Syyskuun 11. päivänä 2012 hyökättiin Yhdysvaltojen suurlähetystöihin Kairossa Egyptissä, Chennaissa Intiassa, Tunisissa Tunisiassa, Khartumissa Sudanissa, Sanassa Jemenissä ja Yhdysvaltain konsulaattiin Benghazissa Libyassa.

 

Tapahtumien kulku

Hyökkäykset ja mellakat alkoivat osittain mielenosoituksina, joita herätti internetissä levinnyt pilkkaava ja islaminuskoa loukkaava video Innocence of Muslims. Reaktiot vaihtelivat rauhanomaisista mielenilmauksista väkivaltaisiksi hyökkäyksiksi ja mellakoiksi eri kaupungeissa. Kairossa mielenosoittajat tunkeutuivat Yhdysvaltain suurlähetystön ulkopuolelle ja polttivat yhdysvaltalaisia lippuja. Benghazissa tilanne eskaloitui aseelliseksi hyökkäykseksi konsulaattia vastaan.

Uhrien ja vahinkojen yhteenveto

  • Benghazi, Libya: hyökkäyksessä kuoli neljä amerikkalaista: Yhdysvaltain suurlähettiläs Christopher Stevens, ulkoasiainhallinnon työntekijä Sean Smith sekä kaksi turvallisuuskontraktoria, Glen Doherty ja Tyrone S. Woods. Konsulaattirakennus ja sen oheistilat vaurioituivat merkittävästi.
  • Muissa kohteissa (Kairossa, Tunisissa, Khartumissa, Sanaanassa, Chennaissa ym.) vahingot vaihtelivat lievistä omaisuusvahingoista aina rakennusten vahingoittumiseen ja loukkaantumisiin. Useissa tapauksissa paikalliset viranomaiset hajottivat kokoontumisia ja suojelutoimet tiukennettiin.

Tausta ja syyt

Mielenosoitukset liittyivät pääosin yleiseen vihaan ja loukkaantumiseen videosta, joka esitti islaminuskon profeettoja halventavalla tavalla. Tilanteeseen vaikuttivat myös paikalliset poliittiset jännitteet, turvallisuustilanne ja aseellisten ryhmien läsnäolo erityisesti Libyassa. Benghazin tappavat hyökkäykset katsotaan myöhemmin osittain suunnitelluiksi ja aseellisten ryhmien hyödyntämiksi, vaikka tapahtuman alkuperäinen katalysaattori oli kansainvälisesti levinnyt provosoiva materiaali.

Tutkimukset, politiikka ja seuraukset

  • Yhdysvaltain hallitus käynnisti useita tutkintoja, mukaan lukien Department of Statein nimittämä riippumaton Accountability Review Board (ARB), joka arvioi diplomaattisen suojelun puutteita ja antoi suosituksia turvallisuuden parantamiseksi.
  • Tapauksesta seurasi laajoja poliittisia keskusteluja Yhdysvalloissa koskien diplomaatin suojelua, tiedonvälitystä ja hallituksen viestintää kriisin alkuvaiheessa.
  • Useissa maissa Yhdysvallat sulki tilapäisesti suurlähetystöjään tai rajoitti toimintaa turvallisuussyistä. Lisäksi diplomaatin turvajärjestelyjä ja suojelustandardeja tarkistettiin ja tiukennettiin monin paikoin.

Vaikutus ja jälkiseuraukset

Tapahtumat korostivat globaalin viestinnän ja paikallisten poliittisten olosuhteiden herkkyyttä. Ne johtivat myös keskusteluun sananvapauden rajoista, uskonnollisesta herkkäuskoisuudesta sekä siitä, miten loukkaavalle materiaalille pitää vastata ilman väkivaltaa. Pitkällä aikavälillä tapaus vaikutti Yhdysvaltain diplomaattiseen turvallisuuspolitiikkaan ja johti käytännön muutoksiin suurlähetystöjen suojelussa.

Vaikka mielenosoitusten laukaiseva tekijä oli kulttuurinen ja uskonnollinen loukkaus, hyökkäysten luonne ja seuraamukset vaihtelivat suuresti maittain ja paikkakunnittain. Kansainvälinen yhteisö tuomitsi väkivallan ja korosti tarvetta sekä uskonnollisen kunnioituksen että rauhanomaisten ratkaisukeinojen puolesta.