Mikä on Ramsarin yleissopimus? Kosteikkojen suojelu ja merkitys

Tutustu Ramsarin yleissopimukseen: miten kosteikkojen suojelu turvaa biodiversiteetin, taloudelliset ja kulttuuriset arvot sekä paikalliset elinkeinot.

Ramsarin yleissopimus (The Convention on Wetlands of International Importance, especially as Waterfowl Habitat) on kansainvälinen sopimus kosteikkojen suojelemiseksi. Sen tarkoituksena on pysäyttää kosteikkoalueiden häviäminen nyt ja tulevaisuudessa. Siinä tunnustetaan, että kosteikot ovat tärkeä ekosysteemi. Siinä tunnustetaan myös, että kosteikoilla on taloudellista, kulttuurista, tieteellistä ja virkistyskäyttöarvoa. Se on nimetty Iranissa sijaitsevan Ramsarin kaupungin mukaan.

Mitä sopimus tarkoittaa käytännössä?

Ramsarin yleissopimus velvoittaa sopimusosapuolia suojelemaan ja hoitamaan kosteikkojaan kestävällä tavalla. Tämä tarkoittaa muun muassa:

• kotimaisten kosteikkojen kartoittamista ja nimeämistä tärkeiksi suojelualueiksi (Ramsarin kohteiksi),
• kosteikkojen ekologisen tilan seuraamista ja muutoksista raportoimista kansainvälisille toimielimille,
• toimien toteuttamista, jotka edistävät kosteikkojen "viisasta käyttöä" (wise use) eli luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä samalla kun ihmiset voivat hyödyntää kosteikkojen tarjoamia palveluja kestävästi,
• tarvittaessa kosteikkojen ennallistamista ja suojelualueiden hoitosuunnitelmien laatimista.

Keskeiset tavoitteet ja hyödyt

Ramsarin sopimuksen taustalla on tunnistus kosteikkojen laaja-alaisista hyödyistä. Näitä ovat esimerkiksi:

• monimuotoisuuden turvaaminen – kosteikot ovat monille linnuille, kaloille, kasvillisuudelle ja muille eliöille elintärkeitä elinympäristöjä,
• vesitalouden ja tulvasuojelun tukeminen – kosteikot toimivat luonnollisina vesiensuodattimina ja varastoina, jotka vähentävät tulvia ja parantavat vedenlaatua,
• hiilen sitominen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen – erityisesti suot ja märät turvealueet varastoivat suuria määriä hiiltä,
• paikalliset elinkeinot ja kulttuuri – monille yhteisöille kosteikot tarjoavat kalastusta, laidunnusta, keräilymahdollisuuksia ja virkistystä.

Kuinka kohde valitaan Ramsarin listalle?

Ramsarin listalle voidaan nimetä kosteikko, joka täyttää tietyt kansainväliset kriteerit. Kriteerit liittyvät muun muassa siihen, tukeeko kohde merkittävästi muuttolintuja, onko siellä uhanalaisia lajeja tai edustavia kosteikkotyyppejä, tai onko alue tärkeä biologisen monimuotoisuuden kannalta. Nimityksen tekee kyseisen maan hallitus, ja kohde lisätään kansainväliseen rekisteriin.

Seuranta, yhteistyö ja erityisaloitteet

Ramsarin yleissopimuksen puitteissa toimivat tieteelliset ja hallinnolliset rakenteet tukevat jäsenmaiden toimintaa. Näitä ovat muun muassa:

• kansainvälinen sihteeristö (Ramsar Secretariat) ja tieteellinen tekninen työryhmä (STRP),
• Montreux’n rekisteri, johon merkitään erityisen uhanalaiset tai muuttuneet Ramsarin kohteet,
• koulutus- ja tiedonvaihtohankkeet, joiden tavoitteena on levittää hyviä hoitokäytäntöjä ja lisätä yleistä tietoisuutta kosteikkojen arvosta.

Kansainvälinen kattavuus

Ramsarin yleissopimus on globaali sopimus, johon kuuluu nykyisin yli 170 sopimusosapuolta ja yli 2 000 nimetylle alueelle ulottuvaa Ramsarin kohdetta ympäri maailmaa. Sopimuksen tavoitteena on saumaton yhteistyö valtioiden välillä, koska monet kosteikkojen lajit – erityisesti muuttolinnut – liikkuvat laajojen alueiden yli.

Mitä voit tehdä itse?

Yksityishenkilönä voit osallistua kosteikkojen suojeluun monin tavoin:

• tukemalla paikallisia suojelu- ja ennallistamishankkeita,
• osallistumalla vapaaehtoistyöhön esimerkiksi lintulaskennoissa tai siivoustapahtumissa,
• ajattelemalla kulutusta ja maankäytön vaikutuksia vesistöihin ja turvemaihin,
• levittämällä tietoa kosteikkojen merkityksestä omassa yhteisössä.

Ramsarin yleissopimus on merkittävä väline kosteikkojen säilyttämisessä ja kestävässä käytössä. Se yhdistää kansainvälisen tason tavoitteet paikalliseen työskentelyyn ja tarjoaa puitteet toimille, jotka edistävät sekä luonnon monimuotoisuutta että ihmisten hyvinvointia.

Hae kirjaimella