Tämä on luettelo kreikkalaisen mytologian jumalista, jumalattarista, ihmisistä ja muista hahmoista. Ne on lajiteltu alla oleviin osioihin. Kuolemattomiin kuuluvat jumalat (jumaluudet), henget ja joissakin lähteissä myös jättiläiset. Kuolemattomuus tarkoittaa, että he elävät ikuisesti tai ovat olemukseltaan kuolematon. Kuolevaisiin kuuluvat sankarit, kuninkaat, amatsonit ja muut ihmiset. Luettelo ei sisällä myyttisiä olentoja kuten hirviöitä ja monsteriperhettä, vaan keskittyy henkilöihin ja jumaluuksiin.

Näitä hahmoja kuvaavat muinaiset kirjoittajat, joista vanhimmat ovat Homeros ja Hesiodos. Myöhemmät lähteet ovat muun muassa tragedian runoilijat, historialliset kirjoittajat ja runoilijat kuten Pindaros, Apollodoros, Sofokles, Aiskhylos ja roomalaiset kuten Ovidius. Kreikkalaiset esittivät jumalansa ja sankarinsa monin tavoin: uskonnollisissa rituaaleissa, temppeleiden kuvauksissa ja arkipäivän esineissä. Temppelissä oli jumalan tai jumalattaren tai useamman jumaluuden patsas, ja patsaita saatettiin koristella kaupunkikohtaisilla myyteillä ja reliefeillä. Näitä myyttisiä aiheita maalattiin usein myös keramiikkaan ja lyötiin kolikoihin. Lisäksi jumalakulttiin liittyivät uhrimenot, juhlapäivät ja paikalliset pyhäkköperinteet.

Roomalaisessa mytologiassa on monia samoja hahmoja, mutta niissä käytetään eri nimiä: Zeusta kutsutaan esimerkiksi Jupiteriksi ja Afroditea Venukseksi. Tämä ilmiö on osa roomalaista synkretismiä ja tulkintaa (interpretatio romana), jossa roomalaiset omaksuivat kreikkalaisia jumalia ja yhdistivät niitä omiin perinteisiinsä. Vaikka monet nimet ja tarinat ovat samankaltaisia, jumalien asema, palvontatavat ja paikalliset piirteet saattoivat vaihdella merkittävästi.

Seuraavassa on esimerkkejä tunnetuimmista kreikkalaisen mytologian hahmoista (ei tyhjentävä luettelo):

  • Pääjumalat (Olympoksen perheestä): Zeus, Hera, Poseidon, Demeter, Athena, Apollo, Artemis, Ares, Afroditè, Hephaistos, Hermes, (Hestia tai) Dionysos.
  • Muinaiset alkuolennot ja titaanijärjestelmä: Gaia, Uranos, Kronos ja muut titanit sekä jälkimmäiset sukupolvet.
  • Sankarit ja kuolevaiset: Herakles, Perseus, Theseus, Jason, Achilles, Odysseus ja muut myyttiset kuninkaat ja soturit.
  • Henget ja daimonit: erilaiset suojelushenget, kohtalon henkiset hahmot ja paikalliset jumalat.

On hyvä muistaa, että kreikkalainen mytologia ei ole yhtenäinen kertomus; eri lähteissä ja alueilla samasta hahmosta kerrotaan usein erilaisia versioita. Lukuisat tarinat ovat säilyneet fragmentteina, veistoksina ja keramiikassa kuvattuina kohtauksina, ja tutkimus jatkaa näiden perinteiden tulkitsemista ja yhdistämistä laajempaan kulttuurihistorialliseen kontekstiin.