1260-luku on vuosikymmen. Se alkoi 1. tammikuuta 1260 ja päättyi 31. joulukuuta 1269.

Kublai Khanista tuli mongolien valtakunnan ylin johtaja ja hän siirsi pääkaupunkinsa Pekingiin. Hän kävi sotaa Etelä-Kiinan Song-dynastian kanssa. Mongolivaltakunta hävisi osan taisteluistaan. Ensimmäisen kerran se hävisi taistelun Kublai Khanin ollessa johtajana Palestiinassa, kun se taisteli Egyptin mamlukkeja vastaan. Keisarikunta hävisi myös Kaukasuksella. Mamlukkeja johti heidän uusi sulttaaninsa Baibars. Mamlukit saivat pian enemmän valtaa Lähi-idässä, koska he ottivat haltuunsa useita ristiretkeläisvaltioita ja estivät myös mongolien hyökkäykset. Nikean valtakunta otti Konstantinopolin ja myös Latinalaisen valtakunnan hallintaansa, joten siitä tuli jälleen Bysantinvaltakunta.

Euroopassa oli ongelmia politiikassa. Kiistat siitä, kuka omisti mitäkin maata, johtivat moniin sotiin maanosassa. Englannissa käytiin toinen vapaaherrojen sota. Se oli sisällissota aristokraattien välillä, jotka eivät pitäneet Henrik III -nimisen kuninkaan käytöksestä. Tämä johtui siitä, että kuningas halusi absoluuttisen monarkian. Böömin kuningas Otakar II:sta tuli Euroopan tärkein ruhtinas. Hän sai lisää maata käymällä sotia, ja kun hänen perheensä kuoli, osa heidän maistaan siirtyi hänelle. Islanti ja Grönlanti tiesivät Norjan yliherruudesta ja tunnustivat sen, mutta kun norjalaiset tunkeutuivat Skotlantiin, skotlantilaiset pystyivät pysäyttämään heidät ja solmivat rauhan. Espanjassa rekonkista oli edelleen käynnissä, ja useita tärkeitä kaupunkeja vallattiin jälleen maureilta. Paavin valintatapaa parannettiin. Irlannin ja Englannin parlamentit kokoontuivat ensimmäistä kertaa.

Vuosikymmenen aikana saavutettiin useita merkittäviä kulttuurisaavutuksia. Roger Bacon julkaisi merkittävän tieteellisen teoksen nimeltä Opus Majus. Myös Tuomas Akvinolainen julkaisi Summa contra gentiles -teoksen. Euroopan katedraaleissa tehtiin merkittäviä arkkitehtuurin ja veistosten teoksia. Tällaisia ovat Chartresin katedraali ja Nicola Pisanon saarnatuolit Duomo di Sienaan ja Pisan kastekirkkoon. Uskonnossa Thaimaassa sijaitseva Sukhothain kuningaskunta otti buddhalaisuuden viralliseksi uskonnokseen. Euroopassa antisemitismi paheni, koska useat viranomaiset säätivät lakeja, joiden mukaan juutalaisten oli pidettävä keltaisia virkamerkkejä, jotta ihmiset tiesivät, keitä he olivat. Englannissa tapettiin monia juutalaisia, ja katolinen kirkko hyökkäsi Talmudia vastaan ja sensuroi sitä.

Mongolien laajeneminen ja Lähi-idän vastaiskut

Vuosikymmenellä mongolien laajentuminen jatkui Aasiassa, mutta kohtasi merkittäviä rajoja. Kublai Khanin valtaannousu vuonna 1260 vahvisti Yuan-dynastian syntyä Kiinassa ja teki Pekingistä (Khanbaliq) hallinnon keskuksen. Samalla mongolien armeijat kohtasivat kuitenkin vakavaa vastarintaa lännessä: Lähi-idässä mamlukkien voitto Ain Jalutin taistelussa vuonna 1260 pysäytti mongolien etenemisen Syyriaan ja Egyptiin. Tämän seurauksena mamlukit, joita myöhemmin johti mm. Baibars, vakiinnuttivat asemansa alueella ja pystyivät palauttamaan monia alueita ristiretkeläisvaltioilta.

Vaikka mongolit voittivat monia taisteluita, vuosikymmen osoitti myös, että heidän laajentumisensa kohtasi logistisia ja poliittisia rajoituksia: suurkhaaniksi julistaminen ei välittömästi merkinnyt yhtenäistä hyväksyntää kaikkialla imperiumissa, ja paikalliset vastarintaliikkeet sekä alueelliset valtiot pystyivät ajoittain pysäyttämään mongolien etenemisen.

Itäisen Välimeren poliittiset muutokset

Vuoden 1261 valloitus, jossa Nikean valtakunta palautti Konstantinopolin latinalaisilta, on yksi vuosikymmenen tärkeimmistä tapahtumista: Bysantinvaltakunta palasi näin hallitsemaan kaupunkia Michael VIII Palaiologoksen johdolla. Tämä muutos palautti Itä-Rooman valtakunnalle poliittista painoarvoa, vaikka imperiumi oli edelleen heikentynyt suhteessa entiseen loistoonsa.

Euroopan sisäiset konfliktit ja valtasuhteet

Euroopassa poliittinen tilanne oli epävakaa. Englannissa syntyi toinen vapaaherrojen sota (Second Barons' War, 1264–1267), jossa johtajia kuten Simon de Montfort haastoi Henrik IIIn hallintoa ja tämän pyrkimystä vahvistaa kuninkaallista valtaa. Sotien aikana kokeiltiin uusia hallinnollisia käytäntöjä ja edustuksellisia kokoonpanoja: esimerkiksi Simon de Montfortin koolle kutsuma parlamentti 1265 on usein mainittu esimerkkinä varhaistuesta edustukselliselle päätöksenteolle.

Sisällissodat ja rajakiistat vaikuttivat koko mantereeseen. Keski-Euroopassa Otakar II laajensi vaikutuspiiriään, ja Pohjois-Atlantilla Islanti sekä Grönlanti tunnustivat useassa yhteydessä Norjan yliherruuden (ns. Old Covenant -sopimukset 1260-luvulla). Samalla Norjan yritykset ulottaa valtaansa myös lähemmäs Skotlannin rannikoita päättyivät törmäykseen skotlantilaisten kanssa; merkittävänä tapahtumana mainitaan Haakon IV:n retki ja vuoden 1263 operaatioiden jälkeinen rauha.

Espanjassa rekonkista jatkui asteittaisena prosessina, jossa kristilliset kuningaskunnat valloittivat takaisin maa-alueita ja kaupunkeja muslimihallinnolta. Paavinvaalien järjestelyissä ja paavin valintatapojen kehittämisessä nähtiin myös murrosta: pitkät vaalivaiheet ja paavinvakaan liittyneet ongelmat johtivat myöhemmin menettelyjen uudistuksiin, jotka tähtäsivät vaalien sujuvoittamiseen.

Kulttuuri, tiede ja uskonto

1260-luku oli merkittävä myös kulttuurin ja tieteen kannalta. Roger Bacon työsti ja esitteli laajan tieteellisen kokoelman Opus Majus vuonna 1267, jossa käsiteltiin muun muassa luonnontieteiden menetelmiä ja teknisiä saavutuksia. Tuomas Akvinolainen jatkoi teologista ja filosofista työtään; hänen Summa contra gentiles -teoksensa syntyi tältä ajalta ja vaikutti merkittävästi skolastiikan kehitykseen.

Rakentamisessa ja veistotaiteessa etenkin goottilainen arkkitehtuuri kehittyi edelleen: katedraalit kuten Chartresin katedraali edustivat arkkitehtuurin huippuosaamista ja taiteellista kunnianhimoa. Nicola Pisanon monumentaaliset saarnatuolit Sienassa ja Pisan kastekirkossa ovat esimerkkejä ajan korkealuokkaisesta puuveistotaiteesta.

Uskonnollisissa ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä nähtiin myös kovenemista: antisemitismi voimistui monin paikoin Euroopassa ja johti paikallisiin vainoihin, pakotteisiin sekä säädöksiin, jotka erottelivat juutalaisia julkisesti (esim. tunnusmerkkejä koskevat määräykset). Samanaikaisesti kirkollinen sensuuri ja kontrolli kirjallisuudesta, kuten Talmudiin kohdistuvat toimet, heijastivat uskonnollisten auktoriteettien halua valvoa opin levittämistä.

Yhteenveto

1260-luku oli liikkeen ja muutoksen vuosikymmen: imperiumit laajenivat ja kohtasivat rajoja, vanhat vallat yrittivät palauttaa asemaansa ja Euroopassa sisäiset ristiriidat muovasivat hallintoa ja edustuksellisuutta. Samalla tieteelliset ja taiteelliset saavutukset loivat pohjaa myöhemmälle kehitykselle, ja uskonnolliset sekä sosiaaliset jännitteet tekivät ajasta myös vaikean monille väestöryhmille.