Kansainvälisessä oikeudessa poliittisen kokonaisuuden on täytettävä eri kriteerit tullakseen valtioksi: Yksi näistä kriteereistä on, että muiden valtioiden on tunnustettava se valtioksi. Jos useampi valtio tunnustaa sen, siitä on helpompi tulla oikeudellisesti suvereeni valtio. Tästä huolimatta kansainvälinen oikeus tuntee myös itsenäisyyden ja tunnustamisen erilaisia teoreettisia tulkintoja: deklaraatio (valtion tila syntyy, kun se täyttää tietyt objektiviset kriteerit) ja konstituutio (valtion tila syntyy, kun muut valtiot tunnustavat sen). Käytännössä tunnustaminen vaikuttaa paljon valtion kykyyn solmia kansainvälisiä sopimuksia, liittyä kansainvälisiin järjestöihin ja saada diplomaattista edustusta.

Monet alla luetelluista alueista irtautuivat (erosivat) alkuperäisestä emovaltiostaan, ja siksi niitä kutsutaan usein "irtautuneiksi" valtioiksi. Niillä voi olla jonkin verran sotilaallista suojelua ja epävirallinen diplomaattinen edustus ulkomailla. Toinen valtio voi auttaa niitä välttämään pakkoliitoksen alkuperäiseen valtioonsa.

Mitä tarkoitetaan "rajoitetusti tunnustetulla valtiolla"?

Rajoitetusti tunnustetulla valtiolla tarkoitetaan itseään itsenäiseksi julistanutta poliittista yksikköä, jota eivät kaikki muut valtiot tunnusta. Tällainen asema voi syntyä monesta syystä: historiallisista riidoista, etnisistä ja alueellisista jännitteistä, geopoliittisesta toiminnasta tai kansainvälisen lain ja järjestöjen vaatimusten täyttämättä jättämisestä. Keskeisiä käytännön seurauksia ovat:

  • rajoitettu osallistuminen kansainvälisiin järjestöihin (esim. ei YK:n jäsenyys tai vain tarkkailija-asema);
  • diplomaattisten suhteiden puute tai rajallisuus (vähäinen määrä täysivaltaisia tunnustuksia);
  • taloudelliset ja oikeudelliset vaikeudet, kuten rajoitettu pääsy kansainvälisiin rahoitusmarkkinoihin, sopimusten tunnustamiseen ja pankkijärjestelmään;
  • passien ja muiden virallisten asiakirjojen heikompi hyväksyttävyys matkustamisessa ja konsulipalveluissa;
  • turvallisuusriippuvuus suojelijavaltiosta tai ulkopuolisista tukijoista.

Tunnustamisen lajit ja kansainvälisen aseman vaikutus

Tunnustaminen voi olla de jure (virallinen ja oikeudellinen tunnustaminen) tai de facto (käytännön tunnustaminen ilman täyttä oikeudellista statusta). Joissain tapauksissa valtio voi saada laajaa käytännön tunnustusta ilman YK-jäsenyyttä (esim. Kosovo monien maiden tunnustamana), kun taas toisilla itsenäisyyden julistuksilla tunnustajia on hyvin vähän (esim. Pohjois-Kypros, tunnustettu vain Turkissa).

Esimerkkejä ja tyypillinen luettelo rajoitetusti tunnustetuista tai itsejulistautuneista valtioista

Seuraava luettelo ei ole pysyvä eikä tyhjentävä, sillä tunnustamistilanteet muuttuvat ajan myötä. Luettelo sisältää kuitenkin yleisesti keskusteluissa esiintyviä tapauksia:

  • Taiwan (Kiinan tasavalta) – laaja taloudellinen ja käytännön kansainvälinen vuorovaikutus, virallisia tunnustuksia vain muutamalta valtiolta;
  • Kosovo – tunnustettu monien länsimaiden toimesta, mutta ei YK:n jäsen (ei tunnustusta joiltakin suurilta valtiolta);
  • Palestiina (Palestiinan valtio) – useiden maiden tunnustama; asema YK:ssa: tarkkailijavaltio mutta ei täysjäsen;
  • Länsi-Sahara (Sahrawi Arab Democratic Republic) – osa valtioista tunnustanut; alueellinen kiista Marokon kanssa;
  • Pohjois-Kypros (Turkin tasavalta Pohjois-Kypros) – tunnustettu vain Turkissa;
  • Abhasia ja Etelä-Ossetia – tunnustettu muutamien valtioiden, mm. Venäjän, toimesta;
  • Transnistria – itsejulistautunut Moldovan alue, laajaa tunnustusta ei ole;
  • Somaliland – julisti itsenäisyyden Somaliasta 1991, ei laajaa kansainvälistä tunnustusta;
  • Artsakh (ent. Nagorno-Karabakh) – itsejulistautunut, tilanne muutosten ja konfliktien vuoksi epävakaa.

Miksi tilanne muuttuu ja mistä saada ajantasaista tietoa

Tunnustamisen ja tosiasiallisen hallinnan tilanne voi muuttua nopeasti diplomaattisten neuvottelujen, konfliktien, rauhanprosessejen tai suurvaltojen politiikan seurauksena. Ajantasaista tietoa saa valtion viranomaisten julkaisuista, kansainvälisten järjestöjen (esim. YK) tiedotteista ja luotettavista uutislähteistä. On myös huomioitava, että eri lähteet käyttävät termejä eri tavoin (esim. "itsenäinen", "hallinnollinen alue", "mielivaltainen julistus"), joten tarkempi määrittely kannattaa aina varmistaa lähdekontekstista.

Jos haluat, voin laajentaa luettelon tämänhetkisellä tunnustustilanteella maakohtaisine yksityiskohtineen (ketkä valtiot tunnustavat kenet) tai lisätä lähdeviitteitä ja linkkejä luotettaviin karttoihin ja kansainvälisen oikeuden lähteisiin.