Historioitsijoita (ja joskus myös valtiotieteilijöitä) pyydetään antamaan Yhdysvaltojen presidenteille numeroluokituksia heidän kokonaissuorituksestaan tai johtamisensa eri osa-alueista. Tällaiset luokitukset perustuvat yleensä laajoihin kyselyihin, joissa kullakin arviointialueella annetaan pisteitä tai sijoituksia, ja aineistosta lasketaan keskiarvot tai järjestysluvut. Arviointien tavoitteena ei ole vain nimetä "paras" tai "huonoin" presidentti, vaan analysoida ja vertailla eri aikakausien johtajuutta, vaikutuksia ja rajoitteita.

Useat eri tekijät otetaan huomioon, kun päätetään, mikä tekee jostakin hyvän tai huonon presidentin. Näihin tekijöihin kuuluvat hänen luonteensa, hänen näkemyksensä maasta, hänen suhteensa kongressiin, hänen suhteensa ulkomaisiin johtajiin (diplomatia), miten hän johti taloutta, miten hän johti armeijaa ja hänen yleiset poliittiset taitonsa. Tyypillisiä arviointikategorioita ovat:

  • Kriisijohtajuus: miten presidentti toimi sodan, talouskriisien tai muiden hätätilanteiden aikana.
  • Ulko- ja turvallisuuspolitiikka: diplomaattiset saavutukset, sotilaalliset päätökset ja vaikutus kansainväliseen asemaan.
  • Taloudellinen johtajuus: talouskasvu, työllisyys, inflaatio ja talouspoliittisten ratkaisujen pitkäaikaiset seuraukset.
  • Sisäpoliittinen vaikuttaminen: lainsäädäntösaavutukset, suhteet kongressiin ja kyky viedä läpi ohjelmiaan.
  • Henkilökohtainen luonne ja moraalinen auktoriteetti: rehellisyys, maine, skandaalit ja niiden vaikutus kykyyn johtaa.
  • Instituution vahvistaminen: miten presidentti vaikutti perustuslakiin, oikeuslaitokseen ja julkiseen hallintoon.

Varmistaakseen, että sijoitukset ovat oikeudenmukaisia, monissa tutkimuksissa liberaalidemokraattien ja konservatiivisten republikaanien mielipiteet tasapainotetaan tasapuolisesti. Joissakin tutkimuksissa pyritään myös saamaan eri sukupolvien, sukupuolten ja alueellisten taustojen edustusta arvioijiksi, jotta tulokset eivät vääristy liiallisesti yhden ryhmän näkökulman vuoksi. On tärkeää huomata, että partisan erot näkyvät usein niin akateemisissa kuin yleisön mielipidemittauksissakin: sama presidentti voi saada hyvin erilaisen sijoituksen riippuen siitä, kysytäänkö historioitsijoilta, poliittisilta toimittajilta vai yleiseltä kansalta.

Toisinaan on vaikea asettaa presidenttejä täsmällisesti paremmuusjärjestykseen, koska kaikki presidentit kohtasivat täysin erilaisia haasteita ja elivät eri aikoina. Arviointien vertailtavuus vaikeutuu, kun mittarit muuttuvat tai painotetaan eri asioita: esimerkiksi yhden aikakauden "menestys" talousasioissa ei välttämättä käänny positiiviseksi arvioksi toisessa historiallisessa kontekstissa. Lisäksi eri tutkimukset käyttävät erilaisia menetelmiä — jotkut raportoivat keskiarvosijoituksia, toiset mediaaneja tai prosenttipisteitä — joten eri listojen vertailu vaatii metodologian huomioon ottamista.

Historialliset mielipiteet Yhdysvaltain presidenteistä muuttuvat usein ajan myötä. Esimerkiksi Harry Trumanin kannatusluvut olivat hyvin alhaiset heti viraltapanonsa jälkeen, mutta monet historioitsijat pitävät häntä nyt suurimpien presidenttien joukossa. Vastaavasti jotkut presidentit, joita pidettiin aikanaan menestyksellisinä, saatetaan myöhemmin arvioida kriittisemmin uusien tietojen, muuttuneiden arvojen tai pitkäaikaisten seurausten valossa. Esimerkkejä muutoksesta ovat esimerkiksi Ulysses S. Grantin maine, joka on parantunut tarkasteltaessa hänen rooliaan jälleenrakennuksessa, sekä Richard Nixonin monisyinen perintö, jossa diplomaattiset saavutukset ja sisäpoliittiset skandaalit muodostavat ristiriitaisen kokonaisuuden.

Miten arvioita tulisi tulkita

Sijoituksia tulkittaessa kannattaa muistaa seuraavat seikat:

  • Arviointi on suhteellista: sijoitus kertoo vertailun muihin presidentteihin, ei absoluuttisesta "hyvyydestä".
  • Metodi ratkaisee: eri tutkimukset voivat painottaa eri osa-alueita — esimerkiksi sotilasjohtajuutta tai talouspolitiikkaa — mikä vaikuttaa lopputulokseen.
  • Ajan kulku muuttaa näkemyksiä: uudet arkistolöydöt, pitkän aikavälin seuraukset tai muuttuneet arvot voivat nostaa tai laskea presidentin arviota.
  • Yleisön ja akateemikkojen näkemykset eroavat: suosio elinaikana ei aina korreloi historian arvioihin.

Yhteenveto

Presidenttien historialliset sijoitukset ja arvioinnit tarjoavat hyödyllisen työkalun poliittisen historian ymmärtämiseen, mutta ne eivät ole lopullisia totuuksia. Parhaan kuvan saamiseksi kannattaa verrata useita tutkimuksia, tarkastella arviointikriteereitä ja huomioida sekä aikakauden konteksti että pitkän aikavälin seuraukset. Näin sijoitukset toimivat lähtökohtana syvällisemmälle keskustelulle Yhdysvaltain johtajuudesta ja sen vaikutuksista sekä kotimaassa että kansainvälisesti.