Luettelo kunniamitalin saajista | Yhdysvaltain hallituksen myöntämä korkein sotilasansiomerkki

Amerikan sisällissota

Tärkeimmät artikkelit: Amerikan sisällissodan kunniamitalin saajien luettelot: A-F, G-L, M-P, Q-S ja T-Z.

Yhdysvaltain sisällissota (1861-1865) oli julistamaton sota Yhdysvaltojen (unionin) ja Jefferson Davisin johtaman vastaperustetun Konfederaation eteläisten osavaltioiden välillä. Kunniamitali perustettiin tämän konfliktin aikana; 1522 kunniamerkkiä myönnettiin (32 postuumisti) urheudesta ja urhoollisuudesta taistelussa. Lähes puolet kaikista myönnetyistä kunniamitaleista myönnettiin sisällissodan aikana tehdyistä teoista.

Intiaanisodat

Termi intiaanisodat on Yhdysvalloissa yleisesti käytetty nimitys, jolla kuvataan siirtomaa- tai liittovaltion hallitusten ja Pohjois-Amerikassa ennen valkoisten uudisasukkaiden saapumista asuneen Amerikan intiaaniväestön välisiä konflikteja. Tämän konfliktin aikana kunniamitali myönnettiin 426 sotilaalle, 13:lle postuumisti urheudesta ja urhoollisuudesta taistelussa.

Korean retkikunta

Yhdysvaltojen vuonna 1871 Koreaan suuntautunut retkikunta, joka tunnetaan myös nimellä Sinmiyangyo (läntinen häiriö Sinmi-vuonna), oli ensimmäinen amerikkalainen sotatoimi Koreassa. Se tapahtui pääasiassa Korean Ganghwan saarella ja sen ympäristössä. Syynä amerikkalaisen sotilasretkikunnan läsnäoloon Koreassa oli tukea amerikkalaista diplomaattivaltuuskuntaa, joka oli lähetetty luomaan kauppa- ja diplomaattisuhteet Koreaan, ja selvittää General Sherman -kauppalaivan kohtalo. Joseon-dynastian hallituksen eristäytyneisyys ja amerikkalaisten itsevarmuus johtivat osapuolten väliseen aseelliseen konfliktiin. Lopulta Yhdysvallat ei onnistunut saavuttamaan tavoitteitaan.

Espanjan ja Amerikan sota

Espanjan ja Amerikan sota (espanj: Guerra Hispano-Estadounidense, desastre del 98, Guerra Hispano-Cubana-Norteamericana tai Guerra de Cuba ) oli Espanjan ja Yhdysvaltojen välinen sotilaallinen konflikti, joka alkoi huhtikuussa 1898. Vihollisuudet pysähtyivät saman vuoden elokuussa, ja Pariisin sopimus allekirjoitettiin joulukuussa. Sota alkoi sen jälkeen, kun amerikkalaisten vaatimus Espanjan rauhanomaisesta ratkaisusta Kuuban itsenäisyystaistelussa hylättiin, vaikka Yhdysvalloissa vallinnut voimakas ekspansiivinen asenne saattoi motivoida hallitusta kohdistumaan Espanjan jäljellä oleviin merentakaisiin alueisiin: Kuuba, Puerto Rico, Filippiinit, Guam ja Karoliiniset saaret.

Espanjamielisten "vapaaehtoisten" mellakat Havannassa antoivat Yhdysvalloille syyn lähettää sotalaiva USS Maine. Tämä Yhdysvaltojen toiminta osoitti suurta kansallista etua. Jännitteitä Yhdysvaltain kansan keskuudessa nostattivat USS Mainen räjähdys ja "keltainen journalismi", joka syytti Espanjaa laajoista julmuuksista ja kiihdytti Yhdysvaltain yleistä mielipidettä. Sota päättyi Yhdysvaltojen saavutettua ratkaisevat merivoitot Filippiineillä ja Kuubassa. Pariisin sopimus päätti konfliktin 109 päivää sodan syttymisen jälkeen, jolloin Yhdysvallat sai omistukseensa entiset Espanjan siirtomaat Puerto Ricon, Filippiinit ja Guamin.

Samoan sisällissota

Samoan sisällissota on länsimainen määritelmä poliittisesta toiminnasta Etelä-Tyynenmeren Samoa-saarilla 1800-luvun lopulla. Tämän ei-saamolaisen määritelmän mukaan Samoan sisällissodat olivat sarja Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen välisiä sotia, jotka päättyivät saariketjun jakamiseen vuonna 1899. Päättävä tapahtuma oli toinen samoalainen sisällissota. Ensimmäinen samoalainen sisällissota kesti kahdeksan vuotta. Saksa, Iso-Britannia ja Yhdysvallat toimittivat sotaa käyville samoalaisille osapuolille aseita, koulutusta ja joskus jopa taistelujoukkoja. Nämä kolme suurvaltaa arvostivat Samoaa hiililaivojen tankkausasemana. Lisäksi nämä maat pyrkivät saamaan lisää valtaa Euroopassa ja halusivat Samoan, koska lunastamattomia alueita oli vuodesta 1870 lähtien niukasti.

Filippiinien ja Amerikan sota

Filippiinien ja Amerikan sota oli Yhdysvaltojen ja Filippiinien ensimmäisen tasavallan välinen aseellinen sotilaallinen konflikti, joka käytiin vuosina 1899-1902 ja joka sai alkunsa Filippiinien poliittisesta taistelusta Filippiinien Yhdysvaltojen miehitystä vastaan. Vaikka konflikti julistettiin virallisesti päättyneeksi 4. heinäkuuta 1902, amerikkalaiset joukot jatkoivat vihollisuuksia Filippiinien armeijan jäänteitä ja muita vastarintaryhmiä vastaan vuoteen 1913 asti, ja jotkut historioitsijat pitävät näitä epävirallisia jatkosotia osana sotaa.

Kahdeksankymmentäkuusi miestä sai kunniamitalin toimistaan Filippiinien ja Amerikan sodassa: 70 miestä armeijasta, 10 miestä laivastosta ja 6 miestä merijalkaväestä. Neljä palkinnoista myönnettiin postuumisti. Kunniamerkin saajien joukossa olivat Webb Hayes, Yhdysvaltain entisen presidentin Rutherford B. Hayesin poika, ja kaksi merkittävää merijalkaväen upseeria, Hiram I. Bearss ja David Dixon Porter. Bearss tuli tunnetuksi kaukotiedustelupartioiden johtamisesta vihollislinjojen takana ja haavoittui myöhemmin everstinä ensimmäisessä maailmansodassa. Porter oli kotoisin arvostetusta sotilasperheestä ja nousi kenraalimajuriksi. José B. Nísperos, Filippiinien partiolaisten jäsen, joka sai kunniamerkin siitä, että hän jatkoi taistelua haavoittumisensa jälkeen, oli ensimmäinen aasialainen kunniamitalin saaja.

Nyrkkeilijäkapina

Bokseriliike tai bokserikapina, joka tapahtui Kiinassa marraskuusta 1899 syyskuun 7. päivään 1901, oli kiinalaisen Oikeiden ja harmonisten nyrkkien yhdistyksen jäsenten kansannousu ulkomaista vaikutusvaltaa vastaan muun muassa kaupan, politiikan, uskonnon ja teknologian aloilla, joka tapahtui Kiinassa mantsujen vallan (Qing-dynastian) viimeisinä vuosina. Länsimaalaiset kutsuivat Oikeiden ja harmonisten nyrkkien seuran jäseniä yksinkertaisesti nyrkkeilijöiksi heidän harrastamiensa taistelulajien ja voimaharjoittelun vuoksi. Kansannousu alkoi vieraan vallan ja imperialismin vastaisena talonpoikaisliikkeenä Pohjois-Kiinassa. He hyökkäsivät ulkomaalaisia vastaan, jotka rakensivat rautateitä ja rikkoivat feng shuita, sekä kristittyjä vastaan, joiden katsottiin olevan vastuussa Kiinan ulkomaalaisvaltaisuudesta. Kesäkuussa 1900 nyrkkeilijät tunkeutuivat Pekingiin ja tappoivat 230 ei-kiinalaista. Kymmeniä tuhansia kiinalaisia kristittyjä, sekä katolilaisia että protestantteja, tapettiin pääasiassa Shandongin ja Shanxin maakunnissa osana kansannousua. Keisarinna Cixin hallitus ei ollut avulias, ja diplomaatit, ulkomaiset siviilit, sotilaat ja jotkut kiinalaiset kristityt vetäytyivät lähetystökortteliin, jossa he sinnittelivät viisikymmentäviisi päivää, kunnes monikansallinen liittouma lähetti 20 000 sotilasta heidän avukseen. Kiinan hallitus joutui maksamaan korvauksia uhreille ja tekemään monia lisämyönnytyksiä. Vuoden 1900 kriisin jälkeen toteutetut uudistukset loivat perustan Qing-dynastian päättymiselle ja Kiinan nykyaikaisen tasavallan perustamiselle.

Boxer-kapinan aikana 59 amerikkalaista sotilasta sai kunniamitalin toimistaan. Näistä neljä oli armeijan henkilöstölle, kaksikymmentäkaksi merivoimien merimiehille ja loput kolmekymmentäkolme merijalkaväelle. Harry Fisher oli ensimmäinen merijalkaväen sotilas, joka sai mitalin postuumisti, ja ainoa postuumisti tässä konfliktissa.

Yhdysvaltojen miehitys Veracruzissa, 1914

Yhdysvallat miehitti Veracruzin meksikolaista satamaa kuusi kuukautta vastauksena Tampicon tapaukseen 9. huhtikuuta 1914. Välikohtaus sattui keskellä Meksikon ja Yhdysvaltojen huonoja diplomaattisuhteita, jotka liittyivät Meksikon meneillään olevaan vallankumoukseen.

Merivoimien ministeri Josephus Daniels määräsi, että Veracruzin miehitykseen osallistuneille myönnettiin 56 kunniamerkkiä, mikä oli suurin määrä kaikista yksittäisistä toimista ennen tai sen jälkeen. Kaikkiaan 63 kunniamerkkiä myönnettiin miehityksen aikana tehdyistä toimista; 1 armeijan, 9 Yhdysvaltain merijalkaväen ja 53 laivaston jäsenille.

Haitin valloitus ja miehitys

Yhdysvaltojen ensimmäinen Haitin miehitys alkoi 28. heinäkuuta 1915 ja päättyi elokuun puolivälissä 1934.

Dominikaanisen tasavallan miehitys

Yhdysvallat miehitti Dominikaanista tasavaltaa vuosina 1916-1924. Toukokuussa 1917 kontra-amiraali William Caperton pakotti Ariasin lähtemään Santo Domingosta uhkaamalla kaupunkia laivaston pommituksilla. Yhdysvaltain merijalkaväki tunkeutui maahan ja otti maan haltuunsa kahdessa kuukaudessa; saman vuoden marraskuussa Yhdysvallat asetti sotilashallituksen. Merijalkaväenjoukot palauttivat järjestyksen suurimpaan osaan tasavaltaa (lukuun ottamatta itäistä aluetta); maan talousarvio saatiin tasapainoon, velkaantuminen väheni ja talouskasvu käynnistyi uudelleen; infrastruktuurihankkeissa luotiin uusia teitä, jotka yhdistivät kaikki maan alueet ensimmäistä kertaa maan historiassa; ammattimainen sotilasorganisaatio, Dominikaaninen poliisikaarti, korvasi partisaanijoukot, jotka olivat käyneet loputtomalta tuntuvaa taistelua vallasta.

Ensimmäinen maailmansota

Ensimmäinen maailmansota, joka tunnetaan myös nimillä ensimmäinen maailmansota ja suuri sota, oli maailmanlaajuinen sotilaallinen konflikti, joka käytiin pääasiassa Euroopassa vuosina 1914-1918. Sodassa kuoli yli 40 miljoonaa ihmistä, joista noin 20 miljoonaa oli sotilaita ja siviilejä. Vuosina 1914-1918 mobilisoitiin yli 60 miljoonaa eurooppalaista sotilasta. Sodan välitön syy oli Itävalta-Unkarin kruununperijän, arkkiherttua Franz Ferdinandin murha 28. kesäkuuta 1914, jonka teki Gavrilo Princip, Itävalta-Unkarin Bosnian serbialainen kansalainen ja Mustan käden jäsen. Itävalta-Unkarin kostotoimet Serbiaa vastaan käynnistivät joukon liittoutumia, jotka käynnistivät sodanjulistusten ketjureaktion. Kuukauden kuluessa suuri osa Eurooppaa oli avoimessa sotatilassa.

Tämän sodan aikana 119 miestä sai mitalin toimistaan, joista 33 kuoleman jälkeen.

Nicaraguan miehitys

Yhdysvallat miehitti Nicaraguaa vuosina 1909-1933 ja puuttui maan asioihin useita kertoja sitä ennen. Yhdysvaltojen Nicaraguassa toteuttamien väliintulojen tarkoituksena oli estää muita maita kuin Yhdysvaltoja rakentamasta Islannin ylittävää kanavaa. Nicaragua sai vuonna 1916 tehdyssä Chamorro-Bryan-sopimuksessa lähes protektoraatin aseman. Miehitys päättyi, kun Augusto César Sandino, nicaragualainen vallankumouksellinen, johti sissiarmeijoita Yhdysvaltain joukkoja vastaan. Suuren laman puhkeaminen teki miehityksen ylläpitämisestä Yhdysvalloille kallista.

Toinen maailmansota

Toinen maailmansota eli toinen maailmansota oli maailmanlaajuinen sotilaallinen konflikti. Konfliktit yhdistyivät kahdesta erillisestä konfliktista. Ensimmäinen alkoi Aasiassa vuonna 1937 toisena kiinalais-japanilaisena sotana; toinen alkoi Euroopassa vuonna 1939 Saksan ja Venäjän hyökkäyksestä Puolaan. Tämä maailmanlaajuinen konflikti jakoi suurimman osan maailman kansoista kahteen vastakkaiseen sotilasliittoon: liittoutuneisiin ja akselivaltoihin. Siihen osallistui yli 100 miljoonaa sotilashenkilöä, mikä teki siitä historian laajimman sodan, ja se asetti osallistujat "totaalisen sodan" tilaan, jolloin ero siviili- ja sotilaallisten voimavarojen välillä hävisi. Tämä johti siihen, että kansakunnan taloudelliset, teolliset ja tieteelliset voimavarat aktivoitiin täysin sotaponnistelujen käyttöön. Yli 60 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa oli siviilejä, sai surmansa, mikä teki siitä ihmiskunnan historian tappavimman konfliktin. Sodan maailmanlaajuisten taloudellisten kustannusten arvioidaan olevan biljoona Yhdysvaltain dollaria vuonna 1944, mikä tekee siitä kalleimman sodan sekä pääomamenojen että ihmishenkien menetysten osalta.

Tämän konfliktin aikana 464 Yhdysvaltain sotilasta sai kunniamitalin, joista 266 postuumisti. Yhteensä 42 kunniamitalia, mikä on 9 prosenttia kaikista toisen maailmansodan aikana myönnetyistä kunniamitaleista, myönnettiin vain kahdesta tapahtumasta: 15 kunniamitalia myönnettiin Japanin Pearl Harboriin rauhan aikana tekemästä hyökkäyksestä ja 27 kunniamitalia Iwo Jiman taistelussa tehdyistä toimista. Yhteensä 21 (4,5 prosenttia kaikista toisen maailmansodan kunniamitaleista) myönnettiin 442. rykmentin taistelujoukkueeseen kuuluneen, pelkästään japanilaisamerikkalaisen 100. jalkaväkipataljoonan jäsenille toimista lukuisissa taisteluissa kuudessa eri kampanjassa. Lisäksi ainoa kunniamitali, joka on koskaan myönnetty Yhdysvaltain rannikkovartioston jäsenelle, myönnettiin tämän sodan aikana suoritetuista toimista.

Korean sota

Korean sota syttyi Etelä-Koreaan vuonna 1950 tehdystä hyökkäyksestä, kun Pohjois-Korean armeija siirtyi etelään 25. kesäkuuta 1950 yrittäessään yhdistää Korean niemimaan, joka oli ollut muodollisesti jaettu vuodesta 1948. Konflikti laajeni Yhdysvaltojen, Kiinan ja Neuvostoliiton osallistumisen myötä. Tärkeimmät vihollisuudet olivat 25. kesäkuuta 1950 alkaen siihen asti, kun Korean aseleposopimus allekirjoitettiin 27. heinäkuuta 1953.

Etelä-Koreassa sotaa kutsutaan usein nimellä "6-25" tai 6-25 sota (koreaksi: 6-25 전쟁) konfliktin alkamispäivästä tai virallisemmin Hanguk Jeonjaeng, kirjaimellisesti "Korean sota". Pohjois-Koreassa sota tunnetaan yleisesti Korean sotana, mutta virallisesti sitä kutsutaan Isänmaan vapautussodaksi. Sodan alkuvaiheessa Yhdysvaltain presidentti Harry Truman kutsui Yhdistyneiden Kansakuntien vastausta "poliisitoiminnaksi". Sotaa kutsutaan joskus "unohdetuksi sodaksi", koska se on 1900-luvun merkittävä konflikti, joka ei saa niin paljon huomiota kuin sitä edeltänyt toinen maailmansota ja sitä seurannut kiistelty Vietnamin sota. Kiinassa konflikti tunnettiin nimellä sota Amerikan vastustamiseksi ja Korean auttamiseksi, mutta nykyään sitä kutsutaan yleisesti "Korean sodaksi".

Tämän sodan aikana myönnettiin 135 kunniamitalia urheasta toiminnasta, joista 97 postuumisti.

Vietnamin sota

Vietnamin sota, joka tunnetaan myös nimellä toinen Indokiinan sota ja Vietnamissa nimellä Amerikan sota, kesti vuodesta 1959 30. huhtikuuta 1975. Termiä "Vietnamin konflikti" käytetään usein viittaamaan tapahtumiin, jotka tapahtuivat vuosien 1959 ja 30. huhtikuuta 1975 välillä. Sota käytiin kommunistien tukeman Vietnamin demokraattisen tasavallan (Pohjois-Vietnam) ja Yhdysvaltojen tukeman Vietnamin tasavallan (Etelä-Vietnam) välillä. Vietnamin sodan aikana saatiin 246 kunniamitalia, joista 154 postuumisti. Eniten kunniamerkkejä saivat armeijan sotilaat, 160. Seuraavaksi eniten saivat merijalkaväen sotilaat, 57 merijalkaväen sotilasta, 16 merivoimien sotilasta ja loput 13 ilmavoimien sotilasta. Sodan ensimmäinen mitali myönnettiin Roger Donlonille, joka oli pelastanut ja antanut ensiapua useille haavoittuneille sotilaille ja johtanut ryhmää vihollisjoukkoja vastaan. Sodan ensimmäinen afroamerikkalainen mitalin saaja oli Milton L. Olive, III, joka uhrautui pelastaakseen muita tukahduttamalla kranaatin kehollaan. Riley L. Pitts kaatui hyökättyään vihollisjoukkoa vastaan kivääritulen ja kranaattien avulla, ja hän oli sodan ensimmäinen afroamerikkalainen upseeri, joka sai mitalin. Thomas Bennett oli aseistakieltäytyjä, joka sai mitalin toimistaan lääkintämiehenä; kolme pappia sai mitalin, muun muassa Vincent R. Capodanno, joka palveli merijalkaväessä ja tunnettiin nimellä Grunt Padre.

USS Libertyn välikohtaus

USS Liberty -välikohtaus oli israelilaisten suihkuhävittäjien ja moottoritorpedoveneiden hyökkäys puolueetonta Yhdysvaltain laivaston teknistä tutkimusalusta USS Libertyä vastaan 8. kesäkuuta 1967 kuuden päivän sodan aikana. Yhdistetyssä ilma- ja merihyökkäyksessä kuoli 34 ja haavoittui yli 170 miehistön jäsentä, ja alus vaurioitui pahoin.

Mogadishun taistelu (1993)

Mogadishun taistelu (tunnetaan myös nimellä "Mustanmeren taistelu") tai somalialaisille Ma-alinti Rangers ("Rangerien päivä") oli taistelu, joka oli osa operaatiota Gothic Serpent, joka käytiin 3. ja 4. lokakuuta 1993 Mogadishussa, Somaliassa, ja jossa Yhdysvaltojen joukot taistelivat UNOSOM II:n tukemana sotapäällikkö Mohamed Farrah Aididille uskollisia somalialaisia miliisitaistelijoita vastaan. Taistelusta käytetään myös nimitystä Mogadishun ensimmäinen taistelu, jotta se voitaisiin erottaa vuonna 2006 käydystä Mogadishun toisesta taistelusta. Mitalit myönnettiin kahdelle DELTA-operaattorille, jotka yrittivät vapaaehtoisesti pelastaa yhden pudonneen UH-60 Black Hawk -helikopterin lentäjän, vaikka heitä oli satoja, mahdollisesti tuhansia kapinallisia.

  Laventelinvärinen tausta ja † merkitsevät, että kunniamitali myönnettiin postuumisti.

Afganistanin sota

Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Naton liittolaiset aloittivat 7. lokakuuta 2001 alkaneen Afganistanin sodan vastauksena syyskuun 11. päivän 2001 iskuihin. Se oli terrorismin vastaisen sodan alku. Maihinnousun julkilausuttuna tarkoituksena oli vangita Osama bin Laden, tuhota al-Qaida ja poistaa Taleban-hallinto, joka oli tarjonnut tukea ja turvasatamaa al-Qaidalle. Vuoden 2001 jälkeen kuusi amerikkalaista sotilasta on saanut kunniamitalin Afganistanissa suorittamistaan toimista, kolme heistä postuumisti. Armeijan ylikersantti Jared C. Monti sai mitalinsa siitä, että hän yritti pelastaa haavoittuneen sotilaan oman henkensä uhalla. Merivoimien luutnantti Michael P. Murphy sai mitalinsa kapinallisjoukkoja vastaan toimimisesta ja henkensä uhraamisesta avun kutsumiseksi, kun hänen ryhmänsä oli joutunut paljon suurempien vihollisjoukkojen jalkoihin. Armeijan ylikersantti Robert James Millerin perheelle luovutettiin hänen mitalinsa 6. lokakuuta 2010. Neljäs mitalin saanut Salvatore Giunta sai sen vuonna 2007, kun hän vaaransi henkensä pelastaakseen haavoittuneen toverinsa. Hän on ensimmäinen elossa oleva mitalin saaja Vietnamin sodan jälkeen. Toinen elossa oleva mitalin saaja, ylikersantti Leroy Petry, sai mitalin presidentti Obamalta 12. heinäkuuta 2011 pidetyssä seremoniassa. Merijalkaväen korpraali Dakota Meyerista tuli kolmas elossa oleva kunniamitalin saaja Ganjgalin taistelussa suorittamistaan teoista.

  Laventelinvärinen tausta ja † merkitsevät, että kunniamitali myönnettiin postuumisti.

Irakin sota

Irakin sota, joka tunnetaan myös nimillä toinen Persianlahden sota, operaatio Irakin vapaus (Yhdysvallat), operaatio TELIC (Yhdistynyt kuningaskunta) tai Irakin miehitys, oli konflikti, joka alkoi 20. maaliskuuta 2003 Yhdysvaltojen johtaman monikansallisen liittouman, joka koostui Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan joukoista, joita tukivat pienemmät joukot Australiasta, Puolasta ja muista valtioista, hyökkäyksellä Irakiin. Neljä sotilasta on saanut kunniamitalin Irakissa suorittamistaan toimista: kaksi armeijan, yksi merijalkaväen ja yksi laivaston sotilasta. Ensimmäisenä kunniamerkin sai Paul R. Smith 4. huhtikuuta 2003, jolloin hän pidätti vihollisjoukkoja ja mahdollisti muiden haavoittuneiden sotilaiden evakuoinnin turvaan. Kolme muuta, korpraali Jason Dunham merijalkaväestä, erikoislääkäri Ross A. McGinnis armeijasta ja aselajimestari Michael A. Monsoor merivoimista, saivat sen, kun he kuolivat käyttäessään omaa ruumistaan kranaattien tukahduttamiseen suojellakseen tovereitaan.

  Laventelinvärinen tausta ja † merkitsevät, että kunniamitali myönnettiin postuumisti.

Rauhanaika

Kunniamitalin voi saada myös rauhanaikaisista teoista, kuten konflikteista, joissa Yhdysvallat on puolueeton, sekä muista kuin taisteluihin liittyvistä tapahtumista sota-alueen ulkopuolella. 209 sotilashenkilöä sai mitalin tällä tavoin. 15 Yhdysvaltain laivaston merimiestä ja yksi Yhdysvaltain merijalkaväen sotilas sai kunniamerkin toimista "vastassa olevia ulkomaisia joukkoja" (eri termi kuin "vihollinen", jota käytetään kahden tai useamman sotaa käyvän osapuolen välillä) vastaan japanilaisten Pearl Harboriin ja Midwayhin 7. joulukuuta 1941 tekemien hyökkäysten aikana. Suurin osa näistä mitaleista myönnettiin Yhdysvaltain laivaston jäsenille, jotka pelastivat tai yrittivät pelastaa jonkun hukkumasta. Yksi kunniamitalin pelastamisesta saaneista oli palomies Trinidad, joka on vuodesta 2010 lähtien ollut ainoa kunniamitalin saanut aasialaisamerikkalainen merimies. Hengenpelastustöistä myönnettyjen mitalien lisäksi yksi kunniamitali myönnettiin William Halfordille, joka purjehti pienellä veneellä 31 päivää saadakseen apua USS Saginaw -aluksen muille jäsenille, jotka olivat jääneet saarelle. Kolme tutkimusmatkailijaa sai mitalin myös kongressin erityissäädöksillä. Charles Lindbergh sai mitalin ensimmäisestä yksin tehdystä non-stop-lennosta Atlantin valtameren yli sekä Floyd Bennett ja Richard Evelyn Byrd, jotka saivat mitalin osallistumisestaan ensimmäiseen onnistuneeseen lentoon, jonka uskottiin olevan ensimmäinen onnistunut ilmaa raskaampi lento pohjoisnavalle ja takaisin. Adolphus W. Greely sai sen elinikäisestä sotilaspalveluksesta.

Ulkomainen

Vaikka nykyisessä laissa (esim. Yhdysvaltain laivaston ja merijalkaväen palveluksessa olevia henkilöitä koskeva Yhdysvaltain lakikokoelman 10 osasto), joka alkoi vuonna 1918, todetaan nimenomaisesti, että palkinnon saajan on palveltava Yhdysvaltain asevoimissa palkinnon myöntämisen perusteena olevan urhoollisen teon suorittamishetkellä, siitä on tehty poikkeuksia. Näitä harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta kunniamitalit voidaan myöntää vain Yhdysvaltain asevoimien jäsenille, vaikka Yhdysvaltain kansalaisuus ei olekaan edellytys. Yhdysvaltain asevoimissa palvelleille 61 kanadalaiselle on myönnetty kunniamitali, ja suurin osa heistä on saanut sen Yhdysvaltain sisällissodan aikaisesta toiminnasta. Vuoden 1900 jälkeen vain neljä on myönnetty kanadalaisille. Vietnamin sodassa Peter C. Lemon oli ainoa kunniamitalin saanut kanadalainen.

Kunniamitali on myönnetty myös useille tuntemattomille sotilaille: Britannian Tuntematon soturi Yhdistyneessä kuningaskunnassa kenraali Pershingin toimesta 17. lokakuuta 1921; myöhemmin Yhdysvaltain Tuntematon sotilas sai vastavuoroisesti Victorian ristin, Britannian korkeimman urhoollisuudesta myönnettävän palkinnon, 11. marraskuuta 1921. Kunniamitalin saivat myös romanialainen Tuntematon sotilas, Ranskan Tuntematon sotilas, joka on haudattu Riemukaaren alle, Belgian Tuntematon sotilas ja Italian Tuntematon sotilas, joka on haudattu Vittorio Emanuele II:n muistomerkkiin.