Pohjois-Amerikka on maailman kolmanneksi suurin manner. Pohjois-Amerikassa on 23 maata. Pohjois-Amerikassa - johon kuuluvat myös Keski-Amerikka ja Karibian alue - puhutaan eniten englantia, espanjaa sekä paikoin ranskaa ja kreolikieliä.

Alkuperäiskansojen puhumia kieliä on paljon - arktisilla alueilla näitä ovat muun muassa Aleuttien saarilla puhuttavat eskimo-aleuttien kielet, Aleuttien kieli, Alaskassa puhuttavat jupikin kielet ja inuiittien kielet, joita puhutaan muun muassa Alaskassa, Yukonissa, Luoteis-Territorioissa, Nunavutissa ja Grönlannissa.

Alaskassa ja Luoteis-Kanadassa puhutaan ryhmää kieliä, joita kutsutaan na-dené-kieliksi. Eteläisiä athabaskan-kieliä puhutaan Yhdysvaltojen lounaisosissa. Algonki-kieliä, joihin kuuluvat myös algonki-kielet, puhuvat monet ihmiset Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Tällaisia kieliä ovat muun muassa ojibwe, cree, miꞌkmaq ja blackfoot.

Monet Saint Lawrence -joen ja itäisten Suurten järvien läheisyydessä asuvat ihmiset puhuvat irokeesiksi kutsuttua kieliryhmää. Näihin kuuluvat muun muassa cherokee.

Utoatsekaanisiksi kieliksi kutsuttua kieliryhmää puhutaan Yhdysvaltojenlänsiosissa, Meksikon pohjois- ja keskiosissa sekä El Salvadorissa. Tällaisia kieliä ovat esimerkiksi hopi, oʼodham ja nahuatl.

Meksikossa, Belizessä ja Guatemalassa puhutaan mayakieliksi kutsuttua kieliryhmää.

Tehuantepecin kannaksella Meksikossa puhutaan seka-zokkikieliksi kutsuttua kieliryhmää.

Karibialla monet ihmiset puhuivat ennen arawakan-kieliä. Osa näistä on ta-rawakan-kieliä, joita puhutaan Keski- ja Etelä-Amerikassa. Niitä puhuvat edelleen monet ihmiset Etelä-Amerikassa.

Tässä on artikkelin lisäselvennystä ja tärkeimpiä lisätietoja Pohjois-Amerikan kielistä:

  • Kolme suurinta eurooppalaista kieltä: Englanti, espanja ja ranska ovat alueen hallitsevia kieliä. Englanti on yleisin kieli Yhdysvalloissa ja Kanadassa, espanja vallitsee Meksikossa sekä suuressa osassa Keski-Amerikkaa ja Karibian espanjankielisiä saaria, ja ranskaa puhutaan erityisesti Kanadan Québecissä sekä joillakin Karibian saarilla. Monissa Karibian maissa ja Louisianassa esiintyy myös erilaisia kreolikieliä, jotka ovat syntyneet eurooppalaisten kielten ja afrikkalaisten sekä alkuperäiskansojen kielten kohtaamisessa.
  • Viralliset ja käytännön kielet: Maiden viralliset kielet vaihtelevat: Kanada tunnustaa kaksi virallista kieltä (englanti ja ranska), Meksikon virallinen kieli on espanja mutta maa myös tunnustaa monia alkuperäiskieliä, Yhdysvalloilla ei ole virallista liittovaltion kieltä, vaikka englanti on de facto hallinnon kieli monin paikoin. Monissa maissa on myös paikallisia virallisia tai hallinnollisia tunnustuksia alkuperäiskielille.
  • Alkuperäiskielten runsaus ja monimuotoisuus: Pohjois-Amerikassa on satoja eri alkuperäiskieliä ja -kieliheimoja. Ne eroavat toisistaan rakenteeltaan, sanastoltaan ja geneettiseltä sukulaisuudeltaan. Monet näistä kielistä ovat uhattuina tai pienen ryhmän puhuttavina, mutta viime vuosikymmeninä on lisääntynyt pyrkimystä elvyttää ja ylläpitää kieliperintöä esimerkiksi opetusohjelmien, kielikylpyjen ja digitaalisten resurssien avulla.
  • Keskeiset alkuperäiskielten kieliryhmät (esimerkkejä):
    • Eskimo-aleuttiset kielet: inuiittien kielet ja yupik-, aleutti-kielet arktisilla alueilla.
    • Na-Dené (mm. athabaskan-kielet): Alaskassa ja Luoteis-Kanadassa sekä eteläisissä athabaskan-kielissä Yhdysvaltojen lounaisosissa (esim. navajo on yksi tunnetuimmista athabaskan-kielistä).
    • Algonki-kielet: laaja ryhmä, johon kuuluvat mm. ojibwe, cree, miꞌkmaq ja blackfoot.
    • Irokeesin kieliryhmä: puhuttu historiallisesti Saint Lawrence -joen ja Suurten järvien alueella; siihen liittyviä kieliä puhuvat mm. haudoinausauneet-ryhmät.
    • Uto‑atsekaaniset kielet: laaja alue Yhdysvaltojen länsiosissa, Meksikon pohjois- ja keskiosissa sekä osin Keski-Amerikassa (esim. hopi, oʼodham ja nahuatl).
    • Mayakielet: useita erillisiä mutta toisiinsa liittyviä kieliä, puhuttuja erityisesti Meksikossa, Belizessä ja Guatemalassa.
    • Mixe‑zoque (seka‑zokkikieliksi kutsuttu ryhmä): erityisesti Tehuantepecin kannaksella ja sen lähialueilla puhuttavat kieliryhmät.
    • Arawakan- ja ta‑rawakan-ryhmät: historiallisesti laajalle levinnyt Karibialla; monia näistä kielistä puhutaan yhä Etelä‑Amerikassa.
  • Kielten tila ja elvytys: Monet alkuperäiskielet ovat vaarassa kadota sukupolvien vaihtuessa. Lukuisissa yhteisöissä tehdään kuitenkin töitä kielen säilyttämiseksi: kielikursseja, kouluopetusta paikkakunnilla, sanakirjoja, arkistointia ja nykyaikaisten teknologioiden hyödyntämistä kielen dokumentointiin ja opetukseen.
  • Monikielisyys ja kulttuuri: Pohjois-Amerikassa moni ihminen on monikielinen tai käyttää eri kieliä eri yhteyksissä (kotona, koulussa, työssä). Kielet kantavat kulttuurista tietoa, suullisia perinteitä ja paikallista identiteettiä, joten kielten moninaisuus on tärkeä osa alueen kulttuuriperintöä.

Yhteenvetona: Pohjois-Amerikan kielenmaisema on monimuotoinen — pinnalla näkyvät eurooppalaiset sivistyskielet kuten englanti, espanja ja ranska, mutta syvemmällä elää valtava kirjo alkuperäiskieliä ja kieliryhmiä, joiden suojelu ja elvytys on sekä kielellinen että kulttuurinen haaste ja mahdollisuus.