Mäti on kalojen ja eräiden merieläinten, esimerkiksi merisiilien, katkarapujen ja kampasimpukoiden, kypsiä mätimunia. Se on eräänlainen merenelävä. Mätiä käytetään monissa eri elintarvikkeissa. Sitä voidaan käyttää kypsennettynä tai raakana. Mädin ulkonäkö, koko ja maku vaihtelevat lajin mukaan: esimerkiksi lohen ja taimenen mäti on usein kirkkaan oranssia ja isokuorista, kun taas sampien (maa- ja merilajien) mädissä on usein pienempiä, tummempia hippuja. Mäti voidaan valmistaa ja tarjoilla sellaisenaan, suolattuna, savustettuna, leikkeleenä tai käytettynä kastikkeissa ja levitteissä.

Käyttö ruoassa

Mätiä käytetään sekä arjen ruoissa että juhla-aterioilla. Tyypillisiä käyttötapoja:

  • Tarjoilu sinapin, sipulin ja smetanan kanssa tai voin ja ruisleivän päällä.
  • Blinien ja muiden pienten lettujen sekä suolaisten keksien seurana.
  • Sushissa ja muissa aasialaisissa ruoissa (esim. lohen mäti eli ikura, tai pienemmät tobiko- ja masago-tyyppiset mädityypit).
  • Levitteissä, esimerkiksi perinteinen kala- tai mäti‑levite ja välimeren tyyppiset tapakset.
Mädin makua korostetaan usein yksinkertaisilla lisukkeilla, jotta sen suolaisuus ja meren vivahteet tulevat esiin.

Kaviaari

Kaviaari on nimitys sampien mädille, jota syödään herkkuna. Tarkemmin sanottuna kaviaari viittaa yleensä sampien eli beluga-, sevruga- ja osetra-tyyppisten storionyksien mätimuniin, jotka suolataan ja käsitellään hienostuneeksi delikatessiksi. Kaviaari on arvostettu sen tekstuurin ja monimutkaisen suolais-marineeratun maun vuoksi, ja eri lajien kaviaareilla on omat maku- ja väriprofiilinsa.

Pehmeä mäti ja valkoinen mäti

Pehmeä mäti tai valkoinen mäti ei ole mäti. Se on kalan siemennestettä. Suomeksi siemennestettä kutsutaan myös mädistä poikkeavasti, ja sitä ei käytetä samoissa kulinaarisissa yhteyksissä kuin varsinaista mätimunaa.

Säilytys ja turvallisuus

Mäti on herkkää ja säilytettävä kylmässä. Avattuna se tulisi säilyttää jääkaapissa ja käyttää muutaman päivän kuluessa; pakastaminen on yleensä mahdollista, mutta pakastus voi muuttaa mädin rakenteen ja väliaineen (esimerkiksi mädin rakkuloiden rikkominen voi lisätä sameutta tai muuttua pehmeämmäksi). Raakan mädin yhteydessä on hyvä huomioida elintarviketurvallisuus: kuten muutkin raakat kalatuotteet, mäti voi sisältää bakteereja tai muita taudinaiheuttajia, joten herkkien ryhmien (raskaat, pikkulapset, immuunipuutteiset) kannattaa suosia pastöroituja tai vastaavasti käsiteltyjä tuotteita.

Ravitsemus

Mäti on proteiinipitoinen ja rasvoja sisältävä elintarvike, ja siinä on tyypillisesti runsaasti omega-3-rasvahappoja, D-vitamiinia sekä kivennäisaineita kuten seleeniä ja jodia. Samalla mäti voi olla melko suolaista, etenkin valmistettuna suolauksella, joten natriumin määrä kannattaa huomioida osana kokonaisruokavaliota.

Keruu ja kestävyys

Mädin kaupallinen keruu vaihtelee lajeittain ja alueittain. Joidenkin lajien, erityisesti sampien, kestävyys on ollut huolenaiheena, minkä vuoksi kestävä kalastus, viljely (kalankasvatus) ja sertifioinnit ovat tärkeitä kaviaarin ja muun mädin tuotannossa. Kuluttajalle suositellaan tarkistamaan tuotteen alkuperä ja sertifikaatit, jos kyse on kalliimmasta kaviaarista tai uhanalaisista lajeista.

Yhteenvetona: mäti on monipuolinen merenantimien ainesosa — herkullinen ja ravitseva, mutta myös herkkä sekä kulutuksen että kestävyyden kannalta. Kaviaari on erityinen ja arvostettu muoto sampien mädistä, kun taas pehmeä tai valkoinen “mäti” on itse asiassa kalan siemennestettä.