Balkanin kansat
Albanialaiset
Turkin kansallisen turvallisuusneuvoston (MGK) vuonna 2008 laatimassa raportissa arvioitiin, että Turkissa asuu noin 1,3 miljoonaa albanialaista syntyperää olevaa ihmistä, joista yli 500 000 tunnustaa syntyperänsä, kielensä ja kulttuurinsa. Muiden arvioiden mukaan Turkissa asuu kuitenkin jopa 5 miljoonaa ihmistä, joilla on albanialaista syntyperää tai -taustaa.
Tutkijat kuitenkin hylkäävät nämä Turkin hallituksen olettamukset ja selittävät, että ne ovat perusteettomia.Malli:Qn
Bosniakit
Nykyään bosniakkien olemassaolo maassa on ilmeistä kaikkialla. Kaupungeissa, kuten Istanbulissa, Eskişehirissä, Ankarassa, Izmirissä tai Adanassa, voi helposti löytää kaupunginosia, katuja, kauppoja tai ravintoloita, joiden nimet ovat esimerkiksi Bosna, Yenibosna, Mostar tai Novi Pazar. On kuitenkin erittäin vaikea arvioida, kuinka monta bosnialaista asuu tässä maassa. Jotkut bosnialaistutkijat uskovat, että Turkissa asuu noin neljä miljoonaa bosniakkia. Turkkilaiset poliitikot ovat tietoisia Turkissa asuvien bosniakkien suuresta määrästä, ja tähän viitaten Turkin ulkoministeri Ahmet Davutoğlu sanoi vuonna 2010: "Turkissa asuu enemmän bosniakkeja kuin Bosniassa".
Bulgarialaiset
Bulgarialaisiksi identifioituviin ihmisiin kuuluu suuri osa pomakilaisista ja pieni osa ortodoksisista bulgarialaisista. Ethnologuen mukaan tällä hetkellä 300 000 Euroopan Turkissa asuvaa pomakkia puhuu äidinkielenään bulgariaa. Turkissa asuvien turkkilaisiksi muuttuneiden pomakkien ohella on hyvin vaikea arvioida pomakkien määrää, koska he ovat sulautuneet turkkilaiseen yhteiskuntaan ja usein kielellisesti ja kulttuurisesti dissimiloituneet. Milliyetin ja Turkish Daily Newsin raporttien mukaan maassa asuvien pomakkien ja turkistuneiden pomakkien määrä on noin 600 000. Bulgarian ulkoministeriön mukaan Turkin bulgarialaisessa ortodoksikristillisessä yhteisössä on 500 jäsentä.
Kreikkalaiset
Kreikkalaiset ovat kreikkalaisia ja kreikkaa puhuvia itäisiä ortodoksikristittyjä, jotka asuvat enimmäkseen Istanbulissa ja sen alueella sijaitsevilla ruhtinassaarilla sekä Dardanellien läntisen suuaukon kahdella saarella: Imbros ja Tenedos (turkiksi Gökçeada ja Bozcaada). Osa kreikkaa puhuvista bysanttilaiskristityistä on sulautunut niihin viimeisen tuhannen vuoden aikana.
He ovat jäänteitä niistä arviolta 200 000 kreikkalaisesta, jotka saivat Lausannen sopimuksen määräysten nojalla jäädä Turkkiin vuoden 1923 väestövaihdon jälkeen, jossa noin 1,5 miljoonaa kreikkalaista siirrettiin väkisin Anatoliasta ja Itä-Trakiasta ja puoli miljoonaa turkkilaista koko Kreikasta Länsi-Trakiaa lukuun ottamatta. Vuosien vainon (esimerkiksi Varlık Vergisi ja Istanbulin pogromi) jälkeen etnisten kreikkalaisten maastamuutto Istanbulin alueelta kiihtyi huomattavasti, ja ennen hyökkäystä 119 822 henkilön vahvuinen kreikkalaisvähemmistö väheni vuoteen 1978 mennessä noin 7 000:een. Turkin ulkoministeriön vuonna 2008 julkaisemien lukujen mukaan kreikkalaista syntyperää olevien Turkin kansalaisten nykyinen määrä on noin 3 000-4 000. Milliyetin mukaan Turkissa on 15 000 kreikkalaista, kun taas Human Rights Watchin mukaan Turkin kreikkalaisväestön määräksi arvioitiin 2 500 vuonna 2006. Saman lähteen mukaan Turkin kreikkalaisväestö oli romahtamassa, koska yhteisö oli tuolloin jo aivan liian pieni ylläpitääkseen itseään demografisesti, mikä johtui maastamuutosta, syntyvyyttä paljon suuremmasta kuolleisuudesta ja jatkuvasta syrjinnästä. Viime vuosina, erityisesti Kreikan talouskriisin jälkeen, suuntaus on kuitenkin kääntynyt päinvastaiseksi. Muutamasta sadasta yli tuhanteen kreikkalaista muuttaa nyt vuosittain Turkkiin työn tai koulutuksen perässä.
Kristityt kreikkalaiset joutuivat muuttamaan. Nykyään Turkissa asuu muslimikreikkalaisia. He asuvat Trabzonin ja Rizen kaupungeissa. Pontikankreikkalaiset ovat kreikkalaista syntyperää ja puhuvat pontikankreikan murretta, joka on kreikan vakiokielen erillinen muoto, joka Pontuksen syrjäisen sijainnin vuoksi on kehittynyt kielellisesti eri tavalla kuin muu kreikkalainen kieli. Pontuksen kreikkalaiset asuivat Pontuksen (nykypäivän Koillis-Turkki), Georgian ja Itä-Anatolian alueella jatkuvasti ainakin vuodesta 700 eaa. vuoteen 1922 asti.
Vuodesta 1924 lähtien Turkin kreikkalaisvähemmistön asema on ollut epäselvä. Hallitus aloitti 1930-luvulta alkaen sortopolitiikan, joka pakotti monet kreikkalaiset siirtymään maasta. Esimerkkeinä voidaan mainita toisen maailmansodan aikana ei-muslimeista värvätyt työpataljoonat sekä samoihin aikoihin pääosin ei-muslimeilta peritty omaisuusvero. Ne johtivat monien kreikkalaisten taloudelliseen tuhoon ja kuolemaan. Maastapako sai lisää vauhtia syyskuun 1955 Istanbulin pogromista, jonka seurauksena tuhannet kreikkalaiset pakenivat kaupungista ja jonka seurauksena kristittyjen kreikkalaisten määrä väheni vuoteen 1978 mennessä noin 7 000:een ja vuoteen 2006 mennessä noin 2 500:aan, minkä jälkeen se alkoi jälleen kasvaa vuoden 2008 jälkeen.
Serbit
Vuoden 1965 väestönlaskennassa 6599 Turkin kansalaista puhui serbiaa äidinkielenään ja 58 802 muuta puhui serbiaa toisena kielenä.
Kaukasuksen kansat
Abhasia
Abhasit eli abhasit (abhasiksi: Аҧсуа, Apswa; georgiksi: აფხაზები [ɑpʰxɑzɛbi]) ovat Luoteis-Kaukasian etninen ryhmä, joka asuu pääasiassa Mustanmeren rannikolla sijaitsevalla kiistanalaisella alueella Abhasiassa. Turkissa asuu suuri abhasien diasporaväestö, jonka juuret ovat 1800-luvun lopun väestöliikkeissä Kaukasukselta. Monet abhasit asuvat myös muualla entisen Neuvostoliiton alueella, erityisesti Venäjällä ja Ukrainassa.
Armenialaiset
Armenialaiset ovat alkuperäiskansa Armenian ylängöllä, joka vastaa nykypäivän Turkin itäistä puoliskoa, Armenian tasavaltaa, Etelä-Georgiaa, läntistä Azerbaidžania ja Luoteis-Irania. Vaikka vuonna 1880 sanan Armenia käyttö kiellettiin Turkin lehdistössä, koulukirjoissa ja valtion laitoksissa, ja sittemmin se korvattiin sanoilla kuten Itä-Anatolia tai Pohjois-Kurdistan, armenialaiset olivat säilyttäneet suuren osan kulttuuristaan ja perinnöstään. Turkin armenialaisväestö väheni huomattavasti Hamidianin joukkomurhien ja erityisesti armenialaisten kansanmurhan jälkeen, jolloin yli puolitoista miljoonaa armenialaista, käytännössä koko Anatolian armenialaisväestö, murhattiin. Ennen kansanmurhaa vuonna 1914 Turkin armenialaisväestön määrä oli noin 1 914 620. Osmanien valtakunnan armenialaisella yhteisöllä oli ennen armenialaisten kansanmurhaa arviolta 2 300 kirkkoa ja 700 koulua (joissa oli 82 000 oppilasta). Tähän lukuun eivät sisälly protestanttisiin ja katolisiin armenialaisseurakuntiin kuuluvat kirkot ja koulut, sillä vain Istanbulin armenialaisen patriarkaatin ja apostolisen kirkon lainkäyttövaltaan kuuluvat kirkot ja koulut laskettiin mukaan. Armenialaisten kansanmurhan jälkeen Turkkiin jäi kuitenkin arviolta 200 000 armenialaista. Nykyään Turkissa on arviolta 40 000-70 000 armenialaista, Hamshenit pois lukien.
Armenialaiset joutuivat Turkin tasavallan aikana monien sellaisten politiikkojen kohteeksi, joilla pyrittiin hävittämään armenialainen kulttuuriperintö, kuten sukunimien turkistaminen, islamisointi, maantieteellisten nimien muuttaminen, omaisuuden takavarikointi, eläinten nimien muuttaminen, armenialaisten historiallisten henkilöiden nimien muuttaminen (esimerkiksi tunnetun Balyan-suvun nimi piilotettiin Baliani-nimisen italialaisperheen alle) sekä armenialaisten historiallisten tapahtumien muuttaminen ja vääristely.
Armenialaiset ovat nykyään keskittyneet lähinnä Istanbulin ympärille. Armenialaiset tukevat omia sanomalehtiä ja kouluja. Suurin osa kuuluu armenialaiseen apostoliseen uskontokuntaan, ja armenialaisia katolilaisia ja armenialaisia evankelisia on paljon vähemmän. Yhteisössä toimii tällä hetkellä 34,[tarvitsee selittää] 18 koulua ja 2 sairaalaa.
Tšetšeenit ja ingušit
Turkissa asuvat tšetšeenit ovat tšetšeenisyntyisiä Turkin kansalaisia ja Turkissa asuvia tšetšeenipakolaisia. Tšetšeenit ja ingušit asuvat Istanbulin, Kahramanmaraşin, Mardinin, Sivasin ja Muşin maakunnissa. []
Tšerkassit
Milliyetin mukaan Turkissa on noin 2,5 miljoonaa sirkassialaista. Tällaisilla oletuksilla ei kuitenkaan ole pohjaa. Tutkijoiden ja EU:n mukaan Turkissa on kolmesta viiteen miljoonaa tšerkessiä. Myös läheisesti sukua olevat etniset ryhmät abasiinit (10 000) ja abhasialaiset (39 000) lasketaan sirkassijoiksi. Sirkassit ovat kaukasialainen siirtolaiskansa; valtaosa heistä on assimiloitunut, ja vain 20 prosenttia puhuu edelleen sirkassiaksia. Turkissa he ovat yleensä sunnimuslimeja (hanafi-muslimeja).
Dagestanin kansat
Turkissa on useita Dagestanista kotoisin olevia etnisiä ryhmiä. Dagestanilaiset asuvat kylissä Balıkesirin ja Tokatin maakunnissa ja myös hajallaan muualla maassa. Heidän enemmistönsä on nogaita; muita merkittäviä etnisiä ryhmiä ovat lezginit ja avarit. Myös kumyykeja esiintyy. []
Georgialaiset
Milliyet-sanomalehden mukaan Turkissa on noin miljoona georgialaista syntyperää olevaa ihmistä. Turkissa asuvat georgialaiset ovat enimmäkseen Hanafi-madh'habin sunnimuslimeja. Maahanmuuttajataustaisia georgialaisia kutsutaan "chvenebureiksi", mutta myös alkuperäiset muslimigeorgialaiset käyttävät tätä termiä. Muslimi-georgialaiset muodostavat enemmistön Artvinin maakunnan osissa Çoruh-joen itäpuolella. Turkissa hajallaan olevia georgialaista alkuperää olevia muslimimaahanmuuttajaryhmiä kutsutaan chvenebureiksi. Pienin georgialaisryhmä ovat Istanbulissa asuvat katolilaiset.
Laz
Suurin osa lazeista asuu nykyään Turkissa, mutta laz-vähemmistöllä ei ole Turkissa virallista asemaa. Heidän lukumääräkseen arvioidaan nykyään 2 250 000. Lazit ovat sunnimuslimeja. Vain vähemmistö puhuu kaksikielisesti turkkia ja kotimaista laz-kieltään, joka kuuluu Etelä-Kaukasian ryhmään. Laz-kielen puhujien määrä on vähenemässä, ja se rajoittuu nykyään lähinnä Rizen ja Artvinin alueille. Historiallinen termi Lazistan - joka aiemmin viittasi Mustanmeren rannalla sijaitsevaan kapeaan maa-alueeseen, jota asuttivat lazit sekä useat muut etniset ryhmät - on kielletty virallisesta käytöstä ja korvattu termillä Doğu Karadeniz (joka sisältää myös Trabzonin). Vuosien 1877-1878 venäläis-turkkilaisen sodan aikana Venäjän muslimiväestö sota-alueiden läheisyydessä joutui etnisen puhdistuksen kohteeksi; monet Batumin alueella asuneista lazeista pakenivat Osmanien valtakuntaan ja asettuivat asumaan Mustanmeren etelärannikolle Samsunin itäpuolelle.
Keski-Aasian kansat
Turkki otti vastaan pakolaisia Pakistanissa asuvien kazakstanilaisten, turkmeenien, kirgiisien ja uzbekkien joukosta, joita oli alun perin 3 800 Afganistanista Neuvostoliiton ja Afganistanin sodan aikana. Kayseri, Van, Amasva, Cicekdag, Gaziantep, Tokat, Urfa ja Serinvol ottivat Adanan kautta vastaan pakistanilaisia kazakstanilaisia, turkmeenilaisia, kirgiisejä ja uzbekkipakolaisia, joita oli 3 800 UNHCR:n avustuksella.
Kazakstanilaiset
Zeytinburnu-Istanbulissa asuu noin 30 000 kazakstanilaista. Tiedetään, että kazakstanilaisia asuu myös muualla Turkissa, esimerkiksi Manisassa ja Konyassa. Vuosina 1969 ja 1954 kazakit muuttivat Anatolian Salihlin, Develin ja Altayn alueille. Turkista tuli pakolaiskasakkojen koti. Kazakstanin turkkilaisten säätiö (Kazak Türkleri Vakfı) on Turkissa asuvien kazakstanilaisten järjestö. Turkissa olevat kazakit tulivat Pakistanin ja Afganistanin kautta. Kazak Kültür Derneği (Kazakh Culture Associration) on kazakstanilainen diasporajärjestö Turkissa.
Kirgisia
Turkin Van-järven alueella asuu Afganistanista tulleita kirgisialaispakolaisia. Turkista tuli määränpää Kirgisian pakolaisille Neuvostoliiton ja Afganistanin sodan vuoksi Afganistanin Wakhanin alueelta 500 jäi eivätkä lähteneet muiden mukana Turkkiin. Kirgisian ystävyys- ja kulttuuriseura (Кыргызстан Достук жана Маданият Коому) (Kırgızistan Kültür ve Dostluk Derneği Resmi Sitesi) on kirgisialainen diasporaorganisaatio Turkissa.
Heidät siirrettiin vuonna 1982 Pakistanista, jonne he olivat hakeutuneet pakolaisiksi Neuvostoliiton hyökättyä Afganistaniin vuoden 1979 lopulla. Heidän alkuperäinen kotinsa sijaitsi Wakhanin käytävän itäpäässä, Pamirien vuoristossa, Kiinan rajalla. Ei tiedetä, kuinka monta kirgiisiä asuu edelleen Vanissa ja kuinka moni on muuttanut muualle Turkkiin.
Turkmenistan
Turkissa on vain 1 500 etnistä turkmeenia.
Tadžikistan
Turkissa on vain 1 000 etnistä tadžikkia.
Uzbekistanilaiset
Turkissa asuu 45 000 uzbekkia. Konyan pohjoispuolella sijaitsevaan Bogrudelikiin asettui 1800-luvulla tataaribukarkeja. Vuonna 1981 Pakistanissa asuneet afganistanilaiset Turkestanin pakolaiset muuttivat Turkkiin ja liittyivät olemassa oleviin Kayserin, Izmirin, Ankaran ja Zeytinburnun yhteisöihin. Turkissa asuvat uzbekit ovat luoneet yhteyksiä saudiarabialaisiin uzbekkeihin.
Uiguurit
Turkissa asuu 50 000 uiguuria. Turkissa asuu uiguurien yhteisö. Kayseri vastaanotti YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun kautta Pakistanista vuosina 1966-1967 lähes 360 uiguuria. Turkissa asuvalla uiguurien diasporalla oli Saudi-Arabiassa, Afganistanissa, Intiassa ja Pakistanissa asuvien uiguurien joukossa useita perheenjäseniä, jotka jäivät sinne, kun taas YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu ja Turkin hallitus antoivat Kayserin vastaanottaa 75 uiguuria vuonna 1967 ja 230 uiguuria vuonna 1965 sekä useita vuonna 1964 Alptekinin ja Bughran johdolla. Emme koskaan kutsu toisiamme uiguuriksi, vaan kutsumme itseämme vain itäturkestaneiksi, kašgarliksi, turpanlikiksi tai jopa turkkilaisiksi. - joidenkin Turkissa syntyneiden uiguurien mukaan.
Istanbulissa asuu uiguurien yhteisö. Istanbulin uiguurit käyttävät Tuzlan ja Zeytinburnun moskeijoita. Hurskaus on tyypillistä Turkissa asuvien uiguurien keskuudessa.
Istanbulin Küçükçekmecen, Sefaköyn ja Zeytinburnun kaupunginosissa asuu uiguuriyhteisöjä. Eastern Turkistan Education and Solidarity Association sijaitsee Turkissa. Itä-Turkistanin koulutusyhdistyksen Abdurahmon Abdulahad tuki uzbekkiläisiä islamisteja, jotka osoittivat mieltään Venäjää ja Islam Karimovin Uzbekistanin hallitusta vastaan. Uiguurit työskentelevät Küçükçekmecen ja Zeytinburnun ravintoloissa. Itä-Turkistanin maahanmuuttajayhdistys, Itä-Turkistanin kulttuuri- ja solidaarisuusyhdistys ja Itä-Turkistanin koulutus- ja solidaarisuusyhdistys ovat turkkilaisia uiguurien diasporaorganisaatioita.
turkkilaiset kansat
Azerbaidžanilaiset
On vaikea määritellä, kuinka monta etnistä azeria asuu tällä hetkellä Turkissa, koska etnisyys on tässä maassa melko häilyvä käsite. ja Looklex Encyclopaedian mukaan Azerbaidžanin väestön osuus Turkin väestöstä on 800 000. Turkissa asuvista azereista jopa 300 000 on Azerbaidžanin kansalaisia. Itä-Anatolian alueella azereista käytetään joskus nimitystä acem (ks. Ajam) tai tat. He ovat tällä hetkellä suurin etninen ryhmä Iğdırin kaupungissa ja toiseksi suurin etninen ryhmä Karsissa.
Krimin tataarit
Ennen 1900-lukua Krimin tataarit olivat muuttaneet Krimiltä Turkkiin kolmessa aallossa: Ensimmäisen kerran Krimin liittämisen jälkeen vuonna 1783, toisen kerran Krimin sodan jälkeen vuosina 1853-56 ja kolmannen kerran Venäjän ja Turkin sodan jälkeen vuosina 1877-78. Krimin tataarien virallinen määrä[] on 150 000 (Eskişehirin keskustassa), mutta todellinen väkiluku (koko Turkissa) saattaa olla muutama miljoona. He asuvat enimmäkseen Eskişehirin maakunnassa ja Kazan-Ankarassa.
Karachay
Karachay-kansa asuu kylissä, jotka ovat keskittyneet Konyaan ja Eskişehiriin.
Meskhetian turkkilaiset
Turkissa on meskhetian turkkilaisten (ahiska-turkkilaisten) yhteisö.
Iranin kansat
Abdal
Paimentolais- ja puolipaimentolaiskiertolaisryhmiä, joita esiintyy pääasiassa Keski- ja Länsi-Anatoliassa. He puhuvat omaa argotiaan ja noudattavat alevi-uskoa.
Afgaanit
Afgaanit ovat yksi suurimmista laittomien maahanmuuttajien ryhmistä Turkissa. Vuosina 2003-2007 pidätettyjen afganistanilaisten määrä oli merkittävä, ja tilastot lähes kaksinkertaistuivat viime vuonna. Useimmat heistä olivat paenneet Afganistanin sotaa. Vuonna 2005 Afganistanista tulleita pakolaisia oli 300, ja heidän osuutensa Turkin rekisteröidyistä maahanmuuttajista oli huomattava. Suurin osa heistä oli hajaantunut satelliittikaupunkeihin, joista Van ja Ağrı olivat tarkimmat paikat. Seuraavina vuosina afganistanilaisten määrä lisääntyi huomattavasti Turkissa, ja se oli toiseksi suurin Irakista tulleiden maahanmuuttajien jälkeen; vuonna 2009 Irakista ja Afganistanista tulleiden ryhmään kuului 16 000 ihmistä. Vaikka määrä väheni dramaattisesti 50 prosenttia vuoteen 2010 mennessä, raportit vahvistivat, että Turkissa asuu ja työskentelee satoja afganistanilaisia. Tammikuussa 2010 afganistanilaiset muodostivat kuudesosan jäljellä olevista 26 000 pakolaisesta ja turvapaikanhakijasta. Vuoden 2011 loppuun mennessä heidän lukumääränsä odotetaan nousevan 10 000:een, mikä tekee heistä suurimman väestönosan ja ohittaa muut ryhmät.
Kurdit
Etniset kurdit ovat Turkin suurin vähemmistö, ja Milliyetin mukaan heidän osuutensa väestöstä on noin 20 prosenttia, CIA:n World Factbookin mukaan 18 prosenttia koko väestöstä eli noin 14 miljoonaa ihmistä ja kurdologi David McDowallin mukaan jopa 23 prosenttia. Toisin kuin turkkilaiset, kurdit puhuvat iranilaista kieltä. Kurdeja asuu eri puolilla Turkkia, mutta useimmat asuvat maan itä- ja kaakkoisosissa, mistä he ovat kotoisin.
1930-luvulla Turkin hallituksen politiikalla pyrittiin väkisin sulauttamaan ja turkistamaan paikalliset kurdit. Vuodesta 1984 lähtien kurdien vastarintaliikkeisiin on kuulunut sekä rauhanomaista poliittista toimintaa kurdien peruskansalaisoikeuksien puolesta Turkissa että väkivaltaisia aseellisia kapinoita erillisen kurdivaltion puolesta.
Ossetialaiset
Ossetialaiset muuttivat Pohjois-Ossetiasta 1800-luvun jälkipuoliskolta, Kaukasian sodan lopusta lähtien. Nykyään suurin osa heistä asuu Ankarassa ja Istanbulissa. Keski- ja Itä-Anatoliassa on 24 osseettikylää. Turkissa asuvat osseetit jaetaan kolmeen pääryhmään maahanmuuttohistorian ja sitä seuranneiden tapahtumien perusteella: Karsissa (Sarıkamış) ja Erzurumissa, Sivasissa, Tokatissa ja Yozgatissa sekä Muşissa ja Bitlisissä asuvat osseetit.
Persialaiset
500 000-650 000.
Zazas
Zazat ovat yhteisö, joka identifioituu etnisiksi kurdeiksi. Heidän kielensä zazaki on kieli, jota puhutaan Itä-Anatoliassa Eufrat- ja Tigrisjokien välissä. Se kuuluu indoeurooppalaisen kieliperheen iranilaisen kielihaaran luoteisiranilaiseen ryhmään. Zazakin kieli on sukua kurdille, persialle ja balōchille. Tarkkaa tietoa zazan puhujien määrästä ei ole tiedossa. Zazan sisäiset lähteet arvioivat zazan puhujien kokonaismääräksi 3-6 miljoonaa.
Euroopan kansat
Britit
Turkissa on ainakin 34 000 brittiä. He ovat pääasiassa Turkin puolisoiden kanssa naimisissa olevia Britannian kansalaisia, maahan paluumuuttaneita brittiturkkilaisia, opiskelijoita ja pitkäaikaisten ulkosuomalaisten perheitä, jotka työskentelevät pääasiassa valkokaulusyrityksissä.
Hollantilainen
Turkissa asuu noin 15 000 hollantilaista.
Saksalaiset
Turkissa asuu yli 50 000 saksalaista, pääasiassa turkkilaisen puolison kanssa naimisissa olevia saksalaisia, työntekijöitä, eläkeläisiä ja pitkäaikaisia turisteja, jotka ostavat kiinteistöjä Turkin rannikolta ja viettävät maassa usein suurimman osan vuodesta. Lisäksi monet turkkilaiset saksalaiset ovat myös palanneet ja asettuneet asumaan, eikä ole harvinaista kuulla turkkilaisten puhuvan saksaa Istanbulin kaduilla.
Levantines
Levantilaisia asuu edelleen Istanbulissa (lähinnä Galatan, Beyoğlun ja Nişantaşın kaupunginosissa), İzmirissä (lähinnä Karşıyakan, Bornovan ja Bucan kaupunginosissa) ja pienemmässä satamakaupungissa Mersinissä, jossa he ovat vaikuttaneet oopperaperin luomiseen ja elvyttämiseen. Nykyisen Turkin levantilaisyhteisön kuuluisia henkilöitä ovat muun muassa Maria Rita Epik, ranskalais-levantilainen Caroline Giraud Koç ja italialais-levantilainen Giovanni Scognamillo. Turkissa asuu noin 35 000 levantilaista.
Tolpat
Turkissa on vain 4 000 etnistä puolalaista, jotka on sulautettu turkkilaiseen pääkulttuuriin. Maahanmuutto alkoi kuitenkin Puolan-Liettuan kansainyhteisön jakojen aikana. Józef Bem oli yksi ensimmäisistä maahanmuuttajista, ja ruhtinas Adam Jerzy Czartoryski perusti Polonezköyn vuonna 1842. Suurin osa Turkissa asuvista puolalaisista asuu Istanbulin Polonezköyssä.
Venäläiset
Turkissa asuu noin 50 000 venäläistä. Venäläiset alkoivat muuttaa Turkkiin 1990-luvun alkupuoliskolla. Useimmat pakenivat taloudellisia ongelmia, jotka olivat vallalla Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton hajoamisen jälkeen. Tänä aikana monet venäläiset maahanmuuttajat solmivat avioliittoja ja sulautuivat turkkilaisiin paikallisiin, mikä johti seka-avioliittojen nopeaan lisääntymiseen. Turkissa toimii venäläinen koulutus-, kulttuuri- ja yhteistyöyhdistys, jonka tavoitteena on levittää venäjän kieltä ja kulttuuria Turkissa sekä edistää yhteisön etuja.
Muut vähemmistöt
Afrikkalaiset
Useita vuosisatoja sitten joukko afrikkalaisia, yleensä Sansibarin kautta Zanjina ja sellaisista paikoista kuin Niger, Saudi-Arabia, Libya, Kenia ja Sudan, tuli ottomaanien valtakuntaan, joka asettui Dalamanin, Menderesin ja Gedizin laaksoihin, Manavgatiin ja Çukurovaan. 1800-luvun İzmirin afrikkalaiset kaupunginosat, kuten Sabırtaşı, Dolapkuyu, Tamaşalık, İkiçeşmelik ja Ballıkuyu, mainitaan aikalaiskirjoituksissa. Balkanilla kukoistaneen ottomaanien valtakunnan orjakaupan vuoksi Montenegrossa sijaitsevassa Ulcinjin rannikkokaupungissa oli oma musta yhteisönsä. Orjakaupan ja yksityisalusten toiminnan seurauksena kerrotaan, että vuoteen 1878 asti Ulcinjissa asui 100 mustaa ihmistä. Osmanien armeija käytti myös arviolta 30 000 mustaa afrikkalaista sotilasta ja ratsumiestä Unkarin retkikuntaansa Itävallan ja Turkin välisessä sodassa vuosina 1716-18.
Arabit
Turkin arabien määrä on 800 000-1 miljoona, ja he asuvat enimmäkseen Syyrian rajan läheisyydessä sijaitsevissa maakunnissa, erityisesti Hatayn alueella, jossa heidän osuutensa väestöstä oli kaksi kolmasosaa vuonna 1939. Viimeaikaiset syyrialaispakolaiset mukaan lukien heidän osuutensa väestöstä on kuitenkin 5,3 prosenttia[]. Suurin osa heistä on sunnimuslimeja. [] On kuitenkin olemassa pieni ryhmä alaviiseja ja toinen ryhmä arabikristittyjä (lähinnä Hatayn maakunnassa), jotka ovat antiokian ortodoksisen kirkon yhteydessä. []
Turkki koki suuren irakilaisvirran vuosina 1988-1991 sekä Iranin ja Irakin sodan että ensimmäisen Persianlahden sodan vuoksi, ja maahan saapui noin 50 000-460 000 irakilaista.
Turkissa asuviin syyrialaisiin kuuluvat Syyriasta Turkkiin muuttaneet sekä heidän jälkeläisensä. Turkissa asuvien syyrialaisten määräksi arvioidaan huhtikuussa 2018 yli 3,58 miljoonaa ihmistä, ja se koostuu pääasiassa Syyrian sisällissodan pakolaisista.
Assyrialaiset
Assyrialaiset olivat aikoinaan suuri etninen vähemmistö Osmanien valtakunnassa, mutta 1900-luvun alun assyrialaisten kansanmurhan jälkeen monet heistä murhattiin, karkotettiin tai päätyivät siirtolaisiksi. Jäljelle jääneet asuvat pieninä määrinä kotiseudullaan Kaakkois-Turkissa (joskin suurempina määrinä kuin muut armenialaisten tai kreikkalaisten kansanmurhissa murhatut ryhmät) ja Istanbulissa. Heitä on noin 30 000.
Juutalaiset
Vähä-Aasiassa on ollut juutalaisyhteisöjä ainakin viidennestä vuosisadasta eKr. lähtien, ja monet Espanjasta karkotetut espanjalaiset ja portugalilaiset juutalaiset tulivat ottomaanien valtakuntaan (mukaan lukien nykyiseen Turkkiin kuuluvat alueet) 1400-luvun lopulla. Huolimatta maastamuutosta 1900-luvulla nykypäivän Turkissa on edelleen pieni, noin 20 000 juutalaisen väestö.
Roma
Milliyetin mukaan romaneja on Turkissa noin 700 000. Sulukule on Euroopan vanhin romaniasutus. Erilaisten turkkilaisten ja muiden kuin turkkilaisten arvioiden mukaan romanien määrä on jopa 4-5 miljoonaa, kun taas erään turkkilaisen lähteen mukaan heitä on vain 0,05 prosenttia Turkin väestöstä (eli noin henkilöä). Ottomaanien romanien jälkeläisiä kutsutaan nykyään Xoraxane-romaneiksi, ja he ovat islaminuskoisia.
Vähäinen ulkomaalainen
Australialaiset
Turkissa on jopa 12 000 australialaista. Heistä valtaosa asuu pääkaupungissa Ankarassa (noin 10 000) ja loput Istanbulissa. Turkissa asuvat australialaiset muodostavat yhden Euroopan ja Aasian suurimmista australialaisten ulkomailla asuvien ryhmistä. Valtaosa Turkissa asuvista Australian kansalaisista on turkkilaisia australialaisia.
Brasilialaiset
Turkissa asuvat brasilialaiset ovat yksi hyvin pienistä brasilialaisyhteisöistä Brasilian ulkopuolella, ja heitä on noin 275. Suurin osa Turkissa asuvista brasilialaisista työskentelee suurlähetystöissä ja/tai konsulaateissa Istanbulissa ja Ankarassa, ja pieni osa työskentelee yksityisissä yrityksissä muissa suurkaupungeissa.
Kanadalaiset
Turkissa asuu yli 1100 kanadalaista, joista suurin osa asuu Ankarassa ja Istanbulissa Kanadan ulkomailla asuvien kanadalaisten rekisteröintijärjestön (ROCA) ja Kanadan suurlähetystön ja konsulaattien mukaan. Turkissa asuvien kanadalaisten määrä on viime vuosina kasvanut voimakkaasti, ja maa on edelleen yksi nopeimmin kasvavista kohteista ulkomaille suuntaavien kanadalaisten keskuudessa. Kasvavat luvut on yhdistetty siihen, että vuosittain Turkissa vierailevien kanadalaisturistien määrä on noussut huimasti. Vuonna 2009 noin 150 000 kanadalaista oli käynyt Turkissa, mikä on enemmän kuin 39 000 vuonna 1995.
Kiinalainen
Turkissa on pieni kiinalaisyhteisö, joka on enimmäkseen tilapäisiä ulkosuomalaisia. Muutama sata kiinalaista opiskelijaa opiskelee useissa turkkilaisissa yliopistoissa. Turkissa asuu huomattava määrä muslimiuygureita, jotka ovat kotoisin Kiinan Xinjiangin alueelta. Heitä on tullut suuria määriä 1950-luvun alusta lähtien Kiinan luoteisista maakunnista, ja osana Lähi-itään suuntautuvaa muuttoliikettä monet heistä ovat asettuneet asumaan Turkin kaupunkikeskuksiin. Nykyään he ovat liittyneet tehokkaasti paikalliseen talouteen, ja heidän voi nähdä harjoittavan erilaisia kaupankäynnin muotoja.
Filippiiniläiset
Turkissa asui vuonna 2008 5 500 filippiiniläistä filippiiniläisiä ulkomailla asuvien filippiiniläisten toimikunnan ja Ankaran Filippiinien suurlähetystön arvioiden mukaan. Heistä suurin osa on kirjattu kotiapulaisiksi ja "ulkomailla työskenteleviksi työntekijöiksi", jotka työskentelevät diplomaattiyhteisöjen ja turkkilaisten eliittiperheiden kotitalouksissa. Lisäksi kymmenen prosenttia eli noin 500 filippiiniläistä Turkissa on ammattitaitoisia työntekijöitä ja ammattilaisia, jotka työskentelevät insinööreinä, arkkitehteinä, lääkäreinä ja opettajina. Suurin osa filippiiniläisistä asuu Istanbulissa, Ankarassa, Izmirissä, Antalyassa ja lähialueilla.
Intiaanit
Turkin intialaiset ovat pieni, noin 300 hengen yhteisö, johon kuuluu noin 100 perhettä. Useimmat heistä työskentelevät lääkäreinä ja tietokoneinsinööreinä tai monikansallisten yritysten työntekijöinä. Intialla on Turkissa myös pientä liiketoimintaa Reliance Industriesin, Tata Motorsin ja Indoraman edustustojen kautta.
Japanilainen
Turkissa asuu keskikokoinen japanilaisväestö, joka koostuu lähinnä äskettäin Japanista muuttaneista ja heidän Turkissa syntyneistä jälkeläisistään. Syyskuussa 2010 Japanin ulkoministeriö ilmoitti heidän määräkseen 1 430. Suurin osa Turkissa asuvista japanilaisista asuu Ankarassa ja Istanbulissa.
Pakistanilaiset
Pakistanilaisilla Turkissa tarkoitetaan pientä yhteisöä, joka koostuu pääasiassa ulkosuomalaisista ja opiskelijoista. Monet pakistanilaisista opiskelijoista opiskelevat turkkilaisissa yliopistoissa ja korkeakouluissa. Turkissa on myös suuri määrä pitkäaikaisia ja lyhytaikaisia talousmuuttajia Pakistanista, jotka aikovat usein siirtyä Euroopan unioniin. Pakistanilla on pysyvä suurlähetystö Ankarassa ja pääkonsulaatti Istanbulissa, jotka pyrkivät palvelemaan yhteisön etuja koko maassa. Turkissa opiskelee noin 800 pakistanilaista opiskelijaa.
.png){kind=small}
