Gettysburgin puhe: Abraham Lincolnin 1863-puhe ja sen merkitys

Gettysburgin taistelussa 1.-3. heinäkuuta 1863 taisteli noin 172 000 amerikkalaista sotilasta. Gettysburgin taistelu vaikutti merkittävästi Yhdysvaltain sisällissotaan ja Pennsylvanian Gettysburgin kaupunkiin, jossa asui vain 2 400 ihmistä. Taistelukentällä oli yli 7 500 kuolleen sotilaan ruumiit ja 5 000 hevosta. Kaupungissa asunut vaimo ja äiti Sarah Broadhead pelkäsi, että heitä "kävisi rutto". Sairaanhoitaja Eliza Farnham kutsui paikkaa "yhdeksi valtavaksi sairaalaksi". Armeijan lääkintäupseeri puhui samoin: Gettysburgin taistelun jälkeiset kymmenen päivää olivat "suurin inhimillinen kärsimys, jonka tämä kansakunta on kokenut syntymänsä jälkeen".

Gettysburgin asukkaat halusivat haudata kuolleet kunnolla. Aluksi he suunnittelivat ostavansa maata hautausmaata varten ja pyytävänsä vainajien omaisia maksamaan hautauksen. David Willis, rikas 32-vuotias asianajaja, ei kuitenkaan pitänyt tästä ajatuksesta. Hän kirjoitti Pennsylvanian kuvernöörille Andrew Gregg Curtinille ja pyysi, että osavaltiot tukisivat kansallisen hautausmaan perustamista. Willisin sallittiin ostaa 17 eekkeriä (69 000 m²) hautausmaata varten taistelussa kuolleiden ihmisten kunniaksi. Hän maksoi maasta 2475,87 dollaria.

Aluksi Wills halusi vihkiä uuden hautausmaan keskiviikkona 23. lokakuuta. Hän pyysi Edward Everettiä pääpuhujaksi. Everett oli tuohon aikaan hyvin kuuluisa puhuja. Hän oli toiminut myös ulkoministerinä, Yhdysvaltain senaattorina, Yhdysvaltain edustajana, Massachusettsin kuvernöörinä, Harvardin yliopiston presidenttinä ja varapresidenttiehdokkaana. Everett vastasi kuitenkin, ettei hän pystyisi valmistelemaan hyvää puhetta niin nopeasti, ja halusi siirtää vihkimispäivää. Järjestelytoimikunta suostui, ja vihkiminen siirrettiin torstaille 19. marraskuuta.

Wills ja tapahtumakomitea pyysivät sitten presidentti Lincolnia osallistumaan seremoniaan. Willsin kirjeessä sanottiin: "Toivomme, että ... te, kansakunnan johtavana toimeenpanijana, virallisesti (virallisesti) erottaisitte nämä alueet ... muutamalla sopivalla (asianmukaisella) huomautuksella". Lincolnia pyydettiin virallisesti mukaan vain 17 päivää ennen seremoniaa, kun taas Everett oli saanut kutsun 40 päivää aikaisemmin. "Vaikka on joitakin todisteita siitä, että Lincoln odotti Willsin kirjettä, sen myöhäinen ajankohta saa kirjoittajan (kirjoittajan) vaikuttamaan ylimieliseltä ...". Seitsemäntoista päivää oli poikkeuksellisen (huomattavan) lyhyt aika presidentin osallistumiselle jopa 1800-luvun standardien mukaan". Lisäksi Willsin kirje "teki presidentille yhtä selväksi, että hänellä olisi vain pieni osa seremonioissa".

Lincoln saapui junalla Gettysburgiin 18. marraskuuta. Hän yöpyi Willsin talossa Gettysburgin torilla. Siellä hän sai valmiiksi puheensa, jonka hän oli kirjoittanut Washingtonissa. On olemassa suosittu tarina, jonka mukaan Lincoln olisi saanut puheensa valmiiksi junassa kirjekuoren kääntöpuolella, mutta se ei pidä paikkaansa. On olemassa useita varhaisia kopioita Executive Mansionin paperilla, ja raportteja siitä, että Lincoln viimeisteli puheensa ollessaan David Willsin vieraana Gettysburgissa. Marraskuun 19. päivän aamuna kello 9.30 Lincoln liittyi ruskealla hevosella ratsastaen kaupunkilaisten ja leskien joukkoon, jotka marssivat vihkiäisalueelle.

Noin 15 000 ihmistä osallistui seremoniaan. Mukana oli kuuden 24:stä unionin osavaltiosta kuuden kuvernöörin edustajia. He olivat Andrew Gregg Curtin Pennsylvaniasta, Augustus Bradford Marylandista, Oliver P. Morton Indianasta, Horatio Seymour New Yorkista, Joel Parker New Jerseystä ja David Tod Ohiosta. Kanadalainen poliitikko William McDougall tuli Lincolnin vieraaksi. Historioitsijat eivät ole yhtä mieltä siitä, missä hautausmaan sisällä vihkimisseremonia tarkalleen pidettiin. Kaikkien ruumiiden siirtäminen hautausmaan haudoille oli seremoniapäivänä alle puoliksi valmis.

Elokuuhun 1863 mennessä kymmenettuhannet ihmiset olivat saaneet surmansa tai loukkaantuneet sisällissodan taisteluissa. Tämä sai ihmiset pohjoisessa alkamaan inhota Lincolnia ja sotaa. Lincolnin vuoden 1863 kutsunnat eivät olleet suosittuja, ja ihmiset suuttuivat niistä eniten New Yorkin kutsuntamellakoiden aikaan. Tämä tapahtui vain kymmenen päivää Gettysburgin taistelun jälkeen. Syyskuussa 1863 Pennsylvanian kuvernööri Curtin kertoi Lincolnille, että ihmiset olivat kääntymässä sotatoimia vastaan:

Jos vaalit pidettäisiin nyt, tulos olisi erittäin epävarma (en ole varma), ja vaikka useimmat hienotunteiset ystävämme suhtautuvat tulokseen toiveikkaasti, vaikutelmani on, että mahdollisuudet olisivat meitä vastaan. Asevelvollisuus on osavaltiossa hyvin vastenmielinen... demokraattiset johtajat ovat onnistuneet herättämään ennakkoluuloja ja intohimoja ja levittäneet myrkkyä ihmisten mieliin hyvin suuressa määrin, ja muutokset ovat meitä vastaan.

Kesällä 1864 Lincoln oli huolissaan siitä, että kansan paha mieli saisi hänet häviämään presidentinvaalit. Syksyllä 1863 hän alkoi olla hyvin huolissaan siitä, miten hän voisi pitää yllä unionin sotahenkeä. Tämä oli Lincolnin Gettysburgin puheen suurin tarkoitus.

Willsin ja hänen toimikuntansa järjestämään ohjelmaan kuului:

• Musiikki, Birgfield's Band
• Rukous, kirjoittanut pastori T.H. Stockton, D.D.
• Musiikki, Marine Band
• Hon. Edward Everettin puhe
• Musiikki, virsi, tekijä B.B. French, Esq.
• Yhdysvaltain presidentin omistuspuheenvuoro.
• Valitun kuoron laulama surumarssi
• Siunauksen lausuu pastori H.L. Baugher, D.D.

Lincolnin lyhyt puhe on jäänyt historiaan yhtenä parhaista esimerkeistä englantilaisista julkisista puheista. Everettin kaksituntista puhetta kutsuttiin tuona päivänä "Gettysburgin puheeksi", mutta hänen puheensa ei ole nykyään tunnettu. Se alkoi:

"Seisoessani tämän seesteisen taivaan alla, katsellen näitä laajoja peltoja, jotka nyt lepäävät loppuvuoden uurastuksesta, mahtavat Alleghenit kohoavat hämärästi edessämme, veljiemme haudat jalkojemme alla, nostan epäröiden köyhän ääneni rikkoakseni ... Jumalan ja luonnon hiljaisuuden. Mutta velvollisuus ... on täytettävä; - suokaa minulle, rukoilen teitä, ... myötätuntonne".

Se päättyi kaksi tuntia myöhemmin:

"Mutta olen varma, että he yhtyvät meihin sanoessamme hyvästellessämme näiden marttyyrisankareiden tomun, että ... yhteisen maamme kunniakkaissa aikakirjoissa ei ole kirkkaampaa sivua kuin se, joka kertoo Gettysburgin taisteluista".

 

Everettin lopetettua puheensa Lincoln puhui kaksi tai kolme minuuttia. Lincolnin "muutama asianmukainen huomautus" tiivisti sodan kymmeneen lauseeseen.

Lincolnin puhe on historiallisesti hyvin tärkeä, mutta nykyaikaiset tutkijat eivät ole yhtä mieltä puheen sanoista. Tapahtumasta kertovissa sanomalehtikirjoituksissa on painettu monia erilaisia nykyaikaisia versioita. Näistä Blissin versio, joka on kirjoitettu jonkin aikaa puheen jälkeen ystävälle, on monien mielestä luotettavin teksti. Sen teksti eroaa kuitenkin niistä kirjallisista versioista, jotka Lincoln laati ennen ja jälkeen puheensa. Se on ainoa versio, jonka Lincoln allekirjoitti. Se on myös viimeinen, jonka hänen tiedetään kirjoittaneen.

Garry Wills huomauttaa teoksessaan Lincoln at Gettysburg, että Lincolnin puhe on samankaltainen kuin Periklesin hautajaispuhe Peloponnesoksen sodan aikana (myös James McPherson ja Gore Vidal huomauttavat tämän). Periklesin puhe alkaa kunnioitettujen ihmisten muistelemisella: "Aloitan esi-isistämme: on sekä oikeudenmukaista että sopivaa, että heidät mainitaan ensimmäisenä tämänkaltaisessa tilaisuudessa". Tämä muistuttaa hyvin paljon Gettysburgin puheen kuuluisaa alkua. Gettysburgin puheessa Lincoln aloitti puhumalla siitä, kuinka "isämme loivat tälle mantereelle uuden kansakunnan". Sitten hän kehuu osavaltionsa vakaata demokratiaa: "Jos katsomme lakeja, ne takaavat kaikille yhtäläisen oikeudenmukaisuuden". Hän kunnioittaa kuolleiden uhrauksia: "He valitsivat mieluummin kuolla vastustaen kuin eläen alistuen, joten he pakenivat vain häpeää, mutta kohtasivat vaaran kasvotusten". Hän myös rohkaisee lämpimästi elossa olevia jatkamaan taistelua todellisen demokratian puolesta: "Teidän, heidän eloonjääneidensä, on päätettävä, että teillä on yhtä järkkymätön päätös kentällä, vaikka voisittekin rukoilla, että sillä olisi onnellisempi lopputulos".

Mutta kirjailija Adam Gopnik oli eri mieltä. Hän sanoi The New Yorker -lehdessä, että Everettin puhe oli avoimen uusklassinen. Everett puhui esimerkiksi suoraan Maratonista ja Periklesistä. Mutta hän sanoi, että "Lincolnin retoriikka on sen sijaan tarkoituksellisen raamatullista". Hän lisäsi, että kaikista hänen puheistaan on vaikea löytää selvästi klassisia viittauksia. Gopnik oli sitä mieltä, että "Lincoln hallitsi Kuningas Jaakon Raamatun äänen niin täydellisesti, että hän pystyi muotoilemaan (tekemään uudelleen) abstraktit valtiosääntöoikeudelliset kysymykset raamatullisin termein (Raamatun sanoin), jolloin ehdotus (ehdotus), jonka mukaan Teksasin ja New Hampshiren pitäisi olla ikuisesti sidoksissa yhteen postitoimipaikkaan, kuulosti kuin suoraan Genesiksestä".

On monia teorioita siitä, mistä Lincolnin ilmaus "kansan hallitus, kansan toimesta, kansan puolesta" on peräisin. The American Monthly Review of Reviews -lehdessä esitetään, että Lincolnin lakimieskumppanin William Herndonin kirjoitukset vaikuttivat Lincolniin paljon. William Herndon kirjoitti teoksessa Abraham Lincoln: The True Story of A Great Life, että hän oli tuonut Lincolnille joitakin abolitionistipappi Theodore Parkerin saarnoja, ja Lincoln oli liikuttunut niistä.

Craig R. Smith ehdotti teoksessaan "Criticism of Political Rhetoric and Disciplinary Integrity", että Gettysburgin puheeseen vaikutti Massachusettsin senaattorin Daniel Websterin puhe. Toisessa vastauksessaan Haynelle Webster oli kuuluisasti huudahtanut: "Vapaus ja unioni, nyt ja ikuisesti, yksi ja erottamaton"! Tässä vuoden 1830 puheessaan Webster oli myös kuvannut liittovaltion hallitusta "kansaa varten tehdyksi, kansan toimesta tehdyksi ja kansalle vastuussa olevaksi". Tämä ilmaus oli hyvin samankaltainen kuin Lincolnin "kansan hallitus, kansan toimesta, kansan puolesta". Webster sanoi myös: "Tämä hallitus ... on kansan tahdon itsenäinen jälkeläinen. Se ei ole osavaltioiden lainsäätäjien luomus ... jos koko totuus on kerrottava, kansa loi sen, perusti sen ja on tähän asti (tähän asti) tukenut sitä, muun muassa juuri siksi, että se voisi asettaa tiettyjä tervehdyttäviä rajoituksia osavaltioiden itsemääräämisoikeudelle".

Wills oli kiinnostunut siitä, miten Lincoln käytti syntymän, elämän ja kuoleman ideoita. Lincoln oli kuvaillut kansakuntaa "synnyttäväksi", "hedelmöittyneeksi" ja "ei tule katoamaan". Toiset, kuten Allen C. Guelzo, ehdottivat, että Lincolnin ilmaus "four score and seven" liittyi Raamatun King James -versioon Psalmista 90:10. Siinä ihmisen elämää kuvataan "kuusikymmentä vuotta ja kymmenen vuotta, ja jos ne voiman vuoksi ovat kahdeksankymmentä vuotta".

Gettysburgin puheen viisi käsikirjoituskopiota on nimetty sen henkilön mukaan, joka sai sen Lincolnilta. Lincoln antoi kopion kullekin yksityissihteerilleen John Nicolaylle ja John Haylle. Molemmat kirjoitettiin noin 19. marraskuuta pidetyn puheen aikaan. Muut kolme kopiota (Everettin, Bancroftin ja Blissin kopiot) kirjoitettiin kauan marraskuun 19. päivän jälkeen. Lincoln kirjoitti ne hyväntekeväisyystarkoituksessa. Blissin kopiosta on tullut laajimmin hyväksytty teksti Lincolnin Gettysburgin puheesta. Tämä johtuu osittain siitä, että Lincoln antoi sille otsikon ja allekirjoitti ja päivitti sen.

Adressin kahdesta varhaisimmasta luonnoksesta on kiistelty. Lincolnin poika Robert Todd Lincoln teki Nicolaysta ja Haysta Lincolnin papereiden lailliset huoltajat vuonna 1874. Nicolayn kopio ilmestyi kopiona Nicolayn vuonna 1894 kirjoittamassa artikkelissa. Sen jälkeen sen uskottiin olevan niiden papereiden joukossa, jotka Nicolayn tytär Helen siirsi Haylle Nicolayn kuoltua vuonna 1901. Robert Lincoln aloitti ensimmäisen kopion etsimisen vuonna 1908. Hän löysi John Hayn papereiden joukosta käsinkirjoitetun kopion Gettysburgin puheesta - kopion, joka tunnetaan nykyään nimellä "Hay Draft".

Hayn luonnos poikkesi Nicolayn vuonna 1894 painamasta Gettysburgin puheesta monin tavoin. Se oli esimerkiksi kirjoitettu eri paperille, siinä oli eri määrä sanoja jokaisella rivillä, siinä oli eri määrä rivejä ja siinä oli Lincolnin käsialalla tehtyjä korjauksia.

Sekä Hayn että Nicolayn kopiot puheesta ovat kongressin kirjastossa. Ne ovat erityisesti suunnitelluissa, lämpötilavalvotuissa, argonkaasulla suljetuissa säiliöissä. Tämä suojaa asiakirjoja hapettumiselta.

Nicolay Kopioi

Nicolayn kopiota kutsutaan usein "ensimmäiseksi luonnokseksi". Tämä johtuu siitä, että sen uskotaan olevan varhaisin olemassa oleva kopio. Tutkijat eivät ole varmoja, oliko Nicolayn kopio todella se kopio, josta Lincoln luki Gettysburgissa 19. marraskuuta. Vuonna 1894 julkaistussa artikkelissa Nicolay kirjoitti, että Lincoln oli tuonut Gettysburgiin musteella kirjoitetun puheen ensimmäisen osan. Nicolay sanoi myös, että Lincoln oli kirjoittanut toisen sivun lyijykynällä viivoitetulle paperille ennen 19. marraskuuta. Kahdessa sivussa on edelleen nähtävissä samanlaiset taitteet, mikä viittaa siihen, että kyseessä voisi olla kopio, jonka Lincoln silminnäkijöiden mukaan otti takkinsa taskusta ja luki seremoniassa. Jotkin Nicolayn kopion sanat ja ilmaisut eivät kuitenkaan vastaa Lincolnin puheen nykyaikaisia transkriptioita. Tämän vuoksi jotkut uskovat, että Gettysburgissa käytetty teksti on kadonnut. Esimerkiksi sanat "Jumalan alaisuudessa" puuttuvat tässä kopiossa lauseesta "että tämä kansakunta (Jumalan alaisuudessa) saa vapauden uuden syntymän...". Jos Nicolayn luonnos oli se kopio, josta Lincoln luki, joko nykyaikaiset transkriptiot eivät ole oikeita tai Lincoln puhui useaan otteeseen eri tavalla kuin kirjoitettu teksti. John Nicolay säilytti tätä kopiota Gettysburgin puheesta kuolemaansa asti vuonna 1901. Kun hän kuoli, se siirtyi hänen ystävälleen John Haylle. Se on pysyvästi esillä osana Washingtonissa sijaitsevan kongressin kirjaston American Treasures -näyttelyä.

Hay Copy

Vuonna 1906 ilmoitettiin ensimmäisen kerran, että Hay Copy oli löydetty. Se oli löytynyt John Hayn papereista, kun ihmiset etsivät Addressin "alkuperäistä käsikirjoitusta". Siinä on joitakin merkittäviä eroja John Hayn artikkelissaan kuvaamaan adressin kopioon verrattuna. Siitä on poistettu ja lisätty monia tärkeitä sanoja Lincolnin omalla käsialalla, mikä usein muutti lauseen perusmerkitystä. Tässä kopiossa, kuten Nicolayn kopiossakin, sanat "under God" puuttuvat.

Tätä versiota on kuvailtu luonnoksista "kaikkein selittämättömimmäksi". Siihen viitataan joskus nimellä "toinen luonnos". Heinäkopio" tehtiin luultavasti adressin toimittamisen aamuna. Se on voitu tehdä myös pian sen jälkeen, kun Lincoln oli palannut Washingtoniin. Ihmiset, jotka uskovat sen valmistuneen puhepäivän aamuna, huomauttavat, että siinä on joitakin ilmaisuja, joita ei ole ensimmäisessä luonnoksessa, mutta jotka ovat puheesta laadituissa raporteissa ja Lincolnin myöhemmissä kopioissa. Heidän mukaansa on todennäköistä, että Lincoln käytti tätä kopiota pitäessään puheen. Lincoln antoi tämän kopion myöhemmin toiselle sihteerilleen John Haylle. Hayn jälkeläiset antoivat sen ja Nicolayn kopion kongressin kirjastolle vuonna 1916.

Everett Copy

Everettin kopio tunnetaan myös nimellä "Everett-Keyesin kopio". Presidentti Lincoln lähetti sen Edward Everettille vuoden 1864 alussa. Everett, joka oli keräämässä Gettysburgin vihkimysjuhlassa pidettyjä puheita yhdeksi kirjaksi myydäkseen niitä loukkaantuneille sotilaille New Yorkin Sanitary Commission Fair -messuilla, oli pyytänyt sitä. Se on esillä Illinoisin osavaltion historiallisessa kirjastossa Springfieldissä, Illinoisissa. Se on Abraham Lincolnin presidentin kirjaston ja museon aarteiden galleriassa.

Bancroft Kopioi

Presidentti Lincoln kirjoitti Bancroftin kopion Gettysburgin puheesta helmikuussa 1864. Kuuluisa historioitsija George Bancroft, "Amerikan historian isä", joka kirjoitti History of the United States -kirjan, oli pyytänyt häntä kirjoittamaan sen hänelle. Bancroft halusi laittaa tämän kopion Autograph Leaves of Our Country's Authors ja myydä sen Baltimoressa järjestetyillä sotilaiden ja merimiesten terveysmessuilla. Lincoln kirjoitti kuitenkin paperin molemmille puolille, joten hän ei voinut käyttää sitä tähän tarkoitukseen. Siksi Bancroft sai pitää sen. Bancroftin perhe säilytti tätä kopiota monta vuotta. Sitten se myytiin eri jälleenmyyjille, ja Nicholas ja Marguerite Lilly Notes ostivat sen. He lahjoittivat sen Cornellille vuonna 1949. Nykyään sitä säilytetään Cornellin yliopiston Carl A. Krochin kirjaston harvinaisten ja käsikirjoituskokoelmien osastolla. Viiden kappaleen joukossa se on ainoa yksityisomistuksessa oleva.

Bliss Copy

Kun Lincoln huomasi, että hänen neljättä kirjoitettua kopiotaan ei voitu käyttää, hän kirjoitti viidennen kopion. Bliss-kopio nimettiin eversti Alexander Blissin, Bancroftin poikapuolen, mukaan. Ei tiedetä, tekikö Lincoln muita kopioita. Lincoln kirjoitti tämän kopion erittäin huolellisesti. Hän antoi sille otsikon - "Gettysburgin hautausmaan vihkimistilaisuudessa pidetty puhe" - ja allekirjoitti ja päivitti sen. Itse asiassa se oli ainoa Gettysburgin puheen kappale, jonka hän allekirjoitti. Osittain tämän vuoksi siitä on tullut Gettysburgin adressin tunnetuin versio. Se on lähteenä useimmille Lincolnin Gettysburgin adressin nykyaikaisille kopioille.

Nykyään tämä kopio roikkuu Valkoisen talon Lincoln-huoneessa. Se on lahja Oscar B. Cintasilta, joka toimi Kuuban suurlähettiläänä Yhdysvalloissa. Cintas keräsi mielellään taidetta ja käsikirjoituksia. Hän oli ostanut Blissin kopion 54 000 dollarilla julkisesta huutokaupasta vuonna 1949. Se "teki uuden ennätyksen asiakirjan myynnissä julkisessa huutokaupassa". Castron hallitus vaati Cintasin omaisuutta sen jälkeen, kun se tuli valtaan vuonna 1959. Vuonna 1957 kuollut Cintas oli kuitenkin testamentannut Gettysburgin adressin Yhdysvaltain kansalle, jos se säilytettäisiin Valkoisessa talossa. Se siirrettiin sinne vuonna 1959, ja se on siellä edelleen.

Muut

Toinen lähde Gettysburgin puheesta on Associated Pressin kopio. Se on kopioitu toimittaja Joseph L. Gilbertin muistiinpanoista. Se eroaa laadituista sanoista muutamalla tavalla.

Silminnäkijöiden kertomukset Lincolnin esiintymisestä ovat erilaisia. Vuonna 1931 87-vuotias rouva Sarah A. Cooke Myers esitti, että Lincolnin puheen jälkeen vallitsi arvokas hiljaisuus. Hän oli ollut paikalla ollessaan 19-vuotias. "Olin lähellä presidenttiä ja kuulin koko puheen, mutta se tuntui lyhyeltä. Sitten oli vaikuttava hiljaisuus, kuten meidän Menallenin ystäväkokouksessamme. Taputuksia ei kuulunut, kun hän lopetti puheensa". Historioitsija Shelby Foote sanoi, että pitkän ajan kuluttua tulleet suosionosoitukset olivat "tuskin kohteliaita". Pennsylvanian kuvernööri Curtin kuitenkin sanoi: "Hän lausui (sanoi) tuon puheen äänellä, jonka kaikki väkijoukko (ihmiset) kuulivat. Väkijoukko hiljeni hiljaiseksi, koska presidentti seisoi heidän edessään ... Se oli niin vaikuttavaa! Se oli kaikkien yhteinen huomautus. Sellainen puhe, jollainen he sanoivat sen olleen!"

On olemassa tarina, jonka mukaan Lincoln kääntyi henkivartijansa Ward Hill Lamonin puoleen ja sanoi, että hänen puheensa "ei kulje (ei onnistuisi)". Garry Wills väitti, että tämä tarina ei pidä paikkaansa. Hänen mukaansa Lamon oli ainoa henkilö, joka muisti tämän huomautuksen, eikä se ollut luotettava. Garry Wills oli sitä mieltä, että Lincoln oli tehnyt Gettysburgissa sen, mitä hän halusi.

Seuraavana päivänä Everett kirjoitti kirjeen Lincolnille. Kirjeessä hän kehui presidenttiä tämän puheesta ja sanoi: "Olisin iloinen, jos voisin imarrella itseäni siitä, että pääsin kahdessa tunnissa yhtä lähelle tilaisuuden keskeistä (pää)ajatusta kuin te kahdessa minuutissa". Lincoln vastasi olevansa iloinen, ettei puhe ollut "täydellinen epäonnistuminen".

Muu julkinen reaktio puheeseen oli erilainen puolueittain. Demokraattinen Chicago Times -lehti sanoi: "Jokaisen amerikkalaisen posket kihelmöivät häpeästä, kun hän lukee sen miehen typeriä, latteita ja tiskinmakuisia puheita (huomautuksia), jota älykkäät ulkomaalaiset joutuvat pitämään Yhdysvaltain presidenttinä". Republikaaninen New York Times kuitenkin kehui puhetta. Springfield, MA. republikaaninen sanomalehti painoi koko puheen ja kutsui sitä "täydelliseksi helmeksi", joka oli "syvällinen tunteissa, tiivis (yksinkertainen) ajatuksissa ja ilmaisussa sekä tyylikäs ja tyylikäs jokaisessa sanassa ja pilkussa". Republican sanoi, että Lincolnin lyhyet puheet "ansaitsisivat jatkotutkimusta mallipuheena".

Äänimuistoja

William R. Rathvon on ainoa tunnettu Gettysburgin puheen silminnäkijä, joka on jättänyt äänitallenteen siitä, mitä hän muisti. Rathvonin puheet nauhoitettiin vuosi ennen kuolemaansa vuonna 1939, 12. helmikuuta 1938. Se sisälsi hänen lukemisensa itse puheesta. Äänitteen nimi oli "I Heard Lincoln That Day - William R. Rathvon, TR Productions". National Public Radio (NPR) löysi kopion "Quest for Sound" -projektin aikana vuonna 1999. NPR antaa ihmisten kuulla levyn Lincolnin syntymäpäivän tienoilla.

Valokuvat

Ainoa tunnettu ja vahvistettu valokuva Lincolnista Gettysburgissa on David Bachrachin ottama. Se tunnistettiin Mathew Bradyn valokuvakokoelmasta vuonna 1952. Lincolnin puhe oli lyhyt, mutta hän ja muut istuivat tuntikausia loppuohjelman aikana. Koska Everettin puhe oli hyvin pitkä ja koska 1800-luvun valokuvaajilta kesti kauan valmistautua kuvan ottamiseen, on todennäköistä, että valokuvaajat eivät olleet valmistautuneet siihen, miten lyhyt Lincolnin puhe oli. Vuonna 2006 John Richter tunnisti kaksi muuta valokuvaa kongressin kirjaston kokoelmasta.

"Jumalan alla"

Nicolayn ja Hayn kopioissa ei ole sanoja "Jumalan alla", mutta ne esiintyvät kolmessa myöhemmässä kopiossa (Everett, Bancroft ja Bliss). Jotkut epäilijät siis väittävät, ettei Lincoln sanonut "Jumalan alla" Gettysburgissa. Silti ainakin kolme toimittajaa sähki Gettysburgin puheen sanat, joissa sanat "Jumalan alla" olivat mukana. Historioitsija William E. Barton sanoo:

"Jokaisessa stenografisessa raportissa, hyvässä, huonossa ja välinpitämättömässä huonossa, sanotaan, että 'kansakunta saa Jumalan alla uuden vapauden syntymän'. Ei ollut mitään yhteistä lähdettä, josta kaikki toimittajat olisivat voineet saada nuo sanat, paitsi Lincolnin omilta huulilta puhehetkellä. Ei riitä, että sanotaan, että [sotaministeri] Stanton ehdotti näitä sanoja Lincolnin palattua Washingtoniin, sillä ainakin kolme toimittajaa sähki sanat sähkeenä toimituksen iltapäivänä".

Paikalla olivat tuolloin muun muassa Joseph Gilbert, Charles Hale ja John R. Young. Mukana oli myös Cincinnati Commercialin, New York Tribunen ja New York Timesin toimittajia. Charles Halella "oli muistivihko ja kynä kädessään [ja] hän kirjasi ylös presidentin hitaasti puhutut sanat". "Hän kirjoitti muistiin sen, minkä hän julisti olevan Lincolnin puheen tarkka kieli ... Hänen työtoverinsa vahvistivat hänen todistuksensa, joka otettiin vastaan, kuten se ansaitsikin tulla vastaan nimellisarvonsa mukaisesti". Lincoln puhui todennäköisesti eri tavalla kuin mitä hän oli valmistellut ja lisäsi ilmaisun puhuessaan.

Gettysburgin adressin merkitys Yhdysvaltojen historiassa näkyy siinä, että se on ollut pitkään osa amerikkalaista kulttuuria. Populaariteoksissa viitataan usein Gettysburgin puheeseen ikään kuin odottaen, että yleisö tuntee Lincolnin sanat. Adressin pitämisestä on kulunut monta vuotta, mutta se on edelleen yksi Amerikan historian kuuluisimmista puheista. Martin Luther King Jr:n kuuluisassa puheessa "Minulla on unelma" puhuttiin Gettysburgin puheesta. Elokuussa 1963 King puhui presidentti Lincolnista ja hänen tunnetuista sanoistaan: "Viisikymmentä vuotta sitten suuri amerikkalainen, jonka symbolisessa varjossa me tänään seisomme, allekirjoitti vapautusjulistuksen. Tämä ... asetus tuli suurena ... toivon valona miljoonille neekeriorjille, jotka olivat palaneet ... epäoikeudenmukaisuuden liekeissä".

Ranskan perustuslaissa puhuttiin Ranskasta "gouvernement du peuple, par le peuple et pour le peuple" ("kansan hallitus, kansan toimesta ja kansalle"). Tämä oli suora käännös Lincolnin sanoista.

Puhuttelusta on tullut osa amerikkalaista perinnettä. Sitä opiskellaan kouluissa ja kirjailijat ylistävät sitä lämpimästi. Gettysburgin puhe osoittaa itsenäisyysjulistuksen tärkeän tulkinnan, joka muistetaan ja jota käytetään edelleen. Se on yleisesti hyväksytty yhdeksi Yhdysvaltain historian tärkeimmistä asiakirjoista itsenäisyysjulistuksen ja perustuslain ohella. Se on tänäkin päivänä yksi kuuluisimmista, rakastetuimmista ja siteeratuimmista nykyaikaisista puheista.