Kristillinen jumalanpalvelus
Useimmat kristityt ovat pitäneet jumalanpalvelusta kristillisen identiteetin keskeisenä tekona kautta historian. Monet kristityt teologit ovat kutsuneet ihmiskuntaa nimellä homo adorans, joka tarkoittaa "palvova ihminen", ja näin ollen Jumalan palvonta on keskeisellä sijalla siinä, mitä ihmisenä oleminen tarkoittaa.
Muistomerkki uskonnon harjoittamisen oikeuden kunnioittamiseksi, Washington, D.C.
Kulkue Saltan kaupungissa, Argentiina
Historia
Yleiskatsaus
Useimpien vuosisatojen ajan kirkon historiassa kristillinen jumalanpalvelus on ollut ensisijaisesti liturginen, jota ovat symboloineet rukoukset ja virret, joiden tekstit liittyvät läheisesti Raamattuun. Päivän aikana rukoilemiselle on asetettu määrätyt ajat (jotka perustuvat enimmäkseen juutalaisiin malleihin), ja kirkkovuoden aikana vietettiin juhlapyhiä ja pyhiä päiviä, jotka liittyivät Jeesuksen elämän tapahtumiin, pyhimysten elämään ja kirkon jumalakäsityksen piirteisiin.
Palvontamuodoille annettiin suuri merkitys, sillä ne nähtiin latinankielisen lauseen lex orandi, lex credendi ("rukouksen sääntö on uskon sääntö") mukaisesti - toisin sanoen jonkun jumalanpalveluksen yksityiskohdat osoittavat, opettavat ja ohjaavat yhteisön perususkomuksia. Jumalanpalveluksen mallien ja sisällön muuttaminen merkitsi itse uskon muuttamista. Vaikka alkukirkon liturgisessa jumalanpalveluksessa oli siis aina jonkin verran vaihtelua, siinä oli myös paljon yhtenäisyyttä. Aina kun kirkossa ilmeni harhaoppi, se yleensä johti harhaoppisen ryhmän jumalanpalveluksen muuttumiseen. Ortodoksisuus uskossa merkitsi myös ortodoksisuutta jumalanpalveluksessa ja päinvastoin.
Varhaiset kirkkoisät
Kristillisen jumalanpalveluksen hyvin varhainen kehitys on kadonnut historiaan, mutta yleensä kristillinen jumalanpalvelus on kiinnittynyt juutalaisuuden jumalanpalvelukseen. Evankeliumit ja Apostolien teot esittävät, että hyvin varhaiset kristityt kävivät sekä temppelissä että synagogissa ja viettivät jumalanpalveluksia yksityisissä kodeissa, usein "murtaakseen leipää", mikä tarkoittaa sekä aterian jakamista että, kun sitä käytetään tässä yhteydessä, eukaristian viettämistä. Apostolien teot 2:42 osoittaa hyvin varhaisen Jerusalemin seurakunnan "jatkavan apostolien opetusta ja yhteyttä [tai ehtoollisyhteyttä], leivän murtamista ja rukouksia".
Nykyajan jumalanpalvelus
Yleisesti ottaen itäisten kirkkojen sekä katolisen ja anglikaanisen kirkon jumalanpalveluksen keskiössä on säännöllinen ehtoollisen vietto, jonka toimittaa pappi ja johon koko paikalla oleva uskovien joukko osallistuu enemmän tai vähemmän. Tämä perinne, joka tunnetaan eri nimillä messu, jumalallinen liturgia, eukaristia tai ehtoollinen, jatkuu anglikaanisessa kirkossa ja joidenkin protestanttien keskuudessa. Näissä perinteissä jumalanpalvelus keskittyy leivän (tai leivän ja viinin) jakamiseen, vaikka siihen sisältyy myös rukousta, Raamatun lukemista, yleensä laulua ja jonkinlaista opetusta tai saarnaa.
Monissa protestanttisissa perinteissä ehtoollinen vietetään kuitenkin harvoin tai ei lainkaan, ja yhteisen jumalanpalveluksen keskipisteenä on muodollinen saarna, joka saattaa muistuttaa luentoa. Tällaisessa yhteydessä jumalanpalvelusta kuvaavat yleensä myös puhuttu rukous, pyhät kirjoitukset ja musiikki, lähinnä virret.
Lähes kaikissa kristillisissä perinteissä tähän säännölliseen julkiseen jumalanpalvelukseen liittyy muita jumalanpalveluksen muotoja, kuten rukousta ja opiskelua, pienryhmien rukousta (joka usein liittyy Raamatun opiskeluun) ja virallisia seremonioita erityistilaisuuksissa, kuten häissä, hautajaisissa ja kirkollisissa tai valtiollisissa tapahtumissa.
Kristillisen jumalanpalveluksen tyypit
Kaikille yhteiset sakramentit/pyhät salaisuudet
- Kaste
- Ehtoollinen (ehtoollinen / Herran ehtoollinen)
Itäinen kristinusko
- Paraklesis
- Moleben
- Akathist
Katolilaisuus
Rukous
Psalmit
Uskontunnustus
Musiikki
- Virsi
Chant
Klassinen & barokki
Moderni
- Gospel-musiikki
- Olivier Messiaen
- Kristillinen musiikki
Juhlapyhät ja vuodenajat
Kristillisen kalenterin suosituimmat uskonnolliset juhlapyhät ovat joulu, joka on adventtikauden jälkeen, ja pääsiäinen, joka on paastonajan ja pyhän viikon jälkeen. Vaikka joulu on hyvin suosittu erityisesti länsimaissa, pääsiäinen on liturgisesti ylivoimaisesti tärkein juhla.
| · v · t · e Osa kristinuskoa käsittelevästä sarjasta | ||
| Neitseestä syntyminen - Ristiinnaulitseminen - Ylösnousemus - Pääsiäinen |
| |
| Perustukset | Seurakunta - Uusi liitto - Kaksitoista apostolia - Jumalan valtakunta - Aikajana - Paavali - Pietari | |
| Kirjat - kaanon - Vanha testamentti - Uusi testamentti - evankeliumit | ||
| Pelastus - Kaste - Kolminaisuus - Isä - Poika - Pyhä Henki - Kristologia - Mariologia - Apologetiikka - Hengellinen sodankäynti | ||
| Varhainen - Konstantinus - Ekumeeninen kirkolliskokous - Uskontunnustukset - Lähetystyö - Krysostomos - Itä-Länsi skisma - Ristiretket - Protestanttinen uskonpuhdistus | ||
| Katolinen: Roomalaiskatolinen - Itäinen katolinen - Riippumaton katolinen - Vanha katolinen. | ||
| Aiheet | Saarnaaminen - Rukous - Ekumenia - Liikkeet - Musiikki - Liturgia - Kalenteri - Symbolit - Taide - Kritiikki |
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä jumalanpalvelus on kristinuskossa?
V: Jumalanpalvelusta kristinuskossa pidetään kristillisen identiteetin keskeisenä tekona kautta historian.
K: Miten useimmat kristityt suhtautuvat jumalanpalvelukseen?
V: Useimmat kristityt pitävät jumalanpalvelusta olennaisena osana identiteettiään.
K: Mitä tarkoittaa homo adorans?
V: Homo adorans tarkoittaa "palvova ihminen".
K: Miksi Jumalan palvontaa pidetään keskeisenä ihmisen identiteetin kannalta?
V: Kristityt teologit uskovat, että Jumalan palvonta on keskeisellä sijalla siinä, mitä tarkoittaa olla ihminen.
K: Kuka on kutsunut ihmiskuntaa homo adoransiksi?
V: Monet kristityt teologit ovat kutsuneet ihmiskuntaa homo adoransiksi.
K: Mikä on palvonnan merkitys kristinuskossa?
V: Jumalanpalvelus on kristinuskossa erittäin merkittävä, ja sitä pidetään kristillisen identiteetin keskeisenä piirteenä.
K: Kuinka kauan jumalanpalvelus on ollut tärkeää kristinuskossa?
V: Palvonta on ollut tärkeää koko kristinuskon historian ajan.
