Yhdysvaltain presidenttien historialliset sijoitukset ja arvioinnit

Yhdysvaltain presidenttien historialliset sijoitukset ja arvioinnit: syvälliset vertailut, muuttuvat näkemykset ja asiantuntija-analyysit presidenttien suosiosta, johtajuudesta ja perinnöstä.

Historioitsijoita (ja joskus myös valtiotieteilijöitä) pyydetään antamaan Yhdysvaltojen presidenteille numeroluokituksia heidän kokonaissuorituksestaan tai johtamisensa eri osa-alueista. Tällaiset luokitukset perustuvat yleensä laajoihin kyselyihin, joissa kullakin arviointialueella annetaan pisteitä tai sijoituksia, ja aineistosta lasketaan keskiarvot tai järjestysluvut. Arviointien tavoitteena ei ole vain nimetä "paras" tai "huonoin" presidentti, vaan analysoida ja vertailla eri aikakausien johtajuutta, vaikutuksia ja rajoitteita.

Useat eri tekijät otetaan huomioon, kun päätetään, mikä tekee jostakin hyvän tai huonon presidentin. Näihin tekijöihin kuuluvat hänen luonteensa, hänen näkemyksensä maasta, hänen suhteensa kongressiin, hänen suhteensa ulkomaisiin johtajiin (diplomatia), miten hän johti taloutta, miten hän johti armeijaa ja hänen yleiset poliittiset taitonsa. Tyypillisiä arviointikategorioita ovat:

• Kriisijohtajuus: miten presidentti toimi sodan, talouskriisien tai muiden hätätilanteiden aikana.
• Ulko- ja turvallisuuspolitiikka: diplomaattiset saavutukset, sotilaalliset päätökset ja vaikutus kansainväliseen asemaan.
• Taloudellinen johtajuus: talouskasvu, työllisyys, inflaatio ja talouspoliittisten ratkaisujen pitkäaikaiset seuraukset.
• Sisäpoliittinen vaikuttaminen: lainsäädäntösaavutukset, suhteet kongressiin ja kyky viedä läpi ohjelmiaan.
• Henkilökohtainen luonne ja moraalinen auktoriteetti: rehellisyys, maine, skandaalit ja niiden vaikutus kykyyn johtaa.
• Instituution vahvistaminen: miten presidentti vaikutti perustuslakiin, oikeuslaitokseen ja julkiseen hallintoon.

Varmistaakseen, että sijoitukset ovat oikeudenmukaisia, monissa tutkimuksissa liberaalidemokraattien ja konservatiivisten republikaanien mielipiteet tasapainotetaan tasapuolisesti. Joissakin tutkimuksissa pyritään myös saamaan eri sukupolvien, sukupuolten ja alueellisten taustojen edustusta arvioijiksi, jotta tulokset eivät vääristy liiallisesti yhden ryhmän näkökulman vuoksi. On tärkeää huomata, että partisan erot näkyvät usein niin akateemisissa kuin yleisön mielipidemittauksissakin: sama presidentti voi saada hyvin erilaisen sijoituksen riippuen siitä, kysytäänkö historioitsijoilta, poliittisilta toimittajilta vai yleiseltä kansalta.

Toisinaan on vaikea asettaa presidenttejä täsmällisesti paremmuusjärjestykseen, koska kaikki presidentit kohtasivat täysin erilaisia haasteita ja elivät eri aikoina. Arviointien vertailtavuus vaikeutuu, kun mittarit muuttuvat tai painotetaan eri asioita: esimerkiksi yhden aikakauden "menestys" talousasioissa ei välttämättä käänny positiiviseksi arvioksi toisessa historiallisessa kontekstissa. Lisäksi eri tutkimukset käyttävät erilaisia menetelmiä — jotkut raportoivat keskiarvosijoituksia, toiset mediaaneja tai prosenttipisteitä — joten eri listojen vertailu vaatii metodologian huomioon ottamista.

Historialliset mielipiteet Yhdysvaltain presidenteistä muuttuvat usein ajan myötä. Esimerkiksi Harry Trumanin kannatusluvut olivat hyvin alhaiset heti viraltapanonsa jälkeen, mutta monet historioitsijat pitävät häntä nyt suurimpien presidenttien joukossa. Vastaavasti jotkut presidentit, joita pidettiin aikanaan menestyksellisinä, saatetaan myöhemmin arvioida kriittisemmin uusien tietojen, muuttuneiden arvojen tai pitkäaikaisten seurausten valossa. Esimerkkejä muutoksesta ovat esimerkiksi Ulysses S. Grantin maine, joka on parantunut tarkasteltaessa hänen rooliaan jälleenrakennuksessa, sekä Richard Nixonin monisyinen perintö, jossa diplomaattiset saavutukset ja sisäpoliittiset skandaalit muodostavat ristiriitaisen kokonaisuuden.

Miten arvioita tulisi tulkita

Sijoituksia tulkittaessa kannattaa muistaa seuraavat seikat:

• Arviointi on suhteellista: sijoitus kertoo vertailun muihin presidentteihin, ei absoluuttisesta "hyvyydestä".
• Metodi ratkaisee: eri tutkimukset voivat painottaa eri osa-alueita — esimerkiksi sotilasjohtajuutta tai talouspolitiikkaa — mikä vaikuttaa lopputulokseen.
• Ajan kulku muuttaa näkemyksiä: uudet arkistolöydöt, pitkän aikavälin seuraukset tai muuttuneet arvot voivat nostaa tai laskea presidentin arviota.
• Yleisön ja akateemikkojen näkemykset eroavat: suosio elinaikana ei aina korreloi historian arvioihin.

Yhteenveto

Presidenttien historialliset sijoitukset ja arvioinnit tarjoavat hyödyllisen työkalun poliittisen historian ymmärtämiseen, mutta ne eivät ole lopullisia totuuksia. Parhaan kuvan saamiseksi kannattaa verrata useita tutkimuksia, tarkastella arviointikriteereitä ja huomioida sekä aikakauden konteksti että pitkän aikavälin seuraukset. Näin sijoitukset toimivat lähtökohtana syvällisemmälle keskustelulle Yhdysvaltain johtajuudesta ja sen vaikutuksista sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

Yleiset havainnot

Korkealle sijoittunut

Seuraavat presidentit ovat yleensä korkealla sijalla:

• George Washington (Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti, joka auttoi Yhdysvaltoja voittamaan Amerikan vapaussodan).
• John Adams (valvoi näennäissotaa)
• Thomas Jefferson (osittain Louisianan oston ja itsenäisyysjulistuksen kirjoittajan vuoksi).
• James Madison (johti Yhdysvaltoja vuoden 1812 sodassa).
• James Monroe (laajensi Yhdysvaltoja ja tuki siirtomaiden perustamista Afrikkaan vapaille afroamerikkalaisille).
• James K. Polk (presidentti Meksikon ja Amerikan sodan aikana)
• Abraham Lincoln (johti Yhdysvallat Amerikan sisällissotaan ja auttoi lopettamaan orjuuden).
• Theodore Roosevelt (vahvisti Yhdysvaltojen laivastoa ja rakennutti Panaman kanavan).
• Woodrow Wilson (presidentti ensimmäisen maailmansodan aikana, tuki naisten oikeuksia ja perusti Yhdysvaltain keskuspankin.)
• Franklin Roosevelt (johti maan läpi suuren laman elvyttämällä talouden ja oli presidentti toisen maailmansodan aikana).
• Harry Truman (presidentti toisen maailmansodan päättymisen, kylmän sodan alkamisen ja asevoimien yhdentymisen aikana).
• Dwight Eisenhower (presidentti kylmän sodan aikana, perusti NASA:n ja laajensi Yhdysvaltojen moottoritiejärjestelmää).
• John F. Kennedy (johti Yhdysvallat Kuuban ohjuskriisin ja kylmän sodan aikana).
• Ronald Reagan (auttoi palauttamaan Yhdysvaltain talouden alentamalla inflaatiota ja luomalla työpaikkoja, loi paremmat suhteet Neuvosto-Venäjään, auttoi lopettamaan uusien ydinaseiden luomisen ja johti Yhdysvaltoja kylmän sodan päättymiseen)
• Bill Clinton (auttoi elvyttämään Yhdysvaltain taloutta alentamalla veroja, loi terveydenhuoltosuunnitelman lapsille ja loi odotusaikaa käsiaseiden ostamiselle).

Sekalaiset arviot

Joidenkin presidenttien arviot ovat ristiriitaisia. Esimerkiksi Andrew Jacksonia pidetään johtajana, joka puolusti tavallista ihmistä, mutta samaan aikaan historioitsijat arvostelevat häntä intiaanien poistamislain vuoksi. Ulysses S. Grantia pidetään huonona johtajana, koska hän palkkasi korruptoituneita ystäviään hallitustehtäviin, mutta samalla hän auttoi afroamerikkalaisia saamaan enemmän oikeuksia jälleenrakennuskaudella.

Viimeaikaisia esimerkkejä:

• Lyndon B. Johnson, joka hyväksyi kansalaisoikeuslakiehdotuksia ja oli presidentti suuren yhteiskunnan aikana, mutta myös kiihdytti Vietnamin sotaa.
• Jimmy Carter, joka auttoi armahtamaan Vietnamin sodan aikana kutsunnoista vältteleviä, loi koulutus- ja energiaministeriöt ja neuvotteli rauhansopimuksen Egyptin ja Israelin välillä, mutta heikensi Yhdysvaltojen taloutta korkealla työttömyydellä ja korkealla inflaatiolla ja johti Iranin panttivankikriisiä, öljykriisiä ja epäonnistunutta operaatio Kotkan kynsi -operaatiota.
• George H. W. Bush, joka johti Yhdysvallat menestyksekkäästi Persianlahden sodan läpi ja päätti virallisesti kylmän sodan, mutta Yhdysvaltain talous heikkeni hänen presidenttikautensa aikana.

Alhainen sijoituksissa

Chester Arthurin, William Howard Taftin, Benjamin Harrisonin, Calvin Coolidgen, Herbert Hooverin, Rutherford B. Hayesin, Martin Van Burenin ja Richard Nixonin katsotaan olevan keskimääräistä huonompia.

John Tyleria, Zachary Tayloria, Millard Fillmorea, Franklin Pierceä ja James Buchanania pidetään usein huonoimpien joukossa, koska he eivät onnistuneet estämään orjuuden kasvua, joka johti sisällissotaan.

Andrew Johnson luokitellaan usein pahimpien joukkoon, koska hän vastusti jälleenrakennusta.

Warren G. Hardingia pidetään usein pahimpana, koska hän palkkasi korruptoituneita ystäviään hallituksen virkamiehiksi.

George W. Bush, joka toimi syyskuun 11. päivän iskujen aikana, mutta jonka presidenttikausi heikensi Yhdysvaltojen taloutta, johti maan terrorismin vastaiseen sotaan, hyväksyi kiistanalaisen Patriot Act -lain ja aiheutti vuosien 2007-2008 rahoituskriisin.

Ei luokiteltu

William Henry Harrisonia ja James Garfieldia ei useinkaan sijoiteta, koska molemmat kuolivat pian presidentiksi tulonsa jälkeen. Kun heidät otetaan mukaan, he ovat yleensä listan häntäpäässä.

Myöskään Donald Trump ei ole listalla, koska hänen presidenttikautensa ei ole vielä päättynyt. Samasta syystä Barack Obamaa ei ole sijoitettu joissakin kyselyissä, koska hänen presidenttikautensa päättyi alle kymmenen vuotta sitten.

Warren Hardingia pidetään yhtenä huonoimmista presidenteistä.


Presidentti George H. W. Bushin mielipide on ollut ristiriitainen Persianlahden sodan onnistumisensa vuoksi, mutta hän aiheutti myös heikon talouden


Abraham Lincolnia pidetään yhtenä parhaista presidenteistä hänen johtajuutensa vuoksi Yhdysvaltain sisällissodan aikana ja hänen kaunopuheisuutensa Gettysburgin puheen kaltaisissa puheissa.

Hae kirjaimella