Kiinalainen uusivuosi — kevätjuhla ja kuun uusivuosi: historia ja tavat

Juhlapäivän mandariinikiinalainen nimi on Chūn Jié, joka tarkoittaa "kevätjuhlaa". Tämän vuoksi englantia puhuvat kiinankieliset kutsuvat sitä usein "kevätjuhlaksi", vaikka juhlapäivä sijoittuu aina talvikuukausiin tammi- tai helmikuulle. Sen nimi kirjoitetaan 春節 perinteisessä kiinalaisessa kirjoitusasussa ja 春节 helpommassa kirjoitusasussa, jota nykyään käytetään Manner-Kiinassa ja Singaporessa. Kiinan tasavalta alkoi käyttää tätä nimeä 1910-luvulla sen jälkeen, kun se alkoi käyttää useimmissa asioissa eurooppalaista kalenteria.

Sitä ennen juhlapäivää kutsuttiin yleensä vain "uudeksi vuodeksi". Koska perinteinen kiinalainen kalenteri perustuu pääasiassa kuun muutoksiin, kiinalainen uusi vuosi tunnetaan englanniksi myös nimellä "Lunar New Year" tai "Chinese Lunar New Year". Tämä nimi tulee sanasta "Luna", joka on vanha latinankielinen nimi kuulle. Indonesian kielessä juhlapäivän nimi on Imlek, joka tulee vanhaa kiinalaista kalenteria tarkoittavasta hokkienin kielen sanasta, ja se on siksi myös kuin sanoisi "Lunar New Year".

Toinen vanha nimi juhlapyhälle oli Lìchūn, joka tarkoittaa "varhaista kevättä". Kiinaksi tämä on myös erikoisnimi auringon paikalle noin 4.-19. helmikuuta joka vuosi, jolloin aurinko on 45-30° edellä paikastaan kevään ensimmäisenä päivänä. Nimeä ei enää usein käytetä puhuttaessa kiinalaisesta uudesta vuodesta. Taiwanissa todellista Lichun-päivää on kutsuttu vuodesta 1941 lähtien "maanviljelijän päiväksi". Kahden kiinalaisen uudenvuoden välissä olevan vuoden, jolloin sitä ei ole, katsotaan olevan epäonninen avioliiton kannalta.

Kiinalainen uusivuosi alkaa aina uuden kuun aikaan, jolloin kuu on maan ja auringon välissä ja yötaivas näyttää pimeältä. Koska uusi kuu on noin 29,53 päivän välein, mutta paavi Gregorius XIII:n määrittämä vuosi on 365,2425 päivää pitkä, kiinalainen juhlapäivä siirtyy joka vuosi eri päiville. Kiinalainen kalenteri lisää 13. kuukauden aina silloin tällöin, jotta vuodenajat pysyvät oikeassa paikassa, joten uuden vuoden ensimmäinen päivä on aina 21. tammikuuta ja 20. helmikuuta välisenä aikana, toisena tai kolmantena uuden kuun päivänä talven ensimmäisen päivän jälkeen. Oikealla olevassa taulukossa on esitetty kunkin kiinalaisen uudenvuoden päivä vuodesta 1996 vuoteen 2031.

Aikaisemmin Kiinan keisarit eivät laskeneet vuosia yhdestä paikasta käsin. Sen sijaan he antoivat aikakausille (vuosiryhmille) nimiä milloin vain halusivat. Koska he silti vaihtoivat sen numeron aina uuden vuoden juhlissa, uuden aikakauden ensimmäinen vuosi saattoi olla vain muutaman päivän mittainen. Yksi esimerkki tästä on "Kaiyuanin 1. vuosi" Tangin aikana, joka kesti noin viikon vuonna 713 jKr. Samoin Kiinassa ja muualla Itä-Aasiassa ihmiset eivät laskeneet ikäänsä nollasta tai lisänneet vuotta joka syntymäpäivänä. He laskivat syntymän 1. vuoden alkavaksi ja lisäsivät toisen vuoden uuden vuoden 7. päivänä, jota he kutsuivat kansanpäiväksi (Rénrì). Tämä juontaa juurensa vanhasta tarinasta, jossa kerrottiin, kuinka Nüwa-niminen jumalatar loi kaikki eläimet. Päivää, jona hän loi ihmiset, käytettiin kaikkien yhteisenä syntymäpäivänä. Näin ihmiset kutsuivat joskus uudenvuoden 6. päivänä syntynyttä vauvaa 2-vuotiaaksi vain muutama tunti syntymänsä jälkeen. (Nykyään Kiinassa on paljon tavallisempaa laskea ikä nollasta alkaen ja lisätä vuosia syntymäpäivien yhteydessä, kuten englanninkielisissä maissa).

Kiinalaiset pitivät aikaa kahdella eri merkkiluettelolla, jotka tunnetaan englanniksi nimellä 10 Heavenly Stems ja 12 Earthly Branches. Shang-dynastian aikana varret olivat 10 viikonpäivää, joista jokaisella oli oma aurinkonsa ja erityinen lahja kuninkaan kuolleille perheenjäsenille. Oksat olivat osia Jupiterin lähes 12-vuotisesta reitistä, jonka Jupiter kulkee auringon ympäri. Jokaisen sanotaan olevan yin (tumma tai naispuolinen) tai yang (kirkas tai miespuolinen), joten kun ne yhdistetään, ne muodostavat 60 parin luettelon. (Nykyinen luettelo alkoi vuonna 1984 ja päättyy vuonna 2043.) Myöhemmin jokaisen varren sanottiin myös vastaavan yhtä viidestä kiinalaisesta elementistä - puuta, tulta, maata, metallia tai vettä - ja jokaisen oksan sanottiin olevan eri eläin: Rotta, härkä ja lehmä, tiikeri, kani, lohikäärme, käärme, hevonen, vuohi, apina, kukko ja kana, koira ja sika. Han-kiinalainen luettelo alkaa "puurotan" vuodella; tiibetiläinen luettelo on pitkälti sama, mutta se alkaa "tulisen kanin" vuodella.

Nykyään kiinalaiset eivät enää käytä näitä luetteloita tuntien, päivien tai vuosien laskemiseen, mutta monet kiinnittävät edelleen huomiota siihen, minkä vuoden eläin on syntynyt. Aivan kuten eurooppalaisessa eläinradassa, jotkut ihmiset uskovat, että vuoden eläin voi muuttaa ihmisen ajattelua ja toimintaa. He jopa uskovat, että se voi muuttaa sen, tuleeko avioliitosta onnellinen vai ei. Sanomalehdet maksavat kirjoittajille siitä, että he antavat ideoita siitä, kuinka onnekkaita eri eläimet ovat tulevan viikon aikana. Monet vanhemmat jopa ajoittavat lastensa syntymän vuoden tai kahden sisään, jotta he saisivat parhaan eläinmerkin: kiinalaisessa peruskoulussa saattaa olla täysiä luokkahuoneita täynnä "kultaisen lohikäärmeen" oppilaita mutta huomattavasti vähemmän "likaisia rottia". Niille, jotka uskovat tällaiseen, on tärkeää huomata, että perinteisen kiinalaisen kalenterin vuosi alkaa eri aikaan kuin tavallinen vuosi. Ihmiset saattavat sanoa, että vuosi 2017 on "Kukon ja Kanan vuosi", mutta tammikuussa tai helmikuun alussa 2018 syntyneet ihmiset ovat edelleen "Kukkoja" ja "Kanoja" ja vuoden 2017 ensimmäisinä viikkoina syntyneet olivat vielä "Apinoita".

Kiinalaisen perinteen mukaan kiinalainen kalenteri alkoi Keltaisen keisarin 60. hallitusvuonna vuonna 2637 eaa., ja uudenvuodenjuhlat alkoivat samana vuonna. Sikäli kuin nyt tiedämme, se on paljon vähemmän vanha. Osa edellä mainituista vanhoista ajanlaskutavoista on peräisin ainakin jo vuodelta 1250 eaa., Shang-ajalta. Suurin osa siitä tunnettiin jo Zhou-aikana (11.-3. vuosisata eaa.). Viisi elementtiä ja pienet pisteet määriteltiin Hanin aikana (2. vuosisata eKr.-2. vuosisata jKr.). Itä-Kiinasta kalenteri ja sen uusi vuosi levisivät lähialueille, kuten Vietnamiin (111 eaa.), Koreaan (ennen vuotta 270 jKr.), Japaniin (604) ja Tiibetiin (noin 641). Se seurasi myös merentakaisia kiinalaisia heidän uusiin koteihinsa Thaimaahan, Filippiineille, Indonesiaan, Malesiaan ja muihin paikkoihin.

Shang-kuninkaat (16.-11. vuosisadat eaa.) antoivat erityisiä lahjoja jumalilleen ja kuolleille perheenjäsenilleen kunkin vuoden talven aikana. Zhou-vallan aikana ihmiset viettivät sadonkorjuujuhlia, kuten nykyistä keskisyksyn juhlaa, noin vuoteen 1000 eaa. mennessä. Ajan myötä tavalliset ihmiset alkoivat antaa lahjoja jumalilleen ja kuolleille perheenjäsenilleen, aivan kuten kuninkaatkin. Osa sadonkorjuujuhlasta lakkasi olemasta kiitosjuhla ja viime vuoden juhlinta. Ne siirtyivät ennen siementen kylvöä tapahtuviksi ja muuttuivat toivotuksiksi ja hyvän onnen juhlaksi seuraavalle vuodelle.

Han-kauden alkupuolella ihmiset laskivat syntymäpäivänsä uudenvuoden seitsemäntenä päivänä alkavasta kansanpäivästä. Eläinten syntymäpäivien järjestyksen sanottiin olevan: kukkojen ja kanojen syntymäpäivä uutena vuotena, koirien seuraavana päivänä, sikojen seuraavana päivänä, vuohien 4. päivänä, härkien ja lehmien 5. päivänä, hevosten 6. päivänä ja sitten ihmisten. Samoihin aikoihin ihmiset alkoivat polttaa bambua äänekkäillä äänillä toivottaakseen uudenvuoden tervetulleeksi ja karkottaakseen pahoja asioita.

Kolmen valtakunnan loppupuolella (3. vuosisadalla) ihmiset alkoivat siivota kotinsa huolellisesti, pitää suuria perheillallisia ja valvoa myöhään kiinalaista uutta vuotta edeltävänä päivänä. Jin-hallinnon loppuun mennessä 5. vuosisadalla näistä asioista oli tullut yleinen osa kiinalaista elämää. Jotkut taolaiset taikurit ovat saattaneet valmistaa ruutia jo Han- tai Jin-aikana, mutta heillä oli sitä varmasti jo 9. vuosisadalla Tang-kauden lopussa. Seuraavien vuosisatojen aikana ilotulitteet ja sähikäiset korvasivat palavan bambun keinona karkottaa kaikki paha ja toivottaa uusi vuosi tervetulleeksi.

Lohikäärmetansseja oli esiintynyt jo Hanin aikana. Ihmiset ajattelivat, että kiinalaiset lohikäärmeet, kuten Yinglong ja Shenlong, olivat eräänlaisia jumalia, joilla oli valta päättää, minne jokien ja kanavien vesi meni ja milloin pilvien vesi satoi. Koska tämä oli hyvin tärkeää maanviljelyn kannalta, lohikäärmetansseja saatettiin tanssia ympäri vuoden, kun sadetta tarvittiin. Nykyisten lohikäärmetanssien eri osat alkoivat eri aikoina, ja osa niistä on ainakin yhtä vanhoja kuin Songin aika (noin 1150) ja osa hyvin uusia, kuten mustassa valossa hohtavan erikoismaalin käyttö.

Leijonatanssit olivat luultavasti uudempia. Kiinassa ei ole ollut omia leijonia sen jälkeen, kun ihmiset levittäytyivät Afrikasta muualle maailmaan. Varhaisimmat kiinalaisissa kirjoissa esiintyvät leijonat olivat lahjoja Han-keisarille Parthiasta ja muilta Kiinan ja Rooman elinkeinot yhdistävän Silkkitien varrella asuneilta ihmisiltä. Leijonatansseja esiteltiin Tang-hallinnon aikana ja Japanissa 800-luvulla, mutta ihmiset pitivät sitä edelleen buddhalaisten käyttämänä vieraana tanssina. Nykyään puhutaan "pohjoisista" ja "eteläisistä" leijonatansseista. Pohjoinen laji sai alkunsa eteläisen Songin aikana (1200-1300-luvuilla). Erityinen eteläinen laji alkoi Guangdongissa myöhemmin, ehkä Ming-kaudella (1300-1700-luvuilla).

Osana muita muutoksia Japanin keisari Meiji määräsi vuonna 1873, että maansa uudenvuodenjuhlat vietettäisiin 1. tammikuuta. Nykyään suurin osa perinteisistäkin japanilaisista juhlallisuuksista järjestetään tuona päivänä, ei samaan aikaan kuin kiinalainen uusivuosi. Vuonna 1928 Kiinan kansallismielinen puolue yritti muuttaa myös kiinalaiset juhlat tammikuun 1. päiväksi, mutta tämä epäonnistui täysin, koska kiinalaiset protestoivat tai jättivät uudet lait huomiotta ja jatkoivat tavalliseen tapaan.

Vuonna 1965 jotkut yrittivät muuttaa Indonesian hallitusta ja vähentää armeijan vaikutusvaltaa. He epäonnistuivat, ja Suharto sanoi, että he työskentelivät Indonesian kommunisteille, jotka työskentelivät Mao Zedongin kommunistisen Kiinan kanssa. Vuonna 1967 Suharto auttoi säätämään lakeja, joilla kiellettiin kiinan kielen tai kulttuurin käyttö, mukaan lukien kiinalaisen uudenvuoden juhliminen. Näitä lakeja muutettiin vasta Suharton kaatumisen jälkeen vuonna 1998. Indonesia teki kiinalaisesta uudenvuodesta kaikille avoimen kansallisen juhlapäivän muutamaa vuotta myöhemmin vuonna 2003.

Vuonna 1967 osana Mao Zedongin kulttuurivallankumousta Kiinan kansantasavallan hallitus ei juhlinut tai sallinut erityistä vapaata perinteisen uudenvuoden viettoa. Valtioneuvosto sanoi, että Kiinan kansan pitäisi "muuttaa tapoja" ja viettää "vallankumouksellinen ja taisteleva kevätjuhla". Julkiset juhlat palasivat Deng Xiaopingin avautumispolitiikan aikaan 1980-luvulla. Hallitus auttoi erityisesti lohikäärme- ja leijonatanssia, koska se katsoi sen olevan osa kiinalaisten erityistä kulttuuria. Vuodesta 2000 lähtien kiinalainen uusivuosi on ollut yksi Kiinan kansantasavallan kultaisista viikoista: ensimmäisinä päivinä on kolme päivää palkallista vapaata töistä, ja kaksi viikonloppua sen ympärillä siirretään seitsemän päivän pituiseksi lomaksi. Nämä kultaiset viikot kopioivat samanlaisen japanilaisen idean.

Vuonna 2015 sulttaani Hassanal Bolkiah asetti uusia tiukkoja lakeja kiinalaisen uudenvuoden viettämisestä Bruneissa. Tämä seurasi aiempia vastaavia lakeja joulusta, ja se on osa perinteisen islamilaisen lain käyttöönottoa maassa.

Manner-Kiina

Kiinassa ihmiset pyrkivät yleensä olemaan yhdessä perheensä kanssa ainakin ensimmäiset lomapäivät. Koska kiinalaisten määrä on suuri ja monet ihmiset työskentelevät kaukana kotikaupungeistaan, tämä "kevätmatkailu" (chunyun) on joka vuosi maailman suurin ihmisliike.

Talot siivotaan kokonaan. Ennen vanhaan juhlapäivää edeltävinä päivinä tehtiin uhrauksia jumalille ja kuolleille perheenjäsenille. Perinteisen vuoden viimeisen päivän ("uudenvuodenaatto") iltana järjestetään "jälleennäkemisillallinen". Vanhemmat ja naimisissa olevat ihmiset antavat nuoremmille käteistä punaisissa kirjekuorissa, jotka tunnetaan mandariinikiinaksi nimellä hongbao tai kantoninkiinaksi nimellä laisee. China Central Television esittää pitkän show'n, jossa on monia tähtinäyttelijöitä, laulajia ja tanssijoita. Se on yleensä maailman katsotuin tv-ohjelma joka vuosi. Viime aikoina sen mainoksista on tullut myös maailman kalleimpia, vaikka ne ovatkin vielä jäljessä Yhdysvaltain Super Bowlin mainoksista.

Lasten ei tarvitse mennä aikaisin nukkumaan ja valvoa keskiyöhön asti. Noin kello 12 uusi vuosi toivotetaan tervetulleeksi julkisilla ilotulituksilla ja yksityisillä ilotulitteilla. Lapsille kerrotaan, että ne muistuttavat hirviötä nimeltä "Nian" ("Vuosi"), jonka kaupungin kova meteli ja kirkkaat valot karkottivat kiinalaisena uutenavuotena kauan sitten. Jotkut ihmiset soittavat tai lähettävät tekstiviestejä ja sähköpostiviestejä toivottaakseen "Hyvää uutta vuotta!".

Uuden vuoden ensimmäisinä päivinä monet ihmiset vierailevat isovanhempiensa, vanhempiensa ja muiden sukulaistensa sekä lähimpien ystäviensä luona. Hongbaota saatetaan antaa lisää. Temppeleissä järjestetään myös erityisiä messuja, joilla on paljon katuruokaa. Suurimmissa kaupungeissa järjestetään Pekingin ooppera- ja taistelulajiesityksiä sekä leijona- ja lohikäärmetansseja. Leijonatanssijoilla on yleensä kaksi ihmistä jokaisen leijonan sisällä. Ihmiset syöttävät leijonille vihreitä kasveja ja hongbaota, ja leijonat pitävät rahat ja sylkevät kasvit ulos. Lohikäärmetanssijat pitävät tavallisesti lohikäärmettä pystyssä tolppien varassa ja jahtaavat toisen tanssijan pitelemää helmeä. Lohikäärmeet voivat olla hyvin pitkiä. Tähän mennessä pisin oli Hongkongissa vuonna 2012. Se oli hieman yli 5,6 kilometriä pitkä. Hongkongin raviradalla järjestetään myös erityisiä hevoskilpailuja. Uudenvuoden kolmantena päivänä järjestettävään suureen kisaan, jossa on leijonatanssia ja muita esityksiä, saapuu joskus 100 000 ihmistä. Guangzhoussa on useita erityisiä kukkafestivaaleja.

Uuden vuoden ensimmäisen täydenkuun päivää kutsutaan lyhtyjuhlaksi. Monet kadut ja kodit koristellaan vanhoilla paperilyhdyillä. Aiemmin tämä oli yksi harvoista päivistä vuodessa, jolloin paljon rahaa omaavien perheiden naiset saattoivat poistua kotinsa ulkopuolelle. He kävelivät lähistöllä olevilla kaduilla piikojensa kanssa ja saattoivat tervehtiä perheen ulkopuolisia ihmisiä. Tämä saa ihmiset edelleen ajattelemaan, että nuoret aikuiset tapaavat tulevan aviomiehensä tai -vaimonsa.

Taiwan

Taiwanissa useimmat tapahtumat ja perinteet ovat samat kuin Kiinassa. Tärkein erityistapahtuma on Yanshui Beehive Fireworks Festival, jossa ilotulitteita ammutaan suoraan katsojiin. Osuman pitäisi tuoda onnea, mutta tämä oli ennen hyvin vaarallista. Nykyään ihmiset käyttävät erityisiä suojakypäröitä ja paksuja vaatteita suojautuakseen tulelta ja ilotulitteilta. Toinen erityinen tapahtuma on Taitungissa järjestettävä "Master Handanin pommitus", jossa ihmiset heittävät ilotulitteita suoraan paraatin jäseniin, joilla on yllään vain punaiset alusvaatteet ja pyyhkeet. Taiwanin hakka-kansalla on samanlainen perinne, jossa ilotulitteita heitetään lohikäärmetanssijoita kohti, kun nämä kulkevat kaupunkien läpi. Lohikäärme poltetaan sitten tanssin päätteeksi. Taipein kaupungin lyhtyfestivaali jatkuu myös suurimman osan juhlapäivää, ei vain lopussa järjestettävän yksipäiväisen lyhtyfestivaalin aikana.

Filippiinit

Kiinalainen uusivuosi on kansallinen juhlapäivä Filippiineillä. Ihmiset eivät saa rahaa tekemättä töitä, mutta ne, jotka joutuvat työskentelemään "erityisenä ei-työpäivänä", saavat 130 prosenttia tavanomaisesta palkasta. Binondossa - jota pidetään joskus maailman vanhimpana kiinalaiskaupunkina - vietetään paljon perinteisiä juhlia, kuten leijona- ja lohikäärmetansseja. Sen asukkaat pyrkivät myös maksamaan velkansa takaisin ennen uutta vuotta.

Vuonna 2001 Davaon kaupunki lopetti ilotulitteiden käytön, koska ihmiset satuttivat itseään liikaa. Heidän johtajastaan Rodrigo Dutertesta tuli maan presidentti, ja hän sanoi haluavansa lopettaa ilotulitteiden käytön kaikkialla. Presidenttinä hän on kuitenkin toistaiseksi antanut ihmisten käyttää niitä edelleen.

Indonesia

Kiinalainen uusi vuosi (indonesian kielellä Imlek) on yksipäiväinen kansallinen juhlapäivä Indonesiassa. Kiinalaiset ovat asuneet siellä ainakin 1400-luvulta lähtien, jolloin Zheng He vieraili saarilla Ming-keisari Yonglen laivoilla, ja monet muut tulivat, kun Alankomaat piti saaria siirtomaana. Suharto esti kiinalaisia indonesialaisia viettämästä kiinalaista uutta vuotta vuonna 1967. Jotkut ihmiset olivat yrittäneet vaihtaa hallitusta vuonna 1965, ja Suharto sanoi, että indonesialaiset kommunistit ja heidän ystävänsä Kiinassa olivat tehneet sen. Asiat muuttuivat Suharton kaaduttua vuonna 1998, ja Indonesia teki kiinalaisesta uudesta vuodesta kaikille yhteisen kansallisen juhlapäivän vuonna 2003.

Nyt kun se on taas sallittua, indonesialaiset kiinalaiset juhlivat juhlapäivää aivan kuten kiinalaisetkin. Lohikäärme- ja leijonatanssit ovat yleisiä ostoskeskuksissa, joissa on joskus erikoismyyntejä, jotta kiinalaiset voivat ostaa uusia (usein punaisia) vaatteita juhlapäivän ajaksi. Suurimmassa osassa Indonesiaa ei saa käyttää ilotulitteita, mutta joissakin kaupungeissa, kuten Jakartassa, ihmiset saavat käyttää ilotulitteita.

Joitakin vanhempia kiinalaisia perinteitä on edelleen elossa Indonesiassa. Filippiinien tapaan ihmiset yrittävät maksaa velkansa takaisin ennen uutta vuotta. Ihmiset yrittävät myös olla lainaamatta rahaa juhlapyhien aikana, koska he ajattelevat, että silloin heidän on lainattava rahaa koko vuoden ajan. Ovet ja ikkunat avataan uutta vuotta edeltävänä päivänä, jotta "vanha vuosi pääsee ulos", ja ihmiset heräävät varhain seuraavana aamuna, jotta he eivät jäisi laiskottelemaan koko vuodeksi. Punaiset rahakuoret (Hokkien: âng-pau) annetaan uudenvuodenpäivän aamuna, ei sitä edeltävänä iltana illallisella. Monet tekevät juhlapäivän aikana erityismatkan johonkin Indonesian kiinalaistemppeliin.

On myös edelleen tavallista jättää ruokaa pöytään kuolleille perheenjäsenille ja antaa heille lahjoja uuden vuoden alkaessa. Kana syödään yleensä pää, häntä ja jalat vielä päällään, mikä osoittaa "täydellisyyttä". Valkoista riisiä syödään, mutta tuoretta valkoista tofua ei, sillä kiinalaisessa kulttuurissa sen väri saa jotkut ihmiset ajattelemaan kuolemaa ja huonoa onnea.

Malesia

Suurin osa Malesiasta saa kiinalaisen uudenvuoden kunniaksi kaksi vapaapäivää: itse uudenvuoden ja sitä seuraavan päivän. Suurimmat juhlat järjestetään Kuala Lumpurin Petaling Streetin ympäristössä, George Townin Kek Lok Si -temppelissä, Ipohissa ja Jonker Streetillä Malakassa. Jotkut ihmiset noudattavat edelleen perinnettä, jonka mukaan naimisissa olevat naiset käyvät toisena päivänä vanhempiensa luona sen jälkeen, kun he ovat käyneet miehensä perheessä kiinalaisen uudenvuoden päivänä. Useimmat kiinalaiset malesialaiset pitävät koko viikon vapaata töistä, vaikka kansallinen juhlapäivä on lyhyempi. Perinteiset kiinalaiset käyttävät uudenvuoden kolmannen päivän vierailemaan kolmen viime vuoden aikana kuolleiden perheenjäsenten lepopaikoilla; ihmiset, joiden suvussa ei ole kuollutta, jäävät kotiin.

Malesiassa on epätavallinen perinne "avoimien ovien" illalliset, erityisesti juhlapäivän 2. ja 3. yönä. Eri rotuja ja uskontoja edustavat vieraat, ystävät ja jopa tuntemattomat ihmiset voidaan päästää sisään nauttimaan suurista illallisista yhdessä. Malesian hallituksella on jopa omia "avoimien ovien päiviä" kunnantaloissa.

Uudenvuoden alun ilotulitusten lisäksi monet ihmiset sytyttävät niitä myös juhlapäivän yhdeksäntenä päivänä juhlistaakseen kiinalaisten jumalien pomon, Jade-keisarin, syntymäpäivää. Kyseisenä päivänä vietettiin erityistä hokkienien uutta vuotta, ja tarinan mukaan hokkienit joutuivat kerran menneisyydessä piileskelemään ryöstäjiltä kahdeksan päivän ajan sokeriruokopellolla. Tämän tarinan vuoksi Malesiassa käytetään paljon sokeriruokoa kiinalaisen uudenvuoden koristeena.

Teochew-tyylinen Yusheng, kala-nuudeliruoka, on erityisen yleinen Malesiassa, jossa sitä kutsutaan nimellä "yee sang" tai "prosperity toss". Eräs Serembanissa sijaitseva ravintola alkoi saada ihmiset syömään sitä heittämällä sitä korkealle ilmaan onnen toivossa 1940-luvulla, ja ihmisillä oli niin hauskaa, että he ovat tehneet niin siitä lähtien. Oikeastaan siinä pitäisi olla seitsemän osaa, ja se pitäisi syödä juhlapäivän seitsemäntenä päivänä, mutta ihmiset syövät sitä nykyään myös eri tavoin. Toinen yleinen ruokalaji on höyrylaiva, joka on eräänlainen mereneläviä sisältävä hot pot. Kuten muissakin kiinalaisissa paikoissa, appelsiinien ja mandariinien syöminen ja lahjoittaminen on Malesiassa yleistä. Erityinen perinne on, että naiset, joilla ei ole poikaystävää tai aviomiestä, heittävät appelsiinin mereen miehen löytämiseksi. Jotkut kirjoittavat nyt puhelinnumeronsa heittämiinsä appelsiineihin, ja miehet lähtevät veneillä hakemaan hedelmiä.

Monet islamiin ja hindulaisuuteen uskovat malesialaiset ovat myös alkaneet antaa punaisia rahakuoria, joita malesialaiset kutsuvat "ang powiksi" (hokkienkielisestä nimestä âng-pau), omien juhlapyhiensä, kuten Eidin ("Syawal") ja Divalin ("Deepavali") aikana. Islamilaisissa ang pow -rahoissa on yleensä arabialainen kuvio, ja hindulaiset ovat usein violetteja.

Singapore

Singaporessa, kuten Malesiassakin, kiinalainen uusivuosi ja sitä seuraava päivä on kansallinen vapaapäivä. Siellä on myös paljon höyrylaiva-aterioita. Vuonna 1972 hallitus kielsi ihmisiä käyttämästä omia ilotulitteitaan juhlapyhän aikana. Huolestuneena siitä, että ihmiset kokisivat seuraavan juhlan vähemmän hauskaksi, he aloittivat Chingay-paraatin seuraavana vuonna 1973. Vuonna 1977 intialaiset ja malaijit liittyivät mukaan paraatiin, joka järjestetään uudenvuoden kahdeksantena päivänä. Paraati on nykyään Aasian suurin, ja siihen osallistuu yli 10 000 ihmistä, ja siinä on vaunuja, jotka esittävät jokaista kiinalaisen vuosirenkaan eläintä ja rahajumala Cai Sheniä. Yli 100 000 ihmistä tulee katsomaan sitä henkilökohtaisesti, ja miljoonat ihmiset näkevät sen televisiosta. Hallituksen ilotulitusnäytöksiä järjestetään edelleen, ja Singaporen asukkaat pitävät nyt juhlapäivän aikana meteliä lyömällä bambutikkuja yhteen.

Lomaostokset ja katunäytökset keskittyvät Chinatowniin. Sen toivomuspuu on täynnä kortteja, jotka kertovat ihmisten toiveista ja unelmista. Korttien myynnistä saadut rahat käytetään alueen vanhusten toimintakeskukseen.

Keskustassa juhlapäivää käytetään kiinalaisen taiteen ja tapojen esittelytilaisuutena. Kiinalainen taidefestivaali alkaa 5. päivänä ja jatkuu koko loppuloman ajan lyhtyjuhlaan asti. Kansallisgalleria, postimerkkimuseo ja Aasian sivilisaatioiden museo päästävät ihmiset sisään ilmaiseksi joina juhlapäivinä. Yli 10 vuoden ajan Singaporessa on järjestetty suuri leijonatanssikilpailu, johon osallistuu joukkueita muista Kaakkois-Aasian maista. Uudenvuoden 15. päivänä järjestettävän lyhtyjuhlan aikana Marina Bayn kelluvalla alustalla ja rantakadulla on River Hongbao -näytös.

Brunei

Kiinalainen uusivuosi, sitä edeltävä päivä, sitä seuraava päivä ja lyhtyjuhla ovat Brunein kansallisia juhlapäiviä. Maassa on asunut paljon kiinalaisia 1930- ja 40-luvuilta lähtien, ja sulttaani käy joskus heidän uudenvuodenjuhlissaan. Vuodesta 2015 lähtien Brunei on kuitenkin säätänyt tiukkoja islamilaisia lakeja, jotka pyrkivät estämään muslimeja osallistumasta kiinalaisjuhliin tai edes näkemästä niitä. Leijonatanssit ovat sallittuja vain Brunein viimeisessä kiinalaisessa temppelissä, kiinalaisissa kouluissa ja kiinalaisten kodeissa. Vain kiinalaiset voivat osallistua tanssiin. Ihmiset eivät saa käyttää ilotulitteita tai sähikäisiä, ja tanssit on lopetettava islamilaisten rukousten aikana. Sääntöjen rikkomisesta voi saada jopa 20 000 Belgian dollaria ja 5 vuotta vankeutta.

Korea

Kiinalaisen uudenvuoden juhlallisuudet Pohjois- ja Etelä-Koreassa tunnetaan nimellä korealainen uusi vuosi. Pekingin kellonaika poikkeaa tunnin verran Korean pääkaupunkien Pjongjangin ja Soulin ajasta. Noin kerran 24 vuodessa korealainen uusivuosi alkaa näin ollen kiinalaista uutta vuotta seuraavana päivänä.

Korealainen juhlapäivä on hyvin lähellä kiinalaista: perheet kokoontuvat yhteen, lapset ovat hyvin ystävällisiä vanhemmilleen ja isovanhemmilleen ja vanhemmat ihmiset antavat nuorille rahalahjoja. Korealaisessa juhlassa on kuitenkin erilaisia perinteisiä ruokia ja pelejä.

Vietnam

Kiinalaisen uudenvuoden juhlallisuudet tunnetaan Vietnamissa nimellä Tet. Kuten korealainen uusivuosi, se vietetään joskus eri päivänä. Vuonna 1967 Pohjois-Vietnam muutti aikaansa niin, että sen pääkaupunki Hanoi on nyt tunnin erolla Pekingiin. Tämä tarkoittaa, että uusi kuu on Vietnamissa päivää aikaisemmin noin kerran 24 vuodessa. Vietnamilaiset lisäävät myös 13. kuukauden kalenteriinsa eri aikaan kuin kiinalaiset, jotka pyrkivät aina sijoittamaan talven ensimmäisen päivän 11. kuukauteen. Joinakin vuosina Tet-päivää vietetään näin ollen kiinalaista uutta vuotta seuraavana kuukautena.

Kuten Koreassa, myös Vietnamin uusi vuosi on enimmäkseen samanlainen kuin Kiinassa: perheet kokoontuvat, lapset sanovat vanhemmilleen ja isovanhemmilleen kauniita asioita ja vanhemmat ihmiset antavat nuorille rahalahjoja. Erilaisia ruokia ja perinteitä, kuten uudenvuodenpuu tai erityiset pelit, on myös. Osa eroista johtuu Kiinassa tapahtuneista muutoksista: Tet-päivänä ihmiset tekevät enemmän kauniita asioita kuolleille perheenjäsenilleen. Kiinassa suurin osa tällaisista perinteistä siirrettiin haudanlakaisupäivään huhtikuun alussa.

Muut paikat

Yhdysvaltojen ja Kanadan suurimmat juhlat järjestetään Chinatownissa. Ihmiset syövät kiinalaista ruokaa, antavat lahjoja ja järjestävät lohikäärmeparaateja, joissa on joskus mukana marssiorkestereita. Kansallista vapaapäivää ei ole, mutta erilaisia tapahtumia järjestetään koko perinteisen kahden viikon ajan lyhtyjuhlaan asti.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa Lontoon Chinatownissa ja Trafalgar Square -aukiolla järjestettyyn juhlaan osallistui 500 000 ihmistä vuonna 2015.

Juhlapäivä on Kiinalle niin tärkeä, että monet maailman johtajat käyttävät aikaa lähettää terveisiä Kiinalle ja kiinalaisille.

Useimmat perinteiset tavat liittyvät siihen, että uuden vuoden aikana on saatava lisää onnea ja vältettävä kaikkea onnetonta.

Ihmiset ripustavat oviensa molemmille puolille koristeita, erityisesti kiinalaisia runopareja (parit). Jotkut laittavat oviin taolaisjumalien kuvia pelotellakseen pahoja asioita pois. Elävät kasvit viittaavat kasvuun ja kukat tuleviin hedelmiin. Pimpin paju on yleinen joissakin paikoissa, koska sen kiinankielinen nimi kuulostaa "tulevaa rahaa" tarkoittavalta. On hyvin yleistä, että suuret koristeet näyttävät uuden vuoden eläimiltä, joten vuonna 2017 oli Kukko- ja Kanakuvia ja -patsaita ja vuonna 2018 on Koiria.

Ihmiset tervehtivät uutta vuotta kaikella, mikä piti kovaa ääntä, kuten rummuilla, symbaaleilla tai jopa wokilla ja kattiloilla. Tarkat perinteet vaihtelivat Kiinan eri osissa. Ilotulitteet ja sähikäiset yleistyivät kaikkialla, mutta viime aikoina monissa paikoissa niiden käyttö on lopetettu, koska vaarana on, että ihmiset satuttavat itsensä, tulipalo ja ilmassa oleva lika voi sairastuttaa ihmisiä. Useimmissa suurissa kaupungeissa, joissa on paljon kiinalaisia, järjestetään edelleen suuria ilotulitusnäytöksiä, mutta kaupunginhallitus hoitaa kaiken, ja muut ihmiset vain katselevat.

Vierailut ihmisten kodeissa tehdään uusissa tai hyvin hoidetuissa vaatteissa. Ihmiset pukeutuvat tavallista enemmän punaiseen, mikä saa heidät ajattelemaan onnellisia hetkiä, kuten häitä, ja käyttävät vähemmän mustaa ja valkoista, mikä saa jotkut ajattelemaan surullisia hetkiä, kuten hautajaisia. Punaiset alusvaatteet ovat hyvin yleisiä, ja niitä käytetään yleisimmin uudenvuoden aikana, jolloin niillä on sama eläin kuin kantajan syntymävuosi (siis 12, 24, 36 ja niin edelleen). Malesiassa on jopa tullut tavaksi antaa ihmisille tällaisia punaisia alusvaatteita lahjaksi, ja ei-kiinalaiset pukeutuvat kiinalaisen uudenvuoden aikaan kokonaan punaisiin vaatteisiin.

On joitakin yleisiä asioita, joilla ihmiset toivottavat toisilleen onnea, joista tärkein on gōngxǐ fācái ("onnittelut siitä, että olet nyt rikas"). Ihmiset yrittävät olla sanomatta pahoja sanoja, kertomatta kummitustarinoita tai puhumatta kuolemasta. Jotkut pysyvät jopa kaukana numerosta neljä, joka kuulostaa kiinaksi "kuolemalta". Itkevien vauvojen ajatellaan myös tuovan huonoa onnea, ja perheenjäsenet yrittävät pitää lapset tyytyväisinä vierailujen aikana.

On olemassa joitakin vanhoja tapoja, joita vain harvat ihmiset tai jopa kukaan ei tee enää. Ihmiset tekevät yhä "kevätsiivouksen" ennen juhlapäivää, mutta vanhassa Kiinassa ei lakaistu tai pesty vaatteita itse uudenvuodenpäivänä. He pelkäsivät puhdistavansa hyvän onnen pois lian mukana. Samasta syystä jotkut ihmiset eivät pesseet hiuksiaan ja olivat hyvin varovaisia, etteivät rikkoneet mitään työkaluja. Uudenvuoden jälkeisenä 5. tai 6. päivänä, jolloin kaikki roskat siivottiin ja heitettiin pois tai poltettiin, "lähetettiin pois" köyhyyden jumala, yksi Zhuanxun pojista. Nykyään on tavallisempaa puhdistaa tavarat likaantuessaan, kuten muinakin päivinä. Harva tekee mitään erityistä köyhien jumalalle. Samoin Pekingin lähellä asuvat ihmiset ajattelivat, että uudenvuoden viitenä ensimmäisenä päivänä oli epäonnista valmistaa ruokaa tai höyrystää sitä. He kypsensivät kaikki seuraavan viikon ruoat 2 päivää ennen sitä, jotta ne olisivat valmiita jälleennäkemisen ateriaa varten. He lisäsivät hiivaa nyytin kuoriin päivää ennen sitä, 12. kuukauden 28. päivänä. Kuorilla olisi tarpeeksi aikaa olla valmiita, mutta ei tarpeeksi aikaa pilaantua. Nykyään ihmiset kokkaavat tai syövät ulkona koko viikon. Valmista nahkaa on helppo ostaa supermarketeista, kotitekoisia nahkoja voi pitää tuoreena jääkaapissa tai kaikki nyytit voi ostaa lähikaupoista, eikä 28. päivä ole mikään erityinen päivä. Kansanpäivänä, 7. juhlapäivänä, ihmiset käyttivät ennen erityisiä päähineitä ja ajattelivat, että hyvä sää merkitsee kaikille hyvää onnea tulevalle vuodelle. Kaikki käyttivät sitä ikänsä laskemiseen, vaikka ei olisi ollutkaan syntymäpäivä. Mikään tästä ei ole enää yleistä.

Kiinan hallitus on lopettanut joitakin perinteitä. Ihmiset juoksivat ennen juoksentelemaan, jotta he saisivat ensimmäisenä sytyttää ilotulitteet ja sähikäiset uudenvuoden alkaessa keskiyöllä, missä tahansa he olivatkin. Tämän aiheuttama likainen ilma sai lapset ja vanhukset sairastumaan Kiinan suurkaupungeissa. Nyt poliisi estää ihmisiä tekemästä tätä monissa kaupungeissa.

Nykyään harvinaisempia taolaisia perinteitä on lahjojen antaminen kodin keittiöjumalalle vanhan kalenterin 12. kuukauden 23. tai 24. päivänä. Ihmiset sanoivat, että keittiöjumala vahti taloa Jade-keisarille, kiinalaisten jumalien pomolle. Erityiset koristeet ja lahjat annettiin hänelle, jotta hän sanoisi mukavia asioita. Jumalat olisivat sitten ystävällisempiä taloa kohtaan seuraavana vuonna. Keittiöjumalan uskottiin palaavan taloon uuden vuoden neljäntenä päivänä. Sinä aikana, kun hän oli "poissa", ihmisillä oli tapana ajatella, että he voisivat päästä eroon joistakin perhe-elämää koskevista kovista säännöistä ilman, että mitään pahaa tapahtuisi. Aiemmin rakkausparit menivät naimisiin noina päivinä, jolloin säännöt ja kustannukset olivat pienemmät kuin täysissä häissä. Nykyään kiinalaisen uudenvuoden jälkeiset päivät ovat tavallista aikaa häille, mutta tämä johtuu siitä, että kaikilla on vapaata töistä, eikä mistään onnea koskevista ajatuksista tai jumalista huolehtimisesta. Samoin ihmiset antoivat eläimiä Cai Shenille, rahan jumalalle, juhlapäivän 2. tai 5. päivänä. Ihmisillä oli tapana pitää taukoa vierailuista "Punaisen koiran päivänä" (Chìgǒu Rì), joka on juhlapäivän 3. päivä, jolloin vihaisen jumalan sanottiin tuovan huonoa onnea kaikille, jotka kävelevät ulkona. Nyt yhä harvempi ihminen on huolissaan näistä asioista.

Kiinalaista uutta vuotta edeltävänä päivänä järjestettävät jälleennäkemisillalliset ovat usein vuoden suurimmat ja kalleimmat. Jotkut perheet käyttävät erityisiä ja kalliita ruokia saadakseen kasvoja, toiset taas merkityksellisiä ruokia tuodakseen onnea. Jiaozi (eräänlainen nyytti) on yleinen Pohjois-Kiinassa. Ihmiset uskovat, että ne näyttävät vanhoilta kiinalaisilta hopeapatukoilta ja pitävät sisällään onnea. Myös munakääryleet ja lumpian kaltaiset kevätkääryleet voidaan tehdä kultaharkkojen näköisiksi, ja appelsiinien ja mandariinien ajatellaan näyttävän kultakolikoilta. Nuudeleita, kuten yīmiàn tai filippiiniläinen pansit, syödään leikkaamattomina pitkän elämän toivossa. Joitakin ruokia syödään, koska niiden kiinalaiset nimet kuulostavat onnea tuovilta sanoilta, kuten "kala" ja "hyvin toimeentuleva". Kantoninkielessä "vihannes" kuulostaa samalta kuin "rahaa" (choy) ja "purjo" kuulostaa samalta kuin "laskeminen ja suunnittelu" (suan). Tämän vuoksi kantonilaiset Kiinassa ja muissa maissa pyrkivät uudenvuoden juhlapyhinä saamaan jonkin verran. Niangao, jota Filippiineillä kutsutaan nimellä "tikoy", on eräänlainen kakku, joka on valmistettu paistetusta tahmeasta riisistä ja sokerista. Se on hyvin yleistä Etelä-Kiinassa. Kiinaksi sen nimi kuulostaa nián gāo ("vuosi paranee") tai niánnián gāoshēng ("paranee vuosi vuodelta"). Jotkut ihmiset pitävät sen tahmeutta myös liiman kaltaisena ja käyttävät sitä toivomuksena, joka pitää heidän perheensä koossa. Indonesialaiset kutsuvat niangao-kakkujaan "korikakuiksi", koska he muotoilevat ne bambukoreihin. Niissä on vaniljan ja suklaan lisäksi myös erityisiä makuja, kuten pandan, puun, jonka lehdet tuoksuvat hyvältä. Jotkut paistavat tikoyn munien kanssa; korikakut höyrytetään usein kookoslihan palojen kanssa. Koska suurin osa Filippiinien kiinalaisista puhuu hokkienia eikä mandariinikiinaa, he syövät mielellään myös ananasta. Hokkienin kielessä sana "ananas" kuulostaa sanalta "paljon rahaa".

Jotkut kiinalaiset tarjoavat myös "yhteenkuuluvuuden tarjottimia", ruokia, joissa on kahdeksan eri osaa ja kahdeksan erilaista välipalaa. Näihin tarjottimiin laitetaan usein kumkvatteja, longaneja, kookospähkinän lihapaloja, maapähkinöitä, karkkeja sekä melonin ja lootuksen siemeniä. Kahdeksan on monille kiinalaisille onnenluku, kuten seitsemän Euroopassa ja muualla. Nämä ruokalajit ovat hyvin yleisiä malesialaisten ja indonesialaisten kiinalaisten keskuudessa.

Lyhtyjuhlan erikoisruokaa on yuanxiao, pieniä tahmean riisin palloja makeassa keitossa. Lichun järjestetään aina myös kiinalaisen uudenvuoden aikaan. Sitä juhlitaan syömällä kevätpannukakkuja (chūnbǐng).