutta myös poliittisiin ja sosiaalisiin kokoontumisiin. Tyypillinen aukio (joka oli luultavasti mallina muille bastideille) sijaitsee Montaubanissa.

Yleensä on vain yksi neliö. Saint-Lys ja Albias eroavat toisistaan, koska niissä on kaksi aukiota, yksi torille ja yksi kirkolle.

Neliötä käytetään myös jakamaan kaupunki kaupunginosiin. Yleensä se sijaitsee liikennettä kuljettavan pääkadun (akselin) ulkopuolella. On olemassa kolme mahdollista pohjaratkaisua:

täysin suljettu: Aukio ei kosketa mitään katua. Nämä ovat hyvin harvinaisia; Tournayssa on yksi esimerkki, jonka koko on 70 metriä (230 jalkaa) x 72 metriä (236 jalkaa)).
yksiakselinen: Tämä johtuu bastidin yksiakselisesta rakenteesta. Kaikki tiet kulkevat yhteen suuntaan ja ovat yhdensuuntaisia. Paikoin teiden välissä on kujia. Aukio on sijoitettu kahden tien väliin. Nämä aukiot ovat yleensä 50 metristä 55 metriin (180 jalkaa) molemmin puolin.
ruudukkoasetelma; perustuu yleensä Montaubanin neliöön.

Yleensä aukioksi käytettiin bastidin tasaisinta paikkaa.

Kirkko

Hyvin harvoja tapauksia lukuun ottamatta kirkko ei sijainnut keskusaukiolla. Yleensä se sijaitsi vinossa ja oli viistosti aukiolle päin. Yksi harvoista poikkeuksista on Villefranche-de-Rouergue.

Talot

Oli olemassa selkeät säännöt siitä, miten taloja voitiin rakentaa bastidiin. Talojen julkisivujen oli oltava samassa linjassa. Myös talojen välissä oli oltava pieni tila. Eri asuntotontit olivat kaikki samanlaisia, 8 m (26 jalkaa) x 24 m (79 jalkaa) oli yleinen koko. Tontteja oli vain rajallinen määrä. Ne vaihtelivat 10:stä useisiin tuhansiin (Grenade-sur-Garonnessa 3 000).

Kadut

Kadut olivat yleensä 6 m - 10 m (33 ft) leveitä, joten vaunut mahtuivat kulkemaan niiden läpi. Ne kulkivat talojen julkisivuja pitkin. Katujen välissä kulkee kujia, jotka ovat yleensä vain 5 m (16 ft) - 6 m (20 ft) leveitä. Joskus ne ovat vain 2 m (7 ft) - 2,5 m (8 ft) leveitä. Bastideissa oli yleensä yhdestä kahdeksaan katua.

Kaupungin muurit

Kun linnakkeet perustettiin, useimmilla ei ollut kaupunginmuuria tai linnoituksia. Tämä johtui siitä, että historia oli rauhallista aikaa. Niitä lisättiin myöhemmin. Tämä tehtiin joko erityisellä verolla tai lailla, jonka mukaan kaupungin asukkaiden oli autettava muurien rakentamisessa. Hyvä esimerkki on Libourne. Kymmenen vuotta kaupungin perustamisen jälkeen ihmiset pyysivät rahaa kaupungin muurien rakentamiseen. Kun he olivat saaneet rahat, he käyttivät ne muurien rakentamisen sijasta kaupunkinsa kaunistamiseen.

Satavuotisen sodan alussa monet linnakkeet, joilla ei ollut kaupunginmuuria, tuhoutuivat. Jotkut muut rakensivat nopeasti kivimuurit suojellakseen kaupunkia.

Tyypillinen aukio bastiden huipulla.

Kastellin pohjapiirros

Bastideissa on erilaisia pohjaratkaisuja. Usein jokaista pohjaratkaisua varten oli olemassa bastidi, joka toimi esimerkkinä muille bastideille. Yleisin pohjapiirros lähti kahdesta kohtisuorassa olevasta kadusta. Uudet kadut tehtiin kahden alkuperäisen kadun suuntaisiksi. Tämä johti yleensä suorakulmaiseen ruutukaavaan.

Strukturoimaton bastidi

Näyttää siltä, että näitä linnakkeita rakennettaessa ei ollut mitään suunnitelmaa. Tämä saattoi johtua seuraavista syistä:

Ne rakennettiin paikkaan, jossa oli jo kylä tai kylä, ja bastidin oli sallittava rakennukset.
Bastidissa asui hyvin vähän ihmisiä (mikä tarkoittaa, että bastidin syy epäonnistui).
Niitä rakentaneilla herroilla oli vain vähän tai ei lainkaan valtaa toteuttaa ideoitaan käytännössä.

Esimerkki tällaisesta linnakodista on La Bastide-de-Bousignac.

Ympyränmuotoinen bastidi

Bastidien ympyrän muotoilu oli hyvin harvinaista. Ainoa säilynyt esimerkki on Fourcèsissa.

Kotelotyyppi

Olemassa olevan pienen kylän tai kyläkunnan ympärille rakennettiin ympäröiviä bastideja. Siellä oli jo kirkko tai pieni taloryhmä. Kun uusia taloja rakennettiin, ne lisättiin alkuperäisten rakennusten ympärille.

Yksiakselinen rakenne

Kaksi porttia yhdistää yksi pääkatu. Tämä muodostaa akselin, jonka ympärille linnakeskus on rakennettu. Nämä ovat melko yleisiä, ja noin 30-40 prosenttia kaikista bastideista käyttää tätä mallia. Ne sijaitsevat hyvin usein tasaisella maalla. Aukio muodostuu usein siten, että pääkatua suurennetaan. Hyvin usein on kujia, jotka kulkevat kohtisuoraan pääkatua vastaan. Tämä pohjapiirros on helppo muuttaa paikalliseen maisemaan sopivaksi.

Yksi esimerkki yksiakselisesta linnasta on Gimont. Gimont on 1 000 metriä pitkä ja vain 300 metriä leveä. Joskus on toinen katu, joka kulkee pääakselin suuntaisesti. Kaupunginaukio muodostuu näiden kahden kadun väliin.

Kaksiakselinen rakenne

On kaksi pääkatua, akseleita, jotka ovat kohtisuorassa (muodostavat suoran kulman). Kaikki muut kadut ovat suorassa kulmassa tai yhdensuuntaisia jommankumman pääkadun kanssa. Kaupunginaukio on hyvin usein keskustassa tai hyvin lähellä keskustaa. Koko kaupunki on joko suorakaiteen, neliön, kuusikulmion tai soikion muotoinen. Tämä pohjapiirros oli käytössä bastidiliikkeen huippuaikoina.

Bastidin tekeminen

Uuden bastidin rakentaminen edellyttää muutamia vaiheita, jotka ovat seuraavat:

Valitaan paikka, jonne baside voidaan rakentaa.
Nimen valitseminen; on olemassa erilaisia vaihtoehtoja:

Kansalaisuuden etuoikeuksista kertominen: Villefranche, La Bastide.
Monségur tai Montastruc kertovat siitä, että paikkaa oli helppo puolustaa tai että siellä oli mukava asua.
Nimi kertoo vieraista kaupungeista, joissa herra on vieraillut lähtiessään ulkomaille, kuten ristiretkelle tai sotaan: Mutta myös Brugge (Brugge, myös Flanderissa) ja Gan (Gent, Belgiassa).
Perustajan aatelismiehen nimi, esimerkiksi Libourne on nimetty Leyburnin mukaan.
Kuninkaan auktoriteetti: Montréal (tarkoittaa: kuninkaan vuori).

Maan omistaneet ja kaupungin (yhteis)perustaneet aatelismiehet tekevät sopimuksen.
Piirretään suunnitelma siitä, miltä kaupungin pitäisi näyttää.

Kun kaikki nämä vaiheet on tehty, linnaa ei ole vielä perustettu. Seuraava vaihe on houkutella ihmisiä asumaan uuteen kaupunkiin. Tämä tehdään tekemällä tullikartasto. Tässä kartastossa ei kerrota niinkään tulleista, vaan pikemminkin etuoikeuksista, joita siellä asuvat (kansalaiset) saavat. Näitä etuoikeuksia voi olla monenlaisia:

Perustuu veroihin: Kaupungissa asuvien on maksettava vähemmän veroja.
Perustuu tiettyyn oikeudelliseen asemaan.
Perustuu kunniamerkkeihin.

Bastides halusi houkutella ihmisiä, joiden pitäisi tulla asumaan sinne. Siksi he tarjosivat tasa-arvoa niille, jotka tulivat asumaan sinne. He saivat sen näyttämään siltä, että kansalaisilla oli yhtäläiset oikeudet ja että he olivat vapaita.

Bastidien oikeudellinen perusta

Keskiajalla yhteiskuntajärjestelmä oli hyvin kiinteä ja muuttumaton. Keskiajan lakijärjestelmä rakentui sen varaan, että yhteiskunta ei muuttunut. Jokaisella oli oma paikkansa järjestelmässä, ja he pysyivät siinä. Bastidia rakentaneet herrat eivät halunneet muuttaa yhteiskuntajärjestelmää. He halusivat vain pieniä paikallisia parannuksia. Yleensä maata, jolle linnakuja rakennettiin, ei kehitetty. Maan omistavat herrat eivät tienanneet sillä paljon rahaa. He rakensivat bastideja, koska he toivoivat saavansa maasta enemmän voittoa.

Näistä syistä ihmiset, joilla oli jo sosiaalinen asema (maaorjat, aateliset ja papit), eivät voineet asettua bastidiin. Muutamat köyhät aatelismiehet antoivat maansa kaupungille ja aloittivat kauppiasuransa, koska näin he pystyivät ansaitsemaan aiempaa enemmän rahaa.

Kaupungissa asuvat ihmiset näyttivät vapailta, mutta tällä vapaudella oli rajansa:

Kun he tulivat kaupunkiin, heillä oli yhtäläiset mahdollisuudet päästä asumaan kaupunkiin ja päästä kansalaiseksi (kaikki bastidissa asuneet ihmiset eivät olleet kansalaisia).
Paperilla kaikilla kansalaisilla oli samat oikeudet ja velvollisuudet.

Miehillä ja naisilla ei ollut yhtäläisiä oikeuksia. Naiset mainitaan usein perusoikeuskirjassa, ja heillä on joitakin oikeuksia:

Useimmissa bastideissa aviomiehillä ei ollut oikeutta hakata vaimoaan.
Avioliitossa on erityisiä myötäjäisiä koskevia sääntöjä. Joskus jopa miesten on maksettava ne.

Lepraiset eivät yleensä olleet tervetulleita kaupunkiin. Eräissä bastideissa oli erityisiä paikkoja, joissa heitä hoidettiin, mutta yleensä heidät suljettiin sosiaalisen elämän ulkopuolelle. Heidän oli pidettävä erityisiä merkkejä osoittaakseen, että he olivat sairaita, eivätkä he voineet lähestyä tavallisia ihmisiä.

Toinen ihmisryhmä, joka ei yleensä ollut tervetullut, olivat juutalaiset. Alussa ei ollut ongelmia, mutta myöhemmin juutalaisia vainottiin. Ranskan Filip IV ei sallinut vuonna 1306 juutalaisten asua Ranskassa. Hän takavarikoi heidän omaisuutensa ja myi ne.

Peruskirja

Monflanquinin tullikirja

Tämä on Monflanquinin tullikirja. Se on kirjoitettu vuonna 1256.

(Numerot on lisätty lukemisen helpottamiseksi. ) (Linkit on lisätty ymmärtämisen helpottamiseksi.)

Alphonse, tervehdin sinua, joka luet tämän kirjeen. Ilmoitan teille, että olemme antaneet Agenin hiippakunnassa sijaitsevan Monflanquinin linnakkeemme asukkaille seuraavat vapaudet ja tavat.

Tietäkää, että meiltä tai seuraajiltamme ette saa tässä kaupungissa mitään Quêtea, Taillea tai droit de gîtea. Ette myöskään peri minkäänlaisia tukia, elleivät asukkaat sitä halua.
Kaupunkimme nykyiset asukkaat ja ne, jotka aikovat asua täällä, voivat myydä, lahjoittaa tai siirtää kaiken irtaimen ja kiinteän omaisuutensa kenelle tahansa. He eivät kuitenkaan voi luovuttaa kiinteää omaisuuttaan kirkolle, luostarille tai sotilasjärjestölle, elleivät he kunnioita niiden herrojen oikeutta, joilta he omistavat läänityksiä.
Kyseisen kaupungin asukkaat voivat antaa tyttärensä vapaasti avioliittoon kenelle haluavat. He voivat ylentää poikansa kirkon palvelukseen.
Emme pidätä ketään kaupungin asukasta. Emme satuta heitä. Emme vie hänen tavaroitaan, jos hän on luvannut, ettei ole rikkonut mitään lakia. Tämä ei koske murhaa, jonkun kuolemaan siunaamista eikä muita. Näissä tapauksissa hänen tavaransa toimitetaan meille.
Jos tulee pyyntö tai valitus, edustajamme ei voi pyytää ketään tämän kaupungin asukasta todistamaan bastidin ulkopuolella tapahtuneista tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet kaupungin sisällä. Poikkeuksena tästä on, jos asukkaat pyytävät sitä.
Jos tämän kaupungin asukas kuolee ilman testamenttia, ilman lapsia, eikä kukaan muu tule hakemaan perintöä, edustajamme valitsevat kaksi henkilöä, jotka vartioivat tavaroita. He vartioivat niitä vuoden ja päivän ajan. Jos joku, joka voi oikeutetusti vaatia perintöä tuossa ajassa, kaikki tavarat annetaan hänelle. Muille herroille kuuluvat kiinteät esineet annetaan heille takaisin. Tämä tapahtuu sen jälkeen, kun kuolleen henkilön velat on maksettu Agenin hiippakunnan tapojen mukaisesti. Tämä edellyttää, että velka voidaan osoittaa selvästi vuoden aikana.
Kaupungin asukkaiden kirjoittamat testamentit, joissa on luotettava todistaja, ovat päteviä. Näin on, vaikka niitä ei olisi laadittu kaikkia lain edellyttämiä sääntöjä noudattaen. Ainoa ehto on, että lasten on saatava se osa, joka heille kuuluu. Tämän takaamiseksi on mahdollisuuksien mukaan kutsuttava paikallinen pappi tai muu papisto.
Kuka tahansa tässä kaupungissa asuva ei joudu todistamaan syyttömyyttään kaksintaistelussa tai yksikätisessä taistelussa, jos häntä syytetään. Jos hän kieltäytyy taistelemasta, häntä ei pidetä syyllisenä. Henkilö, joka syyttää häntä, voi tehdä sen oikeudessa. Hän voi käyttää todistajia tai mitä tahansa muuta hyvää keinoa tähän tarkoitukseen, laillisia muotoja noudattaen.
Kaupungin asukkaat voivat antaa tai vastaanottaa vuokralle tai lahjaksi tavaroita muilta henkilöiltä, jotka haluavat myydä, vuokrata tai lahjoittaa kiinteää omaisuuttaan. Tämä ei koske läänityksiä, allodiaalimaata eikä sotilaskäyttöön tarkoitettuja maastoja. Näitä ei voi ostaa tai vastaanottaa ilman, että asukkaat tai heidän seuraajansa suostuvat kauppaan.
Jokaisesta 16 jalkaa leveästä ja 48 jalkaa pitkästä tontista maksamme Ste Foyn juhlassa vain 6 denieriä. Myös omistajan vaihtuessa peritään tämä vero. Jos maa myydään, saamme 1/12 myyjän myyntihinnasta verona. Jos näitä veroja ei makseta tiettyyn päivämäärään mennessä, saamme 6 solia maksettavien verojen lisäksi.
Me tai edustajamme määräämme sakon tuhopoltosta tai muista rikoksista, jotka on tehty tämän kaupungin sisällä. Nämä sakot määrätään Agenin hiippakunnan tapojen mukaisesti.
Kun kaupunkimme edustajat aloittavat tehtävänsä, heidän on luvattava toimia niin hyvin kuin voivat. He lupaavat myös kunnioittaa tämän kaupungin lakeja ja tapoja.
Kaupungin konsulit vaihtuvat joka vuosi Neitsyt Marian taivaaseenastumisen päivänä. Me tai edustajamme valitsemme tuona päivänä 6 katolista konsulia. Heidät valitaan kaupungin asukkaiden joukosta. Valitsemme ne, jotka vaikuttavat rehellisimmiltä ja jotka sopivat parhaiten yhteisön ja meidän tarpeisiimme. Nämä konsulit lupaavat meidän ja edustajiemme läsnäollessa palvella meitä hyvin, pitää kiinni oikeuksistamme, hallita kansaa ja toimia konsulina niin hyvin kuin voivat. Nämä konsulit eivät saa keneltäkään mitään korvausta siitä, mitä he tekevät, vain siitä, että he ovat konsulina. Yhteisö lupaa vastineeksi auttaa näitä konsuleita ja seurata heitä kaikessa. Nämä toimenpiteet eivät vaikuta suvereniteettiimme. Konsuleilla on oikeus korjata katuja, kujia, suihkulähteitä ja siltoja. Yhdessä yhteisön valitseman 24 hengen konsulaatin kanssa he keräävät kansalaisilta rahaa näiden töiden toteuttamiseen. He voivat myös kerätä rahaa kansalaisten yleishyödyllisiin töihin.
Edustajamme tai konsulit rankaisevat kaikkia niitä, jotka roskaavat julkisia katuja ja kujia ihmisulosteilla.
Jokainen mies, jolla on omaisuutta tai tuloja kaupungissa,osallistuu kaupungin ylläpitoon samalla tavalla kuin kaupunkien asukkaat. Tämä koskee myös hänen seuraajiaan. Jos hän kieltäytyy, edustajamme voi takavarikoida hänen omaisuutensa konsulien pyynnöstä. Papit ja muut etuoikeutetut tekevät samoin niiden tavaroiden osalta, joita he eivät ole saaneet perintönä. Heillä ei ole tällaista velvollisuutta perittyjen tavaroiden osalta. He voivat antaa panoksensa puhtaan sydämensä ja hyvän tahtonsa vuoksi.
Kaupungin ulkopuolelta tuotuja ja kaupunkiin myytäväksi tuotuja tavaroita voidaan myydä torilla vain, jos ne ovat tulleet puolta peninkulmaa kauempaa. Tätä sääntöä rikkovia henkilöitä on sakotettava. Ostaja ja myyjä maksavat kumpikin 2 sousta oikeudenkäyntikuluista. Ulkomaalaisten, jotka eivät tunne tätä tapaa, ei tarvitse maksaa.
Henkilöt, jotka pahoinpitelevät tai pahoinpitelevät asukasta nyrkillä, kädellä tai jalalla, maksavat 5 solia oikeudenkäyntikuluista, jos tämä on saatettu oikeuden eteen eikä verta ole vuodatettu. Heidän on myös saatettava loukkaantunut takaisin kohtuulliseen kuntoon. Jos, veri on vuotanut, hyökkääjän on maksettava 20 solia oikeudenkäyntikuluja, jos asia on saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos hän on käyttänyt glaivea, mailaa, kiveä tai tiiltä, maksu on 20 solia, jos verta ei ole vuotanut. Jos verta oli ja asia vietiin oikeuteen, maksu on 60 solia. Lisäksi uhri saa korvauksen.
Jos joku on syyllistynyt murhaan ja hänet on tuomittu syylliseksi uhrin kuolemaan, kun sitä voidaan pitää henkirikoksena, häntä rangaistaan tuomioistuimemme tuomiolla, ja hänen omaisuutensa lankeaa meille, kun hän on maksanut velkansa.
Joka osoittaa loukkauksia, moitteita tai puhetta, joka loukkaa toisen tunteita, saa kahden ja puolen solin sakon, jos asia viedään oikeuteen. Hänen on myös maksettava korvauksia uhrille. Se, joka tekee näin edustajamme tai tuomioistuimen edessä, maksaa 5 solia.
Joka rikkoo kieltoamme tai salaa takuun, saa 30 solin oikeudenkäyntikulut.
Aatelismiehen oikeuden anastajalle määrätään 10 solin sakko.
Aikuiset, miehet ja naiset, riippumatta siitä, ovatko he jääneet kiinni teosta ja ovatko hyvämaineiset ihmiset tehneet valituksen vai ovatko he myöntäneet sen oikeudessa, maksavat kukin 100 solia oikeudenkäyntikuluja. Vaihtoehtoisesti he voivat juosta alasti kaupungin läpi.
Joka vetää puukon tai miekan toista henkilöä vastaan pahassa tarkoituksessa, joutuu maksamaan 10 solia oikeudenkäyntimaksuja. Lisäksi hyökkääjä joutuu maksamaan korvauksia.
Jos joku varastaa yöllä tai päivällä enintään 2 solin arvoisen esineen, hänen on juostava kaupungin läpi esine kaulassaan. Hänen on myös maksettava 5 solin sakko ja palautettava esine omistajalleen. Tämä ei koske hedelmiä. Jos esineen arvo on yli 5 solin ja kyseessä on ensimmäinen rikkomus, henkilö saa 60 solin sakon. Jos hän on jo varastanut, hän joutuu oikeuden tuomittavaksi. Jos rikoksentekijä hirtetään varkaudesta ja jos hänen omaisuutensa arvo sen sallii, saamme 10 puntaa oikeudenkäyntikuluja varten. Tämä sen jälkeen, kun hänen velkansa on maksettu. Loput annetaan perintönä.
Joka tunkeutuu toisen puutarhaan, viinitarhaan tai niitylle ja varastaa päivällä hedelmiä, heinää, ruohoa tai puita, joiden arvo on enintään 12 deniä, saa 2,5 solia sakkoa. Hän maksaa sen kaupungin konsulille. Nämä rahat käytetään kaupungin tarpeisiin ja korjauksiin. Jos tavaran arvo on suurempi, sakko on 10 soolia. Joka tunkeutuu yöllä ja vie hedelmiä, heinää tai olkia, maksaa meille 30 soolia ja korjaa vahingot omistajalle.
Jos karja, lehmä tai härkä menee jonkun toisen puutarhaan, viinitarhaan tai niitylle, omistaja maksaa 6 deniersiä konsuleille. Siasta kolme denieriä, kahdesta vuohesta yksi denier. Tähän eivät sisälly korvausmaksut puutarhan, viinitarhan tai niityn omistajalle.
Vääriä painoja tai mittoja käyttävistä henkilöistä maksetaan 60 solia, jos rikkomus voidaan todistaa.
Velkaa, sopimusta tai sopimusta koskevan valituksen osalta, ja jos siitä ilmoitetaan ensimmäisenä päivänä, meille ei makseta mitään, jos velallinen myöntää tämän ilman oikeudenkäyntiä. Mutta yhdeksän seuraavan päivän aikana edustajamme on saatava velkoja maksamaan kaikki takaisin, muuten velallisen on maksettava kaksi ja puoli sol sakkoa oikeudestaan oikeuteen.
Jos joku pyytää lisäaikaa tavanomaisen valituksen ja oikeudenkäynnin yhteydessä, hän maksaa meille viisi solia oikeudesta oikeuteen tuomion jälkeen.
Jos henkilö tekee jotakin väärin ja edustaja kertoo siitä hänelle samana päivänä, hänen on maksettava kahden ja puolen solin sakko. Sakko on tarkoitettu oikeudenmukaisuuden ja opposition tarvitsemien oikeudenkäyntikulujen kattamiseen.
Edustajamme ei saa vastaanottaa oikeuslaitoksen rahoja ennen kuin oikeudenkäynti on päättynyt ja toinen osapuoli on voittanut.
Taloja koskevista oikeudenkäynneistä saamme viisi solia tuomion jälkeen.
Kaikissa valituksissa, joita seuraa oikeusjuttu, jos näyttöä ei ole riittävästi, valituksen tehneen henkilön on maksettava meille viiden solin sakko. Sakko on tarkoitettu oikeudenmukaisuuden ja opposition tarvitsemien oikeudenkäyntikulujen kattamiseen.
Markkinoiden on oltava torstaina. Jos ulkomaalainen myy sonnin, lehmän tai sian, joka on yli vuoden ikäinen, hän maksaa meille yhden denierin droit de leude -oikeudesta. Yli vuoden ikäisestä aasista, aasintytöstä, hevosesta tai muulista myyjän on maksettava meille kaksi deniä droit de leude -oikeudesta. Alle tämän ikäisestä ei tarvitse maksaa mitään. Uuhesta, pässistä ja vuohesta hän maksaa yhden obolen. Vehnäsaumasta (4 sestersiä) hän maksaa yhden denierin. Sesteristä hän maksaa yhden denierin. Hämeenlinnasta maksetaan yksi obole. Nämä maksut koskevat leude- ja mittausoikeutta. Laatikosta ei peritä mitään. Lasinleikkaaja maksaa yhden denierin tai yhden denierin suuruisen leikkauksen. Metalliesineistä tai villasta tehdystä saumasta myyjä maksaa kaksi denieriä. Kengistä, kattiloista, polttopulloista, paistinpannuista, trilleistä, kattiloista, veitsistä, viikatteista, suolakalasta ja muista perustavaroista ulkomaalainen kauppias maksaa kaksi deniä. Saumasta ja miehen tavarakuormasta hän maksaa yhden denierin. Maljakoita ja ruukkuja sisältävästä sauméesta se maksaa yhden denierin. Näiden esineiden mieskuormasta se on myös yksi denier.
Järjestämme messuja määrättyinä päivinä. Jokaisen ulkomaisen kauppiaan on maksettava sisään- ja ulospääsymaksu. He maksavat myös oikeudesta oleskella kaupungissa neljä denieriä miestä kohti. Tavaroista yksi deniiri. Kotikäyttöön ostetuista tavaroista ostajan ei tarvitse maksaa veroa.
Jokainen asukas sai rakentaa uunin Faubourgiinsa. Jokaisesta uunista, olipa kyseessä sitten leivän leipominen myytäväksi tai naapurille annettavaksi, saamme kaksitoista deniersiä jokaista heikkoa droits d'oubliesia kohti.
Kaupungin siviilioikeudellisten notaarien tekemillä teoilla on sama arvo kuin millä tahansa julkisella teolla.

Hyväksymme nämä vapaudet ja tavat kaikkine edellä mainittuine artikloineen niin kauan kuin laki sen sallii. Ikuiseksi todistukseksi siitä, mitä teemme, kiinnitämme sinettimme näihin. Tehty Vincennesissä kesäkuussa Herran vuonna 1256.

Myöhempi kehitys

Useat bastidit menestyivät ja ovat edelleen olemassa. Monet muut ovat epäonnistuneet, ja suurin osa niiden väestöstä on jättänyt ne.

Bastideilla oli kolme kehitys- tai muutosvaihetta:

Monet bastidit eivät lähteneet liikkeelle ja katosivat, koska uudet ihmiset eivät tulleet asumaan sinne. Jäljelle jääneet näkevät taloudellisen kasvun, joka muuttaa Kaakkois-Ranskan organisaatiota.
Satavuotisen sodan aikana jäljelle jääneet bastidit joutuvat rakentamaan kaupunginmuurit puolustautuakseen. Ne, jotka eivät häviävät kartalta sodan aikana. Sodan päätyttyä vallitsee jälleen vauraus. Porvariston asema vahvistuu. Kaukoteitä rakennetaan, ja näiden teiden varrella sijaitsevat bastidit hyötyvät valtavasti.
1800- ja 1900-luvuilla ihmiset muuttivat maaseudulta kaupunkeihin. Tänä aikana bastideja koetellaan uudelleen, ja jotkut häviävät.

Kuvat

· Carcassonne (Medieval city and bridge)

Carcassonne (keskiaikainen kaupunki ja silta)

· Arcades of Mirepoix

Mirepoix'n kauppahallit

Cordes-sur-Ciel

· Another one from Cordes sur Ciel

Toinen Cordes sur Cielistä

· Inner city of Cordes sur Ciel

Cordes sur Cielin sisäinen kaupunki

· Arcades in Montauban

Arkadit Montaubanissa

· Place Nationale (former market square) in Montauban

Place Nationale (entinen tori) Montaubanissa.

· Domme seen from the sky

Domme taivaalta katsottuna

Aiheeseen liittyvät sivut

Luettelo Bastides

Luettavaa

Englanninkieliset teokset

Randolph, Adrian (kesäkuu 1995). Lounais-Ranskan linnoitukset. The Art Bulletin. s. 290-307.
Bentley, James (1994). Ranskan linnoituskaupungit: Dordognen ja Aquitainen linnakkeet. Tauris Parke. ISBN 1850436088.

Ranskalaiset teokset

- BERESFORD, Maurice, "Les villes nouvelles du Moyen Age", Cahiers du CEB, Villefranche-de-Rouergue, Éd. du Centre d'Étude des Bastides, Imp. Grapho 12, 1994, nro 2, s. 35 ; 1996, nro 3, s. 41, 1998, nro 4, s. 60, 2000, nro 5, s. 79.

- BERNARD, Gilles, "Géographie des bastides", Cahiers du CEB, Villefranche-de-Rouergue, Éd. du Centre d'Étude des Bastides, Imp. Grapho 12, 1992, nro 1, s. 16-30.

- BERNARD, Gilles, L'aventure des bastides du Sud Ouest, Toulouse, Privat, 1993, 160 s.

- BERNARD, Gilles, Les bastides du Sud-Ouest, Toulouse, Diagram, Impr. Bouquet, 1990, 40 s. : kuv. kts. kuv. kts., 23 cm.

- Bastides méridionales, Actes du stage de Grenade (17-19 mars 1986) animé par Claude Rivals de l'Université de Toulouse-le Mirail, publié avec le concours des Amis des Archives de la Haute-Garonne, Archives Vivantes, Mémoires des Pays d'Oc, 1986, s. 9-16.

- BERTHE Maurice, "Quelle a été la première des bastides ? ", Sempre los camps auràn segadas resurrgantas. Mélanges offerts à Xavier Ravier, Études réunies par Jean-Claude Bouvier, Jacques Gourc et François Pic, Toulouse, Université de Toulouse-le Mirail, coll. Méridiennes, s. 599-608.

- BERTHE, Maurice, "Les territoires des Bastides : terroirs d'occupation ancienne ou terroirs de colonisation nouvelle", Annales du Midi (Cadres de vie et société dans le Midi médiéval. Hommage à Charles Higounet), 1990, vol. 102, n°189-190, s. 97-108.

- CALMETTES Claude (Agence), Le bâti ancien en bastide, coll. Connaissance de l'habitat existent, E.D.F., 1986, 134 s.

- CALMETTES, Claude, "L'importance des bastides aujourd'hui", In Cahiers du CEB, Villefranche-de-Rouergue, Éd. du Centre d'Étude des Bastides, Imp. Grapho 12, 1992, N°1, s. 52 et suiv.

- CALMETTES, Claude, "Les bastides en question : l'heure de vérité", Permanences et actualités des bastides, Colloque de Montauban, 14.-16. toukokuuta 1987, Cahiers de la Section française de l'ICOMOS, Pariisi, Copédith, lokakuu 1988, s. 37-45.

- COSTE Michel, Afin de planter des vignes ... Essai sur la floraison des bastides et autres petites villes médiévales du bassin aquitain (XIIIe -XIVe siècles), Coll. Méridienne, Université de Toulouse II-le Mirail, 2006, 143 s.

- CURIE-SEIMBRES, A., Essai sur les villes fondées dans le sud-ouest de la France aux XIIIe et XIVe siècles sous le nom générique de bastides, Toulouse, 1880, 424 s.

- DIVORNE F., GENDRE B., PANERAI Ph., Les bastides d'Aquitaine, du Bas-Languedoc et du Béarn : essai sur la régularité, Bruxelles, Éd. AAM, 1985, 128 s.

- HAUTEFEUILLE Florent, "La fondation des villes neuves dans le sud-ouest de la France au 12e siècle : du bourg central au bourg mercadier", Les petites villes du sud-ouest de l'antiquité à nos jours, Actes du colloque d'Aiguillon -mai 200-, Revue de l'Agenais, 131e année, n°1, janv-mars 2004, s. 69-87.

- HIGOUNET Charles, "Les anciennes bastides du Sud-Ouest de la France", L'Information Historique, 1946, s. 28-35.

- HIGOUNET Charles, "Bastides et frontières", Le Moyen Age, 1948, t. LIV.

- HIGOUNET, Charles, "Les bastides du Sud-Ouest", Le Moyen Age, 1948.

- HIGOUNET Charles, "La frange orientale des bastides", Annales du Midi, Toulouse, Privat, 1948-1949, t. LXI, s. 359-367.

- HIGOUNET Charles, "Villeneuves et bastides désertées", Villages désertés et histoire économique (XI-XVIIIe siècle), Les hommes et la terre-IX- École pratique des Hautes Études, Pariisi, S.E.V.P.E.N., 1965, s. 253-265.

- HIGOUNET Charles, "Nouvelle approche sur les bastides du Sud-Ouest aquitain", Revue Urbanisme, Pariisi, 1967, nro 101, s. 32-35.

- HIGOUNET Charles, "Les villeneuves du Piémont et les bastides de Gascogne (XIIe-XIVe siècles)", Compte-Rendus de l'Acad. des Inscr. et Belles Lettres, Pariisi, 1970, s. 130-139.

- HIGOUNET Charles, "Paysages et Villages neufs du Moyen Age", recueil d'articles, Bordeaux, 1975, 492 s.

- HIGOUNET Charles, "Les bastides en question ", Revue Urbanisme, Paris, nro 173-174, Pariisi, 1979, s. 6-10.

- HIGOUNET Charles, "La place dans les bastides médiévales", Plazas et sociabilité en Europe et Amérique latine, Publications de la Case de Velázquez, sér. Recherches en Sciences Sociales, Pariisi, fasc. VI, 1982, s. 119.

- HIGOUNET, Charles. Villes, sociétés et économies médiévales / Recueil d'articles de Charles Higounet, Talence, Institut d'histoire, Université de Bordeaux III, Fédération historique du Sud-Ouest, 1992, 600 s. : kuv., couv. ill. en coul., 28 cm + addendum.

- LAURET, Alain, MALEBRANCHE, Raymond, SERAPHIN, Gilles, Bastides, villes nouvelles du Moyen Age, Cahors, Éd. Études et Communication, 1988, 296 s.

- PUJOL, Florence, " L'élaboration de l'image symbolique de la bastide ", Annales du Midi, vol. 103, n° 195, juil-sept 1991, pp. 345-367, 3 ill.

- SAINT-BLANQUAT, Odon (de), "Qu'est-ce qu'une bastide ? ", Cahiers du C.E.B., Villefranche-de-Rouergue, Éd. du Centre d'Étude des Bastides, Imp. Grapho 12, 1992, nro 1, s. 6-15.

- SAINT-BLANQUAT, Odon de, " Comment se sont créées les bastides du Sud-Ouest de la France ? ", Annales Economies, sociétés, civilisations, 1949, s. 278-289.

- VERNEILH PUYRAZEA, Baron G. de, "Sur les bastides du Midi de la France", Congrès Scientifique de France, Bordeaux, 1861, t. II.

- Les Cahiers du Centre d'Étude des Bastides, Info bastide et La Gazette des Bastides, Publications du Centre d'Étude des Bastides, association loi 1901, 12200 Villefranche de Rouergue.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on bastidi?

A: Bastidi on linnoitettu kaupunki, joka rakennettiin pääasiassa Etelä-Ranskaan keskiajalla.

K: Milloin useimmat bastidit rakennettiin?

V: Useimmat bastidit rakennettiin vuosien 1229 ja 1373 välisenä aikana, Albigenserin ristiretken ja sadan vuoden sodan välisenä aikana.

K: Kuinka monta bastidia on nykyään olemassa?

V: Bastideja on nykyäänkin olemassa noin 400 kappaletta.

K: Mitä yhteistä on useimmille bastideille?

V: Useimmilla bastideilla on keskusaukio, suorakulmainen katujako ja kauppatorilla sijaitsevat talot, joissa on kaarihuoneet.

K: Missä nämä kaupungit yleensä sijaitsivat?

V: Bastidit rakennettiin yleensä paikkoihin, joita oli helppo puolustaa, kuten kukkulan laelle tai tasangolle.

K: Onko olemassa tunnettuja esimerkkejä säilyneistä bastideista?

V: Kyllä, kaksi tunnettua esimerkkiä bastideista ovat Carcassonne ja Andorra la Vella.