Holokaustin aikana miljoonia ihmisiä kuoli tai tapettiin natsi-Saksassa. Holokaustin uhrien joukossa oli noin kuusi miljoonaa juutalaista. Heidän joukossaan oli myös viisi miljoonaa ihmistä, jotka eivät olleet juutalaisia, pääasiassa puolalaisia, sinttejä ja romaneja.

Ketkä olivat uhreja?

Holokaustin ja natsien vainojen uhrit tulivat monista eri ryhmistä. Keskeisiä uhreja olivat:

  • Juutalaiset — arviolta noin 6 miljoonaa tapettua tai menehtynyttä.
  • Puolalaiset siviilit — poliittiseen sorroon, massamurhiin, pakkotyöhön ja elinolosuhteisiin kuolleet.
  • Sinti- ja romani-ihmiset (roma) — kohdistetun hävityksen ja syrjinnän kohteina.
  • Neuvostoliittolaiset sotavangit — suuren osan kohtalo oli kuolema huonon kohtelun, nälän ja teloitusten vuoksi.
  • Vammaiset — osana niin kutsuttua Action T4 -ohjelmaa tuhansia tai kymmeniätuhansia surmattiin "elämän arvoon" liittyvien hirvittävien kriteerien perusteella.
  • Poliittiset toisinajattelijat ja aktivistit, kuten kommunistit ja sosialistit.
  • Jehovan todistajat, homoseksuaalit ja muut vähemmistöt, jotka joutuivat vainon, vankiloin, pakkotyön ja tappamisen kohteeksi.

Kuinka uhrit kuolivat?

Holokaustin uhrit menehtyivät monin eri tavoin. Natsit käyttivät sekä järjestelmällisiä että alueellisia tapoja tappaa ja riistää ihmisiltä elinmahdollisuudet:

  • Kuolemanleirit ja keskitysleirit — erityisesti tuhoamisleireillä kuten Auschwitz-Birkenau, Treblinka, Sobibór, Belzec, Majdanek ja Chelmno käytettiin kaasukammioita ja polttamista osana teollista tuhoamista.
  • Einsatzgruppen ja joukkomurhat — itäisessä Euroopassa saksalaiset teloitusjoukot ampuivat siviilejä massana esimerkiksi kaivantoihin.
  • Nälkä, taudit ja huono hygienia — ghetot ja leirit tarjosivat hengenvaaralliset elinolosuhteet, joiden seurauksena monet kuolivat sairauksiin, nälkään ja jäätymiseen.
  • Pakkotyö ja överimääräiset työt — työolot, aliravitsemus ja väkivalta johtivat monien menehtymiseen.
  • \"Kuolemanmarssit\" — sodan lähestyessä monet leirivangit siirrettiin pakkokävelyihin, joista lukuisat kuolivat matkalla.
  • Humanitaarisen järjestelmän murtuminen ja sotatoimet — miehityksen aikana kuolleisuus nousi myös sotatoimien, luonnonvarojen puutteen ja järjestelmällisten tuhoamispolitiikkojen vuoksi.

Kuinka monta kuoli — miksi arviot vaihtelevat?

Kun kaikki nämä ryhmät ja kuolinsyyt lasketaan yhteen, historioitsijat arvioivat, että natsien vainoista, tuhoamisohjelmista ja niihin liittyvistä sotatoimista kuoli yhteensä noin 19–22 miljoonaa ihmistä. Lukuihin vaikuttaa se, mitä tarkalleen lasketaan kuuluvaksi holokaustin piiriin: jotkut tutkijat rajaavat käsitteen vain juutalaisten kansanmurhaan, toiset laajentavat siihen kaikki natsien järjestelmälliset vainot ja miehityksen aiheuttamat siviiliuhrit.

Erityisesti erot syntyvät siitä, lasketetaanko mukaan esimerkiksi sodan laajemmat siviiliuhrit, neuvostoliittolaisten sotavankien tappaminen, eräiden alueiden nälänhätä ja muut konfliktien seuraukset. Tästä syystä eri tutkimukset antavat jonkin verran eri lukemia.

Missä tapahtui?

Vaino ja murhat tapahtuivat laajasti Keski- ja Itä-Euroopassa: Saksan alueella, miehitetyissä Puolan osissa, Baltian maissa, Neuvostoliitossa, Ranskassa, Alankomaissa, Unkarissa ja muissa maissa. Surmat keskittyivät usein ghettoihin, keskitysleireihin ja erityisiin tuhoamisleireihin, mutta myös massateloitukset tapahtuvat useilla avoimilla kentillä ja metsissä.

Muistaminen ja tutkimus

Holokaustin laajuus, uhreiksi joutuneiden moninaisuus ja tapahtumien järjestelmällisyys tekevät siitä yhden historian synkimmistä jaksoista. Tutkimus jatkuu yhä: uutta arkistomateriaalia paljastuu, arvioita tarkennetaan ja paikalliset muistomerkit sekä opetussisällöt auttavat pitämään muiston elossa. On tärkeää ymmärtää sekä lukujen että yksittäisten ihmiskohtaloiden kautta, mitä tapahtui, jotta vastaavat rikokset voidaan tulevaisuudessa ehkäistä.

Holokaustin uhrit tulivat monista eri maista, uskonnoista, etnisistä ryhmistä ja kulttuureista. Natsit halusivat tappaa heidät monista eri syistä; muistaminen ja faktapohjainen tutkimus auttavat ymmärtämään ja kohtaamaan tämän historian.