Anafylaksia

Historia

Anafylaksia-tapauksia on raportoitu jo muinaisista ajoista lähtien.

Charles Richet nimesi tilan alun perin "afylaksiaksi" vuonna 1902. Vuonna 1913 Richet sai lääketieteen ja fysiologian Nobel-palkinnon anafylaksiaa koskevasta työstään.

Myöhemmin nimi muutettiin nimeksi "anafylaksia", koska se kuulosti mukavammalta. Sana "anafylaksia" tulee kreikan kielen sanoista ἀνά (ana), vastaan, ja φύλαξις (fylaksia), suoja.

Merkit ja oireet

Anafylaksia voi aiheuttaa monia erilaisia oireita minuuttien tai tuntien aikana. Jos anafylaksian aiheuttaa jokin suoraan verenkierron kautta (laskimon kautta) elimistöön joutunut aine, oireet ilmenevät keskimäärin 5-30 minuutissa. Jos se johtuu henkilön syömästä ruoasta, oireet ilmenevät keskimäärin 2 tunnin kuluessa.

Yleisimpiä elimistön järjestelmiä, joihin anafylaksia vaikuttaa, ovat:

• Iho (vaikuttaa 80-90 %:ssa tapauksista).
• Keuhkot ja hengitystiet (70 %)
• Maha ja suolisto (30-45 %).
• Sydän ja verisuonet (10-45 %)
• Keskushermosto (10-15 %)

Anafylaksiaa sairastavilla ihmisillä on yleensä ongelmia kahdessa tai useammassa näistä elimistön järjestelmistä.

Iho-oireet

Iho-oireita ovat yleensä:

• Nokkosihottuma (koholla olevat, kutiavat kuoppia iholla).
• Kutina
• Punoitus (punaiset kasvot tai iho)
• Turvonneet huulet
• Nuha vuotaa nenästä
• Silmän ja silmäluomen pinnan limakalvon (sidekalvon) turvotus.
• Angioedeema (turvotus ihon alla). Angioedeemaa sairastavilla voi tuntua siltä, että iho palaa kutinan sijaan.

20 prosentissa tapauksista kieli tai kurkku voi turvota, mikä voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia. Jos henkilöllä on hengitysvaikeuksia, iho voi muuttua siniseksi, koska elimistö ei saa tarpeeksi happea. Tätä kutsutaan syanoosiksi.

Hengitystieoireet (hengitysoireet)

Hengitystieoireita ovat:

• Hengitysvaikeudet (kutsutaan myös hengenahdistukseksi tai hengenahdistukseksi).
• keuhkoputkien supistuminen (kun keuhkoputket, putket, jotka tuovat ilmaa keuhkoihin, kapenevat; tämä vaikeuttaa ilman pääsyä keuhkoihin).
• Äänen käheys, nielemiskipu tai yskä.
• Kun lääkäri kuuntelee potilaan keuhkoja stetoskoopilla, hän saattaa kuulla:
• Matalat äänet, joita kutsutaan vinkumiseksi ja jotka johtuvat keuhkoputkien supistumisesta.
• Korkeat äänet, joita kutsutaan stridoriksi ja jotka johtuvat ylähengitysteiden turvotuksesta.

Sydän- ja verisuonitautien oireet

Kun henkilöllä on anafylaksia, osa sydämen soluista saattaa vapauttaa histamiinia. Tämä voi aiheuttaa sydämen verisuonten äkillisen ahtautumisen (tätä kutsutaan "sepelvaltimoiden kouristukseksi"). Jos sydämen verisuonet ahtautuvat liikaa, sydän ei saa riittävästi verta. Tämä voi aiheuttaa monia vakavia ongelmia:

• Sydänsolut voivat kuolla. Tätä kutsutaan sydäninfarktiksi tai sydänkohtaukseksi.
• Sydän voi lyödä liian hitaasti tai liian nopeasti (näitä kutsutaan sydämen rytmihäiriöiksi).
• Sydän voi lakata lyömästä kokonaan. Tätä kutsutaan sydänpysähdykseksi.

Anafylaksia voi myös aiheuttaa matalaa verenpainetta. Tämä voi johtua distributiivisesta sokista, jossa kehon verisuonet laajenevat huomattavasti immuunijärjestelmän vapauttamien kemikaalien vuoksi. Se voi johtua myös kardiogeenisesta sokista, jolloin sydän ei saa tarpeeksi verta pumpattua muualle kehoon.

Alhainen verenpaine voi aiheuttaa monia ongelmia, kuten:

• Nopea syke
• Hidas syke. Tämä ei ole kovin yleistä. Sitä esiintyy noin 10 prosentissa tapauksista. Sitä kutsutaan Bezold-Jarisch-refleksiksi.
• Pyörtyminen (pyörtyminen)

Harvoissa tapauksissa hyvin alhainen verenpaine voi olla ainoa merkki anafylaksiasta.

Ihmisillä, joilla on jo sydänsairaus, on suurempi riski saada sydänongelmia anafylaksiasta.

Muut oireet

Anafylaksia voi aiheuttaa ongelmia myös muissa kehon järjestelmissä:

• Vatsa ja suolisto: Vatsakipu, ripuli tai oksentelu (oksentelu).
• Virtsa- ja sukupuolielimet: Naisilla voi olla lantiokipuja, jotka tuntuvat kohdun kouristuksilta. Miehet ja naiset voivat menettää virtsarakon hallinnan.
• Keskushermosto: Henkilöllä voi olla sekavia ajatuksia. Hänellä voi olla päänsärkyä, joka johtuu aivojen verisuonten laajentumisesta. Hän voi tuntea itsensä ahdistuneeksi (hyvin huolestuneeksi) ja uskoa kuolevansa.

Anafylaksian merkit ja oireet.


Nokkosihottuma ja punoitus rintakehässä henkilöllä, jolla on anafylaksia.

Aiheuttaa

Anafylaksia voi johtua elimistön reaktiosta lähes mihin tahansa vieraaseen aineeseen (mikä tahansa kehon ulkopuolinen aine). Yleisiä syitä ovat hyönteisten puremien tai pistojen myrkyt, elintarvikkeet ja lääkkeet. Lapsilla ja nuorilla aikuisilla elintarvikkeet ovat yleisin anafylaksian laukaiseva tekijä (tai syy). Vanhemmilla aikuisilla lääkkeet ja hyönteisten puremat tai pistot ovat yleisempiä laukaisijoita.

Ruoka

Monet elintarvikkeet voivat laukaista anafylaksian, jopa silloin, kun niitä syödään ensimmäistä kertaa. Länsimaissa yleisimmät syyt ovat maapähkinöiden, vehnän, pähkinöiden, äyriäisten, maidon ja kananmunien syöminen tai koskettaminen. Lähi-idässä seesami on yleinen laukaiseva ruoka-aine. Aasiassa riisi ja kikherneet aiheuttavat usein anafylaksiaa.

Vakavat anafylaksia-tapaukset tapahtuvat yleensä silloin, kun henkilö syö laukaisevaa ruokaa. Joillakin ihmisillä on kuitenkin vakava anafylaksia, kun laukaiseva ruoka-aine koskettaa jotakin osaa heidän kehostaan.

Lapset voivat kasvaa ulos allergioistaan. Esimerkiksi 16-vuotiaana:

• 80 % lapsista, joilla on maito- tai muna-anafylaksia, voi syödä näitä elintarvikkeita ongelmitta.
• 20 % lapsista, joilla oli vain yksi tapaus anafylaksiaa maapähkinöille, voi syödä maapähkinöitä ongelmitta.

Lääkitys

Mikä tahansa lääkitys voi aiheuttaa anafylaksiaa. Yleisimpiä ovat β-laktaamiantibiootit (kuten penisilliini), sitten aspiriini ja tulehduskipulääkkeet.

Myrkky

Pistävien tai purevien hyönteisten, kuten mehiläisten ja ampiaisten (Hymenoptera) tai pusukärpästen (Triatominae) myrkky voi aiheuttaa anafylaksiaa. Jos henkilö on saanut kerran pahan allergisen reaktion myrkylle, hänellä on suurempi riski saada anafylaksia, jos häntä pistetään tai purraan uudelleen. Puolet anafylaksiaan kuolevista ihmisistä ei kuitenkaan ole aiemmin saanut anafylaktista reaktiota.

Riskitekijät

Tietyt sairaudet, joita kutsutaan atooppisiksi sairauksiksi, voivat lisätä allergioiden todennäköisyyttä. Atooppisia sairauksia ovat esimerkiksi astma, ekseema ja allerginen nuha. Näitä sairauksia sairastavilla henkilöillä on suuri riski saada anafylaksia ruoan, lateksin ja radiokontrastiaineiden vuoksi. Näillä henkilöillä ei kuitenkaan ole suurempaa riskiä pistettävien lääkkeiden tai pistosten vuoksi.

Eräässä tutkimuksessa, jossa tutkittiin anafylaksiaa sairastavia lapsia, todettiin, että 60 prosentilla heistä oli aiemmin ollut atooppisia sairauksia. Yli 90 prosentilla anafylaksiaan kuolevista lapsista on astma.

Riski saada uusi anafylaktinen reaktio pienenee, kun henkilö välttää laukaisevaa tekijää yhä pidempään.

Miten anafylaksia tapahtuu

Anafylaksia johtuu yleensä siitä, että immuunijärjestelmä ylireagoi allergeeniin. Immuunijärjestelmä vapauttaa mastosoluja ja basofiilejä, jotka ovat erilaisia valkosoluja. Immuunijärjestelmä pitää laukaisevaa ainetta jotakin pahaa ja lähettää valkosoluja tappaakseen sen. Mastosolut ja basofiilit kiinnittyvät allergeeniin yrittäen tappaa sen. Koska järjestelmä kuitenkin ylireagoi, syöttösolut ja basofiilit räjähtävät ja erittävät tulehdusta aiheuttavia kemikaaleja, kuten histamiinia. Histamiini aiheuttaa monia anafylaksian oireita. Esimerkiksi:

• keuhkoputkien supistuminen (kun ilmaa keuhkoihin kuljettavat putket kapenevat).
• Vasodilataatio (verisuonet laajenevat).
• Neste vuotaa ulos verisuonista
• Sydänlihas ei toimi yhtä hyvin

Diagnoosi

Anafylaksia diagnosoidaan oireiden perusteella ja sen perusteella, että henkilö on altistunut allergeenille. On hyvin todennäköistä, että henkilöllä on anafylaksia, jos jokin näistä kolmesta asiasta tapahtuu muutamassa minuutissa tai tunnissa sen jälkeen, kun hän on altistunut allergeenille:

1. Iho- tai limakalvo-ongelmat sekä joko hengitysvaikeudet tai matala verenpaine.
2. Kaksi tai useampi näistä oireista:
1. Iho- tai limakalvo-ongelmat
2. Hengitysongelmat
3. Alhainen verenpaine
4. Ruoansulatuskanavan oireet
3. Alhainen verenpaine allergeenille altistumisen jälkeen

Jos henkilö reagoi pahasti hyönteisen pistoon tai lääkkeeseen, verikokeet tryptaasin tai histamiinin määrittämiseksi voivat olla hyödyllisiä anafylaksian diagnosoinnissa. Näistä testeistä ei kuitenkaan ole paljon hyötyä, jos syy on ruoka tai jos henkilön verenpaine on normaali. Näillä testeillä ei myöskään voida sanoa varmasti, ettei henkilöllä ole anafylaksiaa.

Allergiatestaus

Allergiatestaus voi auttaa tunnistamaan, mikä aiheutti henkilön anafylaksian. Ihoallergiatestejä (kuten laastaritestejä) voidaan tehdä tietyille elintarvikkeille ja myrkyille. Ihotesteillä voidaan diagnosoida penisilliiniallergia, mutta muille lääkkeille ei ole olemassa ihotestejä. Verikokeilla voidaan diagnosoida maito-, muna-, maapähkinä-, puupähkinä- ja kala-allergiat.

Erotusdiagnoosi

Joskus on vaikea erottaa toisistaan anafylaksiaa, astmaa, hapenpuutteesta johtuvaa pyörtymistä ja paniikkikohtauksia. Näiden tilojen välillä on kuitenkin joitakin tärkeitä eroja:

• Astmaa sairastavilla ei yleensä ole kutinaa, turvotusta tai vatsa- tai suolisto-ongelmia.
• Pyörtymisen jälkeen henkilön iho on kalpea, eikä hänellä ole ihottumaa tai turvotusta. Hengitysäänet ovat normaalit.
• Paniikkikohtauksen saaneen henkilön iho voi punoittaa, mutta hänellä ei ole nokkosihottumaa tai turvotusta. Verenpaine ei yleensä ole matala. Hengitysäänet ovat normaalit.

Ihoallergiatestaus tehdään oikealle käsivarrelle.

Ennaltaehkäisy

Paras tapa ehkäistä anafylaksiaa on välttää aiemmin anafylaksian aiheuttanutta laukaisevaa tekijää. Jos tämä ei ole mahdollista, voi olla olemassa hoitoja, joilla keho saadaan lopettamaan reagoiminen laukaisevaan tekijään. Tätä kutsutaan desensitisaatioksi. Esimerkiksi immuunijärjestelmän hoito (immunoterapia) Hymenopteran myrkkyillä saa 80-90 prosenttia aikuisista ja 98 prosenttia lapsista lopettamaan allergiset reaktiot mehiläisiä, ampiaisia, horneteja, keltatakkeja ja palomuurahaisia kohtaan. Useimmat ihmiset, jotka ovat allergisia tietyille lääkkeille, voivat vain välttää kyseisiä lääkkeitä. Herkistäminen on kuitenkin mahdollista monien lääkkeiden (esimerkiksi monien solunsalpaajahoitojen) kohdalla, jos henkilön on käytettävä kyseisiä lääkkeitä.

Lateksiallergikkojen on ehkä vältettävä "ristireagoivia elintarvikkeita". Nämä ovat elintarvikkeita, joiden ainesosat muistuttavat lateksia. Esimerkkejä tällaisista elintarvikkeista ovatavokadot, banaanit ja perunat.

Hallinto

Anafylaksia on lääketieteellinen hätätilanne, joka voi vaatia kiireellistä hoitoa. Jotkut potilaat tarvitsevat apua hengitysteidensa pitämisessä auki, jotta he voivat hengittää ilmaa. Toisille potilaille on annettava lisähappea tai suuria määriä suonensisäisiä nesteitä (neulan kautta suoneen annettavia nesteitä).

Adrenaliini on paras hoito anafylaksiaan. Lääkärit antavat usein antihistamiinia (joka tuhoaa histamiinia) ja steroideja yhdessä adrenaliinin kanssa. Kun henkilö on palautunut normaalitilaan, häntä on tarkkailtava sairaalassa 2-24 tuntia, jotta varmistetaan, etteivät oireet palaudu.

Adrenaliini

Adrenaliini on paras ja ensimmäinen anafylaksian hoitoon käytettävä lääke. Se kumoaa monet anafylaksian oireet. Se esimerkiksi laajentaa keuhkoputkia (keuhkokäytäviä), saa verisuonet palaamaan normaaliin kokoonsa ja nostaa verenpainetta.

Adrenaliini on "autoinjektorissa", jota yleensä kutsutaan "EpiPeniksi". Kun sen suojakorkki on otettu pois, EpiPeniä tarvitsee vain painaa reiteen, ja oikea määrä adrenaliinia ruiskutetaan automaattisesti henkilön kehoon. Lääkärit voivat määrätä EpiPenin ihmisille, jotka tietävät, että heillä on allergia, jotta he voivat hoitaa itseään anafylaksian varalta. Monissa ambulansseissa on myös EpiPens-kynät anafylaksian hoitoa varten.

EpiPen on tarkoitettu pistettäväksi reisilihakseen, jalan ulkopuolelle, heti kun epäillään anafylaksiaa. Ei ole mitään syytä, miksi sitä ei pitäisi käyttää, jos henkilöllä on anafylaktinen reaktio. Injektio voidaan toistaa 5-15 minuutin välein, jos henkilöllä on edelleen hengitysvaikeuksia tai muita merkittäviä oireita. Toinen annos tarvitaan 16-35 prosentissa tapauksista. Useampia kuin kaksi annosta tarvitaan harvoin.

Adrenaliini voi aiheuttaa vähäisiä haittavaikutuksia, kuten vapinaa, ahdistusta, päänsärkyä ja sydämentykytystä.

Adrenaliini ei välttämättä tehoa β-salpaajia käyttäville henkilöille. Jos adrenaliini ei tehoa, lääkäri voi antaa näille ihmisille suonensisäisesti glukagonia.

Valmistautuminen

Anafylaksiariskissä oleville henkilöille suositellaan "allergiatoimintasuunnitelmaa". Näihin suunnitelmiin sisältyy usein:

• Vanhemmat kertovat kouluille lastensa allergioista ja siitä, mitä tehdä anafylaktisen hätätilanteen sattuessa.
• Tietäminen siitä, miten ja milloin EpiPeniä käytetään.
• Lääketieteellisen hälytysrannekkeen käyttäminen, jossa lukee, mille henkilö on allerginen.
• Suunnittelu laukaisevien tekijöiden välttämiseksi

Vanha versio EpiPen-autoinjektorista.

Outlook

Jos anafylaksia diagnosoidaan ja henkilö saa nopeasti hoitoa, on hyvät mahdollisuudet, että hän toipuu. Vaikka kukaan ei tietäisi, mikä anafylaksian aiheutti, henkilö yleensä toipuu hyvin, kunhan hän saa lääkitystä reaktion lopettamiseksi.

Kun ihmiset kuolevat anafylaksiaan, he kuolevat yleensä hengitysongelmiin (yleensä hengitysteiden sulkeutumiseen) tai sydän- ja verisuoniongelmiin, kuten sokkiin. Noin 0,7-20 prosenttia anafylaksiaan sairastuneista kuolee siihen. Jotkut kuolevat muutamassa minuutissa.

Hyvin harvoin ihmisillä on liikunnan aiheuttama anafylaksia eli liikunnan aiheuttama anafylaksia. Nämä ihmiset voivat yleensä hyvin. Heillä on yleensä vähemmän anafylaktisia kohtauksia, jotka eivät ole yhtä vakavia, kun he vanhenevat.